Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!

Kaarrokeneuleita lapsille ja muita juttuja

Kävin vieraissa. Kuulostaa varmaan aika pahalta, mutta mun tapauksessa se tarkoittaa käyntiä vieraassa lankakaupassa. Tai katsomassa vierasta kissaa. Tällä viikolla olen tehnyt molemmat synnit 😀

Synneistä voi olla ihan hyötyäkin. Oon kuullu, et kateus voi olla hyväkin asia. Tällä kerralla sen hyvän tunteen aiheutti uudessa turkulaisessa lankakaupassa olleet mallineuleet. Yhdeksän lasten kaarrokeneuletta! Ja meillä puodissa tällä hetkellä vaan yks aikuisten strömsöö.  Siispä päätin et kyl määki vaikka kirjoneuleet ei oo yhtään mun juttu.Strömsö-paidan ohje lapsille julkaistiin pari viikkoa sitten. Se löytyy YLEN sivuilta ja kokoja on 1-8 vuotiaille. Mun paita on kolmevuotiaan kokoa. Lankana Cedro, menekki 4 kerää punaista ja puolikas valkoista. Puikkoina Resoreissa 3½ mm vaihtopäiset Zingit ja miehustassa 4½ Symphonie woodit. Kuuskytsenttisellä kaapeleilla pärjäsin koko nutun.  Hihat tikuttelin 3½ ja 4½½ KnitPro sukkiksilla. Lankaa kului 199g.

Tykkään ja en tykkää ohjeesta. Siinä on monta lankavaihtoehtoa (=plus). Tosin tämä meidän "lopikorvike" ei ole listalla. Puikkosuositus sen sijaan hämmentää (=miinus). Ohjeessa on pyöröpuikko 3 ja 3½ mm. TOISAALTA ohjeessa on fiksusti neuvottu tekemään mallitilkku! (=plus) Jos minä käyttäisin mitä tahansa ehdotetuista langoista kolmosen puikoilla, niin peltipaitaa pukkais... Mulla puikolla 4½ tulee oikea neuletiheys ja käsiala on aika tavallinen - ei tiukka eikä löysä. Lasten ohjeessa ei ole niin kauhean pitkiä lankajuoksujakaan kun aikuisten mallissa (=plus).

Koska tää Strömsöö oli aika lailla tytön värinen, niin tikuttelin vielä toisen. Malli on "Hänen ylhäisyytensä" kirjasta Isalantilaisia lastenenuleita. Koko 4 v.

Samat puikot kuin strömsöössä. Menekki 1 kerä farkkua, puoli kerää valkoista ja neljä vaaleaa sinistä. Yhteensä 225 grammaa. Kauluksen resori olisi pitänyt tehdä farkulla, mutta siitä jäi vaan puoli metriä kirjon jälkeen, joten nuukana tein vaalean sinisellä.

Cedro käy ihan kivasti lopikorvikkeeksi. Se on 100 % villaa ja värit kauniit. Eikä yhtään niin karkeaa, kuin lopi. Tällä viikolla siihen saatiin 7 uuttakin väriä...

Vaikka blogi päivittyy nykyisin harvakseltaan, niin kyllä puikoilla sentään jotain on koko ajan. Jo vuosi sitten sain näytteeksi suloisen pehmoisen liukuvärjätyn merinolankakakun edustajalta. Sitä on silitelty ja paijattu pitkin vuotta, mutta odottelin ohjeita ja ja tilaamiani lankoja. Kun ne viimeinkin tulivat niin puikot heilumaan!

Vauvan unipussiin kului 150 g. Lankana Katian Baby Merino Degrade ja puikot 3 mm pyöröt. Kaakusta jäi vielä 50 g. Siitä sais kypärämyssyn tai junasukat ja lapaset... Ohje löytyy myös vaunupeitolle.

Junasukat tein kuitenkin Downownjämistä. Edelliset lähtivät lämmittämään jonkun pikkuisen tassuja samana päivänä ku sain ne valmiiksi. Kerästä siis saa kaksi paria. Ja pehmoista on! 

2½ mm puikoilla. 24 grammaa.

Sitten vähän isompaan tassuun... Isä on jo pitkään valitellut, että sukat pyörii jalassa! Arvatkaapa käykö pahasti lankakauppiastyttären itsetunnolle? Varsi on kuulemma liian löysä kun sen vetää kalsaritten päälle. Oon ehdottanu, et jos laittais ne sukat ens ja sit kalsarit, ni pysyis ihan hyvin... Mut kuuroille korville (ihan kirjaimellisesti - kuulolaitetta ei suostu käyttämään) on kaikunut! No nimpparilahjaksi sit pistin parastani... Joku 4-säikeinen Opali, varressa 14s/puikko ja puikoilla Zing 2,25 mm... Langat päättelemättä, koska en ollut ihan varma koosta ja olin ihan varma, ettei näin tiukat menis kantapään kohdalta läpi. On menny. Kuulemma. Äiti päätteli ja perästä kuuluu. Menekki 71 grammaa. Kantalappuun loin yhdet silmukat lisää ja teräosassa on 15s/ puikko.

 Sit ne pakolliset mökkisyysjutut... Viimeinkin täälläkin on satanut. Pikkuhiljaa sieniä alkaa putkahdella saareen ja uskalsin päästää sisäisen pyromaanini valloilleen ja  polttaa kesän aikana kaadetun kuusen oksat... Ensi kertaa heinäkuun jälkeen verkotkin on laskettu ja saalistakin tuli ainakin Tassulle... 13 ahventa ja 1 hauki!

Eikös kalaruoka olekin kevyttä ja laihduttavaa? Vaikka mullahan ei oo iso peppu? Mulla on komeet villapöksyt! t. Tassu

 

Islantilaisneule alpakkalangalla

Islantilaisneuleet ovat nyt päivän hitti, joten minunkin piti tarttua puikkoihin "ku KAIKKI muutkin". 

Lainasin kirjastosta Islantilaisia neuleita -kirjan. Pyörittelin lankavaihtoehtoja mielessäni. Lopia meillä ei ole ja meitin mitä omista langoista olisi hauskaa kokeilla ja mikä malli. Ensin ajattelin Riddaria, mutta pelkäsin, ettei se tulis ikinä valmiiksi. Kirjoneuleet ei varsinaisesti ole mun juttu. Siksi valitsin Puun Vuoden, vaikka en kauheasti fanita paksuja puikkoja.

Lankavalintani on varmaan kauhea etikettivirhe: Islantilaiseen neuleeseen perulaista alpakkaa... Helman kirjoneuleen jälkeen nuttu edistyi pikavauhtia! En yhtään enää ihmettele, miks näitä tehdään niin paljon. Tässä yksi kesäinen sunnuntaiaamu mökillä. Hihansuut tein uusilla Addin CraSy Trio -puikoilla.

Viittä vaille valmiina. Alla valmiina ja viimeisteltynä:

Lankana harjattu alpakkalanka Michell Laja. Uskomattoman kevyt ja pehmeä. Kerässä on 50 g ja 150 metriä. Koostumus 43% baby alpakkaa, 43% merinovillaa ja 14 % polyamidia. Resorit tikuttelin 4 mm puikoilla ja muun nutun 5,5 millisillä. Puikkoja joka lähtöön: Koottavat pyöröt 4 ja 5,5 mm, Hihoissa CraSy Triot ja 5,5 mm bambusukkapuikot. Puikon vaihtumiskohtaan hihassa tuli ikävä raita, joten siirsin kohtaa aina neulomalla ekan silmukan seuraavalta puikoilta. Viimeistelin vielä kastelemalla koko nutun ja kuivattamalla tasona.

Lanka ei tosiaan kutita eikä pistele. Jos kerran Ida niin sanoo, koska häntä pistelee yleensä kaikki!

Ihan mielettömän kevyt: Pusero painaa vain 287 grammaa! Valkoista meni alle 4 kerää, peessiä jotain 1,5 kerää ja ruskeaa vajaat 1 kerä. 

Kivaa kun on taas normaali arki alkanut. Tällä viikolla oli syksyn eka neulomakerho ja kirjaston novellikoukku ja eilen olin jo toista lauantaita töissä kesän jälkeen. Hassua on olla pitkästä aikaa kotikotona viikonloppu. Sade ja tuulinen keli ei minua pahemmin haittais, mut ne hirvikärpäset!

Mukavaa oli eilisiltana ruuan jälkeen ottaa päikkärit ja sen jälkeen köllähtää kissasukat jalassa soffalle kattomaan telkkua neulomuksen kanssa.

Ja Tassun. Jonka "perjantaipullo" on unohtunut kesällä monta kertaa, mut eilen se sentään sai lauantaipullonsa:

Tänään on Turun päivä. Turku täyttää 790 vuotta. Kaupunki on täynnä tapahtumia. 

Tässä näkymä Föriltä viime viikon perjantailta. Onnee Turku!