Kesäleikki-yhteisneulonta osat 1-4

Taito-Eteläpohjanmaan Kesäleikki-yhteisneulonta alkaa olla viittä vaille pulkassa. Siis kirjaimellisesti, sillä viides ohjepätkä ilmestyy keskiviikkona ja mulla on valmiina jo kaikki tähän mennessä julkaistut vihjeet. Olisikohan syynä tämä kamala helle - muuta ei jaksa tehdä ku istua varjossa neulomassa...

Osa 1:

Kyseessä on mysteerineule, eli etukäteen ei voi tietää mitä on tulossa. Lapsen kaarrokeneule ylhäältä alas. Lankana teetee Helmi ja mulla tässä uusi väri 250. 

Osa 2:

Ohjeessa leikitellään erilaisilla pintaneuleilla. Varsin simppeliä neulottavaa, mutta mukavaa vaihtelua kaikkien kirjoneulejuttujen lomassa. 

Hihan silmukat jätin odottelemaan lepuuttajalle. Tämä on taas uusi "hilavitkutin" ja totesin sen varsin toimivaksi. Langalle pujottaminen on hidasta ja varsinkin silmukoiden takaisin puikolle ottaminen hankalaa. Silmukkaneula taas tahtoo aueta kun työ välillä pyörii jossain kässäpussissa. Täällä saaristossa tosin lepuuttaja tarkoittaa jotain ihan muuta... 

Osa 3:

Ohjeen osat julkaistaan Facebookin ryhmässä sekä Taidon verkkosivuilla. Facessa ohjeet säilyy, mutta ilmeisesti verkkosivuilta häviävät. Tosin tämänpäiväinen ohje ei vieläkään ole verkkosivuille ilmestynyt... Ketuttaa niiden puolesta, jotka haluasivat osallistua, mut eivät ole naamassa. Huomautin asiasta jo kerran aikaisemminkin.

Osa 4:

Nyt alkaa jo näyttää nutulta! Tähän mennessä lankaa on kulunut tasan kaksi kerää. Teen keskimmäistä kokoa eli 3-4 vuotiaalle. Helmi on uskomattoman riittoisaa lankaa! 

Kaksosflikkojen ohje on omasta mielestäni ihan selkeä ja kelvollinen. En ole löytänyt yhtään virhettä! Yhden napinläven tein kyllä omin päin - se mielestäni puuttui ekasta osasta, mut voi olla ettei sitä kuulukaan olla. Kakkososan jälkeen yksi silmukkani oli tehnyt mystisesn katoamistempun. Mitäs pienistä: Tekaisin uuden tilalle johonkin mallineuleiden vaihtumiskohtaan. 

Joskus meillä puodissa kysytään, että onko neulottu koneella kun on niin tasaista... Nyt näkyy, että ei se käsiala kovinkaan siloista ole. Kun valmiin nutun kastelee (tai pesee villaohjelmassa, mitä en tietenkään saa suositella kenellekään vaikka itse niin teenkin) niin johan taas näyttää ammattilaisen työltä! Toivottavasti tälläkin kerralla. Nyt siis odottelemaan viimeistä vihjettä. Sillä aikaa voinkin tikutella jotain ihan muuta!

Saaressa on satanut kesäkuun aikana tasan kolme millimetriä. Maa halkeilee ja jopa lupiinit ovat näännyksissä!

Oli tarkoitus antaa kaikkien sinisten lupiinien kukkia ja käyttää niitä värjäämiseen. Sanotaan niistä tulevan hienoa sinistä väriä. Viime viikolla lueskelin ohjeita ja totesin ettei moinen vaivannäkö sittenkään ole mun juttu! Tuoreista kukinnoista tulee sinistä, mutta väri haalistuu ja muuttuu ajan myötä vihreäksi. Mun tuurilla siitä tulis peessiä. En viitti aiheuttaa itselleni moista pettymystä. 

Näin kuumalla ei edes ruoka maistu. Paitsi jos siitä yrittää tehdä nättiä:

Loppukevennys Osa 1: Mattopyykkäri joutui juuriharjahommiin, koska painepesuri sanoi sopimuksen irti. 

Loppukevennys Osa 2: Tokmannin kärmeskarkotin on pelkkää huijausta!