Syksyn tunnelmia ilmassa ja käsitöissä

Syyskuun eka maanantaiaamu. Aurinko odotteli vielä nousemistaan puoli seitsemältä aamu-uinnilla etäpäivän alkaessa. 

Syyskuu ja syyskässyjen aika. Lapasta, sukkaa ja huivia... Ihanaa aikaa kun puotiin tulla tupsahtelee uusia lankoja ihan solkenaan! Toisaalta ahdistaa kun kaikkiin haluisi tarttua, eikä millään kerkii. Siispä monesti tyydyn vaan silittelemään ja halailemaan.

Heinäkuun helteillä neuloin myssyn ja nyt niille kaveriksi lapaset:

Lankana teetee Kamena, suomalainen kampavillalanka ja kyytipoikana tässä Katian 50 Mohair shades. Ohje on Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Puikot ranteen patenttineuleessa 4,5 mm koivupuikot ja kämmenosassa 3,5 mm Ergot. Hirmu kiva yhdistelmä on ohut villa ja mohair. Nyt on koko setti valmiina:

Menekki settiin oli vajaa vyyhti Kamenaa ja 2 rullaa mohairia.

Tekstiiliteollisuus Oy:n konkurssitieto elokuun lopussa oli meille jälleenmyyjillekin aikamoinen järkytys. Meidänkin pikkuisen lankapuotimme kymmenestä suosituimmasta langasta viisi on teeteelankoja tai ainakin Tekstiiliteollisuuden maahantuomia... Yhteistyö ja ajatustenvaihto eri teeteshoppien kanssa on ollut tosi iso asia ja voimavara. On ollut tosi tärkeää, että pikkuyrittäjällä on "vertaistukiryhmä", jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keväällä vielä tehtiin porukalla innostavia suunnitelmia uusista väreistä ja kamppiksista... Hetken aikaa oli pikkasen hämmentynyt olo. Pitääkö näille kaikille nyt keksiä jostain yhtä hyvät ja hyvän hintaiset korvikkeet?

Mitä mä tein? No en mitään! Päätin etten hötkyile vaan odottelen ihan rauhassa. Tai hötkyilin sen verran, että konkurssipesältä tilasin kauheat määrät Pallasta, Helmeä ja Primanovaa ;) Niillä pärjäis ainakin pari kuukautta. Nyt voin jo hyvillä mielin sen verran kertoa, että teeteelankojen tarina ja SHOPpiyhteistyö jatkuu vielä tämän vuoden puolella! Pysykääpä kuulolla.

Syksyn uusien lankojen pehmeistäkin pehmein on Scheepjesin merinosukkalanka Downtown. Se oli niin silisilisuloista, etten voinut vastustaa. Vaikka kyseessä on sukkalanka, niin vauvaneuleisiinkin se on passeli! Päätin pikapikaa tikutella junasukat:

Perinteisen mallin mukaan tein ja menekki oli hitusen vajaat puoli kerää.

Puikkomaailma on nykyisin varsinaista välineurheilua. On alumiinia, bambua, koivua, synteettistä, pyöreää, kolmiota, kantikasta ja vaikka vallan mitä! Kun esittelen puodissa asiakkaille eri vaihtoehtoja, niin usein multa kysytään, et mitä itse käytän... No siinäpä kysymys! Viime aikoina oon tykästynyt Zingeihin. Ne on keveät, kivan väriset enkä katko niitä niin solkenaan ku puisia. Mutta Downtownin kohdalla oli ekan sukan 12 ekan kerroksen jälkeen vaan pakko vaihtaa koivupuikkoihin! Lanka oli kerta kaikkiaan liian liukasta mun käsille ja Zingeille... Eli omaan puikkovalintaan vaikuttaa lanka, tekniikka ja fiilis. Joskus vaan nappaa käteen ekat vapaana olevat puikot ja pistää menemään. Sano siinä sitten mikä on paras! Nää on NIIN makuasioita.

Regian jakkilankaa on moni kehunut ja kysellyt. Jostain syystä mikään regia ei oikein koskaan ole ollut oma suosikkini. Paitsi Alpaca Soft, jota nytkin on puikoilla hervottoman ison huivin verran. Regia Premium Merino Yakista tuli muutama viikko sitten upea liukuvärjätty värilajitelma ja pakkohan nämä kauniit syksyn värit oli ottaa puikoille!

Huivin ohje tuli lankojen mukana, mutta on myös julkaistu uusimmassa Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 6/2021 (lehdessä yksivärisenä). Huomaatteko, että meidän kotipihan puskat toistaa samoja syksyn värejä?

Ohjeessa lankaa 200 g eli kaksi kerää. Sileän osuuden neulominen alkoi jossain vaiheessa ankarasti kyllästyttämään ja jätin viimeiset 12 kerrosta väliin ja siirryin pitsiin. Onneksi niin - muuten lanka olisi loppunut armottomasti kesken! 

Elokuun loppu on perinteisesti ollut mökkikauden päätös. Nykyisin meillä kausi jatkuu aina pyhäinpäivään asti. Ehkäpä syynä on se, että nykyisin saaressa on sähköt... Elokuun viimeisenä viikonloppuna joka tapauksessa edelleen poltellaan elotulia. Tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen saatiin viimeinkin "alkuasukkaat" eli isä ja äitikin elotulille:

Huomaa: Äidillä päällä isälle joskus 80-luvun lopulla neulomani villapaita...

Viime kesä meni koronan vuoksi eristyksissä ja tänä vuonna ollaan suunniteltu ja suunniteltu. Milloin satoi, milloin oli liian kova myrsky ja milloin mitäkin! Mukavaa oli ja toivottavasti heilläkin, vaikka tämä kamala kakara komenteli olemaan poukkoilematta betoniportailla ja huseeraamatta kauheasti eikä edes pyttipannua tarjottu! Iltapimeällä taskulamppujen valossa käytiin moikkaamassa tuttuja naapureita "ilotulilla":

Tassu on viihtynyt mökillä mainiosti. Syksyn tullen se on kunnostautunut taas hiirikissana ja meille on tuotu jo monta hienoa "lahjaa". Kovin yritämme sitä kehua, vaikka se ei ollenkaan ymmärrä miksi saaliita ei saa tuoda sisälle... "Päivän" ankaran työn jälkeen se lepäilee puskissa:

Tänä aamuna sitä kiukutti, kun ärsyttävä oravanpoikanen poukkoili puusta toiseen ja selvästikin härnäsi. Vielä enempi harmistutti, kun en oikein pystynyt olemaan nauramatta...

Merinoa ja bambua varpaille

Sukkia on aina kiva tehdä. Varsinkin ku lanka on herkkua. Niinku näissä molemmissa.

Väittivät, että Gedifran sukkalankakakusta saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. No enhän uskonut ennenku kokeilin.

Tottahan se on! Kerän sisältä kun aloittaa, tekee resoria päävärin verran, vartta kunnes pääväri putkataa kerältä uudelleen, tekee kantapään ja jatkaa kunnes sukka on sopivan mittainen. Ja toinen sukka aloitetaan kun kerän keskellä olevan merkkilangan jälkeen alkaa taas uuden kerran resoriväri. Ihme ja kumma! Pakko uskoa.

Lanka: Gedifra Lana Mia, 80% merinovillaa ja 20% polyamidia, 100g=390 m, puikot 2½ mm Addin CraSy Triot, koko 42-43, menekki 81 g. Silmukoita puikolla oli 17. CraSypuikot tuntui alkuun vähän oudoilta, mutta kivat olivat. Ja reissaamisessa mainiot. Eivät putoa työstä kovin helpolla. Setissä on siis kolme puikkoa. Kahdella on silmukat ja kolmannella neulotaan. Puikot ovat 21 cm pitkät. Keskellä on pikku pätkä pyöröpuikoista tuttua piuhaa ja päät ovat 8,5 cm eli puikot ovat taipuisat. Looppaamiseen verrattuna mainio keksintö!

Kesällä piti olla reissukässy ja mikä on parempi ku sukankudin. Ja kun Ida oli "menny myymään" edelliset bambusukkalanka Rubinista tehdyt sukat, niin malliksi piti tikutella uudet. Siis vaan siks, et yleens raitasukkalanka kerällä näyttää ihan koiran oksennukselta ja on vaikeeta kuvitella miltä se valmiissa sukassa näyttää. Ja onhan tämä(kin) sukkalanka niitä omia suosikkejani (ja monen muun) vuodesta toiseen.

Lanka siis Hot Socks Rubin, 50% merinovillaa, 25% bambua ja 25% polyamidia. 100g=420 m. Näihin 38 kokoisiin sukkiin meni vähän yli 60 grammaa. Zingin 15 senttisillä 2,5 millisillä puikoilla tikuttekin. Jokaisella puikolla oli 15 silmukkaa. Zingit on kivat reissupuikot - ei tarvii pelätä, et ne menee poikki vaikka lojuisivatkin kassin pohjalla pitkin kesää.

Kyllähän tässäkin langassa olis ollu helppoa tehdä kaks täsmälleen samanlaista, mut eiks oo vaan hauskaa ku sukat on vähän eripariset?

Eilen tein jotain ihan kummaa. Olin äidin kanssa elokuvissa! Edellisestä kerrasta on aikaa vuosia. Kun äiti ehdotti Downtown Abbeytä, niin innostuin. Kivaa käydä joskus jossain muuallakin ku eri neulomajutuissa. Mä olen ihmetellyt mitä kummaa on Dowtown Abbeyssä. Siiä kaikki kohkaa ja puhuu, mut itse en oo ikinä kattonu yhtään jaksoa. tai ehkä puolikkaan joskus. Kivaa oli ja elokuvan lisäksi olin ihan silmat pystyssä siitäkin miten hienoja elokuvateatterit nykyään on! Hyvät penkit ja käsinojassa kolo virvokkeita varten. Vielä kun olis pikkuruinen kohdevalo pimeäneulojille niin...

Tassu ei ollut moksiskaan, vaikka tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen illalla. Oikeastaan se ilmoitti, ettei välitä vähääkään mun seurastani. Sinkoili vaan tuon raapimispuun ja parvekkeen oven välillä ihan villinä. Ulkona pimeässä oli jotain paljon jännittävämpää. Olkkarin ikkunana alla näkyi pimeässä raidallinen naama: Citymäyrähän se siinä iltapalalla!

Vasta aamuyöllä sain kaverin viereeni kehräilemään. Mielenkiitoista tämä kaupunkielokin.