Kesäleikki-yhteisneulonta osat 1-4

Taito-Eteläpohjanmaan Kesäleikki-yhteisneulonta alkaa olla viittä vaille pulkassa. Siis kirjaimellisesti, sillä viides ohjepätkä ilmestyy keskiviikkona ja mulla on valmiina jo kaikki tähän mennessä julkaistut vihjeet. Olisikohan syynä tämä kamala helle - muuta ei jaksa tehdä ku istua varjossa neulomassa...

Osa 1:

Kyseessä on mysteerineule, eli etukäteen ei voi tietää mitä on tulossa. Lapsen kaarrokeneule ylhäältä alas. Lankana teetee Helmi ja mulla tässä uusi väri 250. 

Osa 2:

Ohjeessa leikitellään erilaisilla pintaneuleilla. Varsin simppeliä neulottavaa, mutta mukavaa vaihtelua kaikkien kirjoneulejuttujen lomassa. 

Hihan silmukat jätin odottelemaan lepuuttajalle. Tämä on taas uusi "hilavitkutin" ja totesin sen varsin toimivaksi. Langalle pujottaminen on hidasta ja varsinkin silmukoiden takaisin puikolle ottaminen hankalaa. Silmukkaneula taas tahtoo aueta kun työ välillä pyörii jossain kässäpussissa. Täällä saaristossa tosin lepuuttaja tarkoittaa jotain ihan muuta... 

Osa 3:

Ohjeen osat julkaistaan Facebookin ryhmässä sekä Taidon verkkosivuilla. Facessa ohjeet säilyy, mutta ilmeisesti verkkosivuilta häviävät. Tosin tämänpäiväinen ohje ei vieläkään ole verkkosivuille ilmestynyt... Ketuttaa niiden puolesta, jotka haluasivat osallistua, mut eivät ole naamassa. Huomautin asiasta jo kerran aikaisemminkin.

Osa 4:

Nyt alkaa jo näyttää nutulta! Tähän mennessä lankaa on kulunut tasan kaksi kerää. Teen keskimmäistä kokoa eli 3-4 vuotiaalle. Helmi on uskomattoman riittoisaa lankaa! 

Kaksosflikkojen ohje on omasta mielestäni ihan selkeä ja kelvollinen. En ole löytänyt yhtään virhettä! Yhden napinläven tein kyllä omin päin - se mielestäni puuttui ekasta osasta, mut voi olla ettei sitä kuulukaan olla. Kakkososan jälkeen yksi silmukkani oli tehnyt mystisesn katoamistempun. Mitäs pienistä: Tekaisin uuden tilalle johonkin mallineuleiden vaihtumiskohtaan. 

Joskus meillä puodissa kysytään, että onko neulottu koneella kun on niin tasaista... Nyt näkyy, että ei se käsiala kovinkaan siloista ole. Kun valmiin nutun kastelee (tai pesee villaohjelmassa, mitä en tietenkään saa suositella kenellekään vaikka itse niin teenkin) niin johan taas näyttää ammattilaisen työltä! Toivottavasti tälläkin kerralla. Nyt siis odottelemaan viimeistä vihjettä. Sillä aikaa voinkin tikutella jotain ihan muuta!

Saaressa on satanut kesäkuun aikana tasan kolme millimetriä. Maa halkeilee ja jopa lupiinit ovat näännyksissä!

Oli tarkoitus antaa kaikkien sinisten lupiinien kukkia ja käyttää niitä värjäämiseen. Sanotaan niistä tulevan hienoa sinistä väriä. Viime viikolla lueskelin ohjeita ja totesin ettei moinen vaivannäkö sittenkään ole mun juttu! Tuoreista kukinnoista tulee sinistä, mutta väri haalistuu ja muuttuu ajan myötä vihreäksi. Mun tuurilla siitä tulis peessiä. En viitti aiheuttaa itselleni moista pettymystä. 

Näin kuumalla ei edes ruoka maistu. Paitsi jos siitä yrittää tehdä nättiä:

Loppukevennys Osa 1: Mattopyykkäri joutui juuriharjahommiin, koska painepesuri sanoi sopimuksen irti. 

Loppukevennys Osa 2: Tokmannin kärmeskarkotin on pelkkää huijausta!

T-paita kierrätyslangasta, purkkivärjäystä ja kesänviettoa

Puodin uusin DMC Eco Vita -lanka pomppasi puikoille ja pitkään jatkunut neuleplääh hellitti viimein! Tänään sain valmiiksi viimeisimmässä Kotiliesi Käsityö -lehdessä julkaistun T-paidan.

Lanka: DMC Eco Vita, puikot resoreissa 3½ ja muuten 4½ Knit Pro Zingit 60 ja 80 cm kaapeleilla. 

Lanka on kivaa neulottavaa (ja varmaan virkattavaakin) ketjumaisen rakenteensa vuoksi. 100 gramman kerässä on hulppeat 250 metriä. Eco Vita on kokonaan kierrätysmateriaaleista valmistettu lanka, jossa on 80% puuvillaa ja 20% muita materiaaleja. Värikartassa on kolmekymmentä toinen toistaan kauniimpaa väriä (miks mä valitsin tän harmaanvihreän? Väri on tosin hiukan nätimpi oikeasti). Tähän M-kokoiseen paitaan kului 2,5 kerää. 

Lanka oli niin kivaa neulottavaa, etten paiskannut puikkoja mereen, vaikka lehden ohje olikin taas pikkuisen outo. Siinä ei suoranaisesti virhettä ole, mutta tulkinnanvaraa kyllä. Taka- ja etukappaleiden raglanin alku oli tosi kummallisesti selitetty ja vaati pikkuisen pohdintaa, laskinta ja purkua. 

Edeltävä viikko meni ihan kesämeiningillä eli olen taas heittäytynyt asunnonsäästäjäksi. Maanataina töiden jälkeen palasin mökille, tiistaina etäilin paperihommissa, koska illalla oli kesän ekat Kakskertaseuran laiturineulojaiset vastarannlla. Keskivikkona töiden jälkeen hurautin Attun äidin ja isän mökille. Sieltä sitten perjantaina illanistujaisiin Turkuun.

Tiistai-iltana keräilin ennen nukkumaanmenoa lupiininlehtiä. Puodin kassakoneen viereen rakennettiin taas purkkivärjäyskokeilu. Tällä kertaa mukana oli myös aluna ja väriä yritetään Lankavan Sujuva-sukkalankaan. Heinäkuun alussa taas jännitetään tuliko väriä ja minkälaista!

Torstaina meillä oli äidin kanssa "tyttöjen ilta". Iltapalaa nautittiin ulkona koska kesä. Äidillä oli tosin mun kahdeksankytluvulla tekemä Purjeveneet-villapaita lämmikkeenä. Toi vois muuten olla aika makee tehdä Lettlopista! Siinä olis varmaan tarpeeksi ja oikeanlaisia värejäkin. Ohje on jossain tallessa vieläkin.

Puutarhatonttu piti meille seuraa:

Perjantain illanistujaisissa oli muutama laivainsinööri ja puheet tietenkin liittyivät paljolti mereen, laivoihin ja veneilyyn. Kalajuttujakin kerrottiin ja olin aistivinani vähän kilpailua siitä, kuka on suurinta laivaa päässyt ohjaamaan. Siksipä lauantaina mökiltä piti lähettää kuva meidän "pursistamme". Mun on 3,75 metrinen ja Karvisen peräti yli neljä metriä!😂

Eläimellinen meno saaressa jatkuu. Täplää ei olla tänä viikonloppuna nähty kuin vilaukselta. Sorsapoikueessa oli kahdeksan vauvaa.

Tässä vaiheessa ne on vielä ihan söpöjä, mutta annas olla kun mustikat kypsyy! Ja meiltä puuttuu mustikkavahti. Tassu aikoinaan piti tehokkaasti sorsat poissa tontilta. 

Aamun "herättäjistä" en ehtinyt saamaan kuvaa. Kurkipariskunnalla on kaksi poikasta. Tepastelivat tuossa pihalla kun heräsin. Komeita lintuja ovat, mutta niillä on kamala ääni!

Huomenna alkaa Taito Etelä-Pohjanmaan mysteeri-yhteisneulonta Kesäleikki ja siihen aion osallistua. Lanka on teetee helmi ja siinä on tarkoitus neuloa lapsen neuletakki ylhäältä alas erilaisilla pintaneuleilla leikitellen. Ohjeen osat julkaistaan Facebookissa ja myös verkkosivuilla. Suositusvärit on niin plääsyjä, että oman nuttuni aion tehdä uudesta purppuraväristä (250).

Neiti Kevät KAL

 Taas yksi yhteisneulonta, johon en aikonut osallistua! Taas yksi kaarrokeneule, jota en aikonut neuloa...

Taito Etelä-Pohjanmaa järjesti yhteisneulonnan, joka alkoi 21.2. Lankana Borgo Di Pazzi New Cedro ja mallin suunnittelijana Niina Laitinen.

Jotenkin nämä KALlit vaan vetää mukaansa, kun niin moni muukin... Etukäteen ohjeistetut värit ei puhutelleet, mutta nyt ymmärrän miksi kaikilla muillakin menee puodissa niin pitkään kaarrokeneuleiden värejä suunnitellessa! Mulla oli vaan yks varma eli vadelmanpunainen 53. Muita värejä sitten sovittelinkin monta päivää.

Jotenkin onnistun sössimään kuviovärien järjestyksen, mutta kai tuo ihan kelvollinen näinkin on. Selitän ittelleni syytä mustavalkoisessa ohjetulosteessa ja siinä, että kolmosvihjettä neuloin sinä surullisena maanantaiaamuna, kun Tassun kanssa oltiin lähdössä viimeiselle ellireissulle😢. En purkanu vaikka huomasin jossain vaiheessa.

Koska mulla oli jo aika monen paiden kokemus Cedrosta, niin jätin mallitilkun väliin. Ohjeessa on puikot 5 mm, mutta neuloin 4½ mm 80 cm Ergoilla. Niillä mun käsialalla tiheys on just se 18/10 cm.

Helmassa värit oli jo kohdillaan:

Faceryhmässä olen nähnyt moitteita siitä, että lankaa oli ohjeen mukaan liikaa. Itsellenikin jäi ainakin 5 kerää vaikka tein suurimman koon. Toisaalta on hyvä, ettei lanka lopu kesken ainakin jos niitä tilailee verkosta eikä hae kerä kerrallaan, kuten kivijalkapuodissa voi tehdä. Sitäpaitsi Cedrossa on harvinaisen isot värierot eri valmistuserien välillä. Nyt on vielä ilmestynyt pipo-ohje. Pipoon tai kahteen voi hassata loppulangat. Mun oma tuntuma näistä karrokeneuleohjeista on, et ainakin Islantilaisia neuleita-kirjassa langan menekki on aika jämptisti ilmoitettu. Jos vahingossa (tai tarkoituksella) tekee miehustasta tai hihoista ohjetta pidemmät, niin pohjaväri tahtoo loppua kesken.

Tykkäsin ja en tykännyt ohjeesta. Siinä ei ollut liian pitkiä lankajuoksuja ja lanka on kiva. Ja siinä pyydettiin tikuttelemaan se mallitilkku! Toisaalta tuo muotivillitys tehdä kaikki "väärinpäin" eli sukat kärjestä ja puserot pääntieltä pännii. Varsinkin hihojen neulominen viimeeks on tosi tympeää. JOS vielä joskus teen ylhäältä alas, niin tikuttelen hihat ensin ja lopuksi miehustan alaosan. Joka tapauksessa hihoissa ihan parhaaksi puikkovalinnaksi osoittautui jälleen kerran Addin CraSy Triot:

Hihoja tikuttelin muutama viikko sitten isän ja äidin luona mökillä. Siinä korttipelien ja letunpaiston lomassa ehti hyvin nauttia auringosta lämpimällä terassilla. Virvokekin oli ihan sävy sävyyn neuleen kanssa:

Siinä tunsi itsekin olevansa oikea Neiti Kevät!