Muutama vuosi takaperin oltiin Äiskan kanssa liikkeellä pääkaupunkiseudulla kässätukkuliikkeissä. Siin sit kesken kaiken tuli mieleen et Iskälle pitäis jotain Helssinkintuliaisia viedä. Kun ne ristipistokortit on niin nopeita tehdä ni yritettiin etsiä jotain vähän enempi aikaa vievää. Ja hyödyllistä. Löytyihän se ja oltiin itteemme tosi tyytyväisiä. Jostain syystä me ei kotiin tullessa saatu kauheesti kiitoksia ja hurraahuutoja. Vähän oltiin loukkaantuneitakin kun oltiin sentäs niin Iskää reissulla ajateltu...
Tän vuoden joulukuun ekana päivänä meidän suvun pienin (iskästä ja äiskästä neljäs polvi, veljeni lapsenlapsi, 3 vee, tomera suvun Rinsessa) sai avata ensimmäisen pussukan joulukalenterista, jonka Isopappa oli ristipistoillut:
Kaksi vuotta projektiin meni. Puoliväissä isä päätti kiukkuisena jättää homman kesken, mutta sinnikkäästi jatkoi loppuun. Ja lopputulos on hieno! Toivon todella, että tämä kalenteri odottaa Joulupukkia suvun pienimpien kanssa vielä vuosia aina joulukuun ekasta alkaen.
Vielä loppumetreillä tuotti harmaita hiuksia ja melkein unettomia öitä ratkaista miten ne pienet yllätykset saadaan järkevästi noihin lenkkeihin. Sekin ongelma ratkaistiin yhteistuumin.
Aika nololta tuntuu blogata muiden kässyjä kun omat on viime aikoina olleet tärviöön päättyneitä yritelmiä. Mut oikeesti olen tosi ylpeä iskän saavutuksesta! Kuten Ida-Maria töissä sanoi: Tähän ei kovin moni Pappa pystyis!
En pystyis minäkään, vaikka olen viimeinkin saanut käyttöön ne pari kauukautta sitten tilatut, paljon maailmaa nähneet ja kommelluksista kärsineet uudet näkimeni. Tässä olis tavoitetta itsekullekin!
Palailen myöhemmin omien tavallisten kässyjeni kanssa linjoille, mutta nyt toivottelen kaikille lukijoille
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Onpa sulla taitava isä. Mullakin olis tuolla muutama keskeneräinen ristipistotyö. Kukahan ne joskus valmistaisi loppuun?
VastaaPoistaKyllä on mahtavan hieno. Tästä tulee varmasti sukukalleus, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Ei tosiaan olis monesta miehestä tuommoiseen.
VastaaPoistaMinun isäni teki vapaa-ajallaan poronsarvista kaikenlaisia pieniä töitä, mm. sukkapuikkojen pidikkeitä. Harmi vaan kun hän kuoli jo 40 vuotta sitten, eikä minulle päätynyt yhtään isän työtä.
Wau! Taitava Isä Sinulla! Kaunis ja huolella tehty! Tekemiseen liittyy varmasti monta sydäntä lämmittävää ajatusta jälkipolvista, jotka tämän ihanuuden ovat käsiinsä saaneet!
VastaaPoistaVoi että, ei voi kun ihastella, ei tosiaan moni pappa tai mammakaan tuohon pystyis! Kauniit pistelyaiheet, vanhanajan tontut, tykkään kovasti!
VastaaPoistaSanattomaksi kyllä vetää, hieno pistely.
VastaaPoistaHuikea saavutus ja mikä sisu Papalla!
VastaaPoistaJäisi kyllä monelta nuoremmalta ristipistoilijalta tekemättä, jos edes ikinä aloittaisikaan moista.
Tämä kuuluu ehdottomasti sarjaan Kodin aarteet - perintökalenteri.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja terveiset isällesi ja äidillesi. Tassulle tottakai myös!
Tämä kalenteri pääsee kunniapaikalle jokaisesta joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien, aivan ihana muisto jälkipolville ja tullaan takuulla säilyttämään huolella ♥ Terveisin jälkipolvi
VastaaPoistaNo-voihan-sanonko-mikä. Ei pystyis tää täti tuollaiseen pistelelyyn, ei. Aika päättäväinen ja sinnikäs pappa teillä - ja hyväsilmäinen.
VastaaPoistaHieno työ ja arvokas!
VastaaPoistaTodella harvassa ovat ne papat, jotka tuollaisia tekevät! Hatunnosto isällesi, kuvaannollisesti, kun naisethan eivät hattujaan nostele. Muistahan kertoa sitten kaikille jälkipolville myös kalenterin tarina sieltä Helsingistä alkaen. :)
VastaaPoistaKiva kalenteri. Mä tiedän yhden vähän päälle 80-vee miehen, jolla neula pysyy näpeissä. Se ei tee ristipistoja ollenkaan vaan kirjailee niitä piirrettyjä liinoja sen ziljoonalla erilaisella pistolla.
VastaaPoista