Nurmilintu syksyisessä saaressa ja pientä luutumista

Viime tiistaina kävin taas räpyläni kanssa röntgenissä. Etukäteen hirvitti. Yli kolme kuukautta ja jos vieläkään ei näy paranemisen merkkejä. Olihan siellä ”pientä luutumista” näkyvillä! Nyt tuntuu, että paraneminen on viime päivinä edistynyt huimaa vauhtia. Kyynärsauvat ovat jo parin viikon ajan unohtuneen minne milloinkin. Nykyään kutsun niitä ”varmuusvälineiksi”, joita käytän kun menen noi betoniportaat rantaan päästäkseni uimaan!

Yhtenä päivänä kävelin ekan kerran huussiin asti kahdella jalalla ilman kepakoitani ja muistelin miten kesäkuussa kipsin kanssa piti kontaten kiivetä portaat. Heräämisestä huussiin ja takas meni 40 minuuttia ja sen jälkeen piti levätä puoli päivää… Onhan sitä paranemista tapahtunut – se on vaan ollut niin armottoman hidasta ettei sitä enää muista!

Vaikka viime viikot on olleet helteisiä, niin syksyn merkit näkyvät jo. Öisin sankka hernerokkasumu peittää vastarannan ja koivut kellastuvat.

Aurinko painuu mailleen jo ennen yhdeksää illalla ja aamuisin kaste näyttää mitä hämähäkit touhuavat. Puolukatkin kypsyy.

Olen ekan kerran itseni kanssa kahdestaan  täällä mökillä ja on ollut aikaa järjestellä ajatuksiaan… Olen kelaillut miten kiva kesä tämä kaikseta huolimatta on ollut. Mitä kaikkea mukavaa olen saanut kokea ja miten paljon apua ja kannustusta olen saanut. Melkein tippa linssissä tässä herkistelen…

Alkukesällä pääsin äidin ja isän mökille päivähoitoon, Neulomakerhon kaffepussikurssi oli eka merimatka, jonka jälkeen Karvis suostui kuskaamaan mut mökille. Kalaan en oo päässy mut aamuöinen veneretki oli hieno kokemus! Klapejakin olen pääsyt tekemään ja mustikoita ja sieniäkin saanut kerättyä. Juhannuskin tuli vietettyä ystävien kanssa perinteiseen tapaan, kädentaitajien kesäretkelle osallistuin  ja vähän töissäkin olen ollut. Ja päässyt uimaan!

Olen päässyt ihan omatoimisesti liikkumaankin. Ensin yksijalkainen sai lainata Karvisen automaaattivaihteista ja kun vanhemmat kuulivat sen bensankulutuksen, niin tarjosivat oman autonsa mun käyttöön ja ovat itse kulkeneet mun viiskytasteisella Rypäleelläni, josta kuuluu outoja ääniä ja jonka kojelaudassa palaa pelottavia merkkivaloja. Porukoiden autossa on myös ilmastointi. Kun kuuman työpäivän jälkeen ajan melkein tunnin ilmastoidulla autolla kotiin, niin turvonnu räpylä on ku uus! Siksipä se auto on nyt saanut nimekseen Ambulanssi!

Ida-Maria on huolehtinut puodista. Ilman häntä koko kauppa olis varmaan kesän aikana menny nurin! Onneksi hän on sentään saanut vähän lomaillakin. Karvinen on kuskannut ja passannu, kantanut puut ja vedet, hoidellu kauppareissut, lämmittänyt saunan ja huolehtinu Tassusta kaiken muun lisäks. Jossain vaiheessa hän oli sitä mieltä et mun työtakkiin pitäis ommella komentajanatsat…  Äiti ja isä kävivät yhtenä sunnuntaina ryöstämässä mun isot matot ja nyt ne odottaa pestyinä kotosalla helteiden loppumista ja suursiivousta. Äiti oli puodissa auttamassa kun mattoloimea kieputtelin ja Piiku auttoi inventaarissa. Mökkinaapureilta ollaan saatu kantsuja kun ei ittellä ole ollu asiaa metsään. Moni asiakas on tarjonnut apuaan. Mopsineulojan mies on kuskannut monta verkkokauppalähetystä postiin ja Tuovin kanssa ollaan leikitty pillerinpyöritystä koovitamiineilla. Miten onnekas olenkaan!

Kumpa muistaisin nämä kaikki iloinpilkahdukset sinä päivänä kun olen taas kunnossa ja joku typerä pikkuasia saa mut polttamaan päreeni.

Vähän kyllä mietityttää miten tästä eteenpäin kun nyt jo pärjään monessa asiassa ittekseni. Ku olen tottunut olemaan insinööri eli ingengör. Eikös se tarkoita et ”ei tee mitään”?

Ruokaa sentään olen laitellut. Värjäyskurssia varten hankittu (ja viime vuosina ruuanlaitossa käytetty) keittolevy sanoi sopimuksen irti ja sain nimpparilahjaksi uuden kaksilevyisen:

Tässä se on ensimmäistä kertaa koekäytössä. Levy on käytössä melkein joka päivä ja välillä monta kertaa päivässä! Jos ei grillata, niin muurikkapannulla voi tehdä pöperöä:

Monta kässyä on kesän aikana aloitettu, mutta kovin vähän on valmista syntynyt. Kysymys ei ole ainakaan ollut ajanpuutteesta… Nurmilintu on ollut valmiina jo pari viikkoa. Pingotus vaan oli ongelmana. Keksin viimein pingottaa sen pömpelin patjaan. 

Olin kerrankin oikea välineurheilija ja kokeilin Kint Picksin pingotusvälineitä suoran sivun pingotukseen ja kaarevaan reunaan T-neuloja.

Lankana jostain messuilta ostamani Rowanin Fine Lace (50 g =400m) ja puikkoina Knit Pro pyöröt nro 4. Lankaa tähän superkeveään huiviin meni 39g, Oon aina tykännyt ohuista langoista mutta tämä oli jo minunkin makuuni aika ohkasta…

Nyt puikoilla on vauvaneule ja kaveri sukalle, jonka olen tehnyt joskus alkuvuodesta. Oletan molempien valmistuvan lähipäivinä.

Eilisaamuna tästä meni ohi harvinaisen ruman näköinen vene. Mahtoikohan Sauli ja Jenni olla kyydissä?

Vaikka omat veneilyt on tältä kesältä jääneet väliin, niin sentään pitää yksin saaressa olevalla tytöllä  olla joku kulkupeli turvanaan:

Paljon on tämäkin vene kokenut. Ilmastointiteipillä paikkasin sen itse kerran ku oli pakko päästä ystävän kanssa ongelle, isompia paikkauksia on vuosien varrella tehty montakin ja viimein Hannu-mysky kaatoi sen päälle ison männyn.  Karvisen fiksailujen seurauksena se pysyy taas pinnalla!

Enhän minä täällä ihan ypöyksin ole... Kaivonkannella on hyvä väijypaikka:

Miks se liikkuu heti ku mä otan kameran esille?

Eilisaamuna jäi aamu-uinnit väliin, kun rannassa oli ällöä leväpuuroa. Tänään vähän tuulee, joten levää ei näy. Siispä aamu-uinnille!