Elokuun viime päivät - T-paita Setasta ja Soffiosta ja lomasia

Elokuun lopun neuleen langat oli valittuna. Etsin vaan ohjetta, joka kolahtaisi. Jotain aika simppeliä, mutta jotain, jossa olisi joku uusi "juju" tai muu kiva juttu. Filcolanan sivulta ilmestyi eteen Isfugl eli eli kunigaskalastaja:

Ohjeessa oli vähän kaikkea, mitä kaipailin: Kivat yksityiskohdat, ilmainen suomenkielinen ohje ja silti aika simppeli lomaneuleeksi. Pitää kai hyväksyä se, että kaikki kivat mallit neulotaan nykyisin pyörönä ylhäältä alas...

Näissä kuvassa ne "kivuudet" yhdessä: Satulaolkapää ja puffihiha.

Ohjeesta poiketen lankana oli Lana Grossan Meilenweit Seta ja Soffio kaksinkertaisena. Puikot 4½ mm Addin Unicornit ja hihoissa Addin CraSy Trio unicornit. Olen ihan pähkinöinä Unicorneista. Varsinkin hihoissa noi CrasyTriot on ihan huiput!

Lankaa meni yhteensä 259 grammaa. Hämmästyksen sormi kummastuksen suussa aina ihmettelen, miksi lankoja kuluu aina epätasaisesti kun laskee metrit! Osaakohan joku selittää?

Setaa (100g=400m) kului 207g eli 828 metriä

Soffiota kului (25g=215m) kului 88 g eli 756,8 metriä

Erohan on yli 70 metriä! Kui voi?

Kaksinkertaisena olisi luultavaa, että molempia lankoja kuluisi yhtä monta metriä... Ihme ja kumma. Olen kyllä törmännyt tähän monta kertaa ennenkin, mutta aina tämä juttu vaan ihmetyttää.

Viikko sitten muistelin vuoden takaista muuttohässäkkää. Ihan näillä näppäimillä oltiin jo avattu uudessa osoitteessa Asemakati 12. 

Kesäkaupan jälkeen ja Idan palattua lomilta oli mun vuoro lomapäiviin. Pari päivää ystävän kanssa mökillä tyttöjen kesken. Tuliaisiksi saatiin onkimatoja...

Niin kiva tuliainen, että Hissukin uskaltautui rantaan! Tähän mennessä olen ihan yksin saanut käydä uimassa ja rannassa. Mietittiin, et oliko ystävä Hissun "turvanais" vai toisinpäin.

Hyvää kannattaa odottaa...

Nautittiin perinteiseen tapaan skumppa-aamiainen, pinottiin vähän puita ja lämmitettiin tölkki. Ihana irtiotto arjesta!

Ja viikonloppuna madotkin kelpasi kaloille! Piti suurin punnita, koska mun mielestä yli puolikiloinen ahven ON iso...

Toinenkin lomanen viime viikolla. Elokuinen keskiviikkoilta oli taianomainen, vaikka täysikuun aikana kala ei tarttunutkaan.

Illan piemetessä kuuntelin outoa linnun ääntä. Tämä itsekseen rentouttavaan retriittiin vetäytynyt keskusteli keskiyöllä tekoälyn kanssa ja tulkitsi ääneen Lehtopöllöksi!

Elokuun viimeinen viikonloppu veikin nostalgiareissulle rakkaisiin maisemiin Latosaareen. Veneitä näin enemmän, kuin koko kesänä ja pääsin uimaan aaltoihin. Tuli niin lapsuus mieleen! 

Sain tavata naapurit molemmin puolin ja oman sielunmaiseman uudet omistajat. Oli niin nostalginen ja tervetullut olo ja hurjan hyvä mieli. Kaikkea aikaansa. Ihania muistoja ja hyviä ystäviä. Vaikka tilanteet muuttu, niin muistot jää.

Vaikka tuuli oli kova, niin elotulille rakennettiin tuulisuojia:

Makkarajuhlissa oli mukana myös yksi makkara:

Illan piemetessä ilutulet:

Sunnuntaina takaisin kotimökille. Tasan vuosi sitten meille muuttanut Hissu oli tullut hyvin toimeen hoitajiensa kanssa mökillä. Reissutuliaisiksi komeat ahvenfileet:

Ja vielä yksi vapaapäivä. Piti vaan kipaista mettään keräämään puuromarjat....

Tulihan ne marjatkin! 

Nyt on akut ladattuina ja mieli kohti syksyä!

Narun jatkeena eli makramekurssilla

Joskus viime vuosituhannella muksuna muistan tehneeni mökillä narusta amppeleita. Partiossa muistaakseni opeteltiin. Nyt se homma on saanut nimenkin: Makramé. Mun mielestä se on edelleen partsassa opittujen merimiessolmujen tekemistä. Joko oikein tai sit väärin.

Joka tapauksessa ku tätä hehkuttelua olen kuunnellu jo yli vuoden, niin ajattelin et kai se on minunkin joku kurssi käytävä. Varsinkin kun tosi hienoja juttuja vilahtelee netissä siellä sun täällä ihan solkenaan! Viime lauantaina Salon Kansalaisopistolla meitä naisia oli "narun jatkeena" kurssilla kymmenkunta. (Kurssikavereita ei muuten ollenkaan naurattanu mun vitsailu). Ekaks me opeteltiin solmuja ja tekniikoita solmimalla "mallitilkku":

Tasosolmua oikealle ja vasemmalle (eli sitä partsassa väärin tehtyä = ämmänsolmua). Sitte sitä merimiessolmua. Joo - olihan tälläkin joku oikeakin nimi. Ja viimeeks tuollainen "kylkiluu". Siinäkin mulle tuli mieleen ihan tavallinen tapa solmia paatin naru tolppaan siansorkalla... Mulla on varmaan ihan väärä asenne!

Seuraavaksi siirryttiin tositoimiin. Malleja oli alkeiskurssilaisille ihan mukavasti. Minä aloitin amppelia teeteen Hampus -langalla. Hauskaahan se oli ja valmista syntyi nopeasti. Ja muistiin palautui solmimiset nopeasti. Valmistakin tuli ja mun "vaeltavat tulpaanini" saivat oman roikottimen:

Huomatkaa: täällä on ollut lunta! Ainakin puolen vuorokauden verran...

Kun kurssiaikaa oli vielä tunnin veran jäljellä, niin pätin kokeilla vielä toisen. Se kaikkest helppohelpoin malli. Lankana DMC Natura Just Cotton XL. Ihan en ehtinyt valmiiksi, mutta ei haitannut yhtään. Ainakaan Tassun mielestä. Sen mielestä äiskällä on viimeinkin joku järkevä harrastus:

Voi miten mukavaa olikaan "auttaa" heiluvien narunpäiden kanssa! Valmistui se Tassun avusta huolimatta:

Tämä uusvanha villitys on oikeastaan aika jännä ilmiö. Moni sellainen, joka ei ole perinteisesti ollenkaan "käsityöihminen" on innostunut. Itse en saanut mitään ihmelliistä hurahdusta. Mitä nyt liityin Facen ryhmään, jossa on yli 7000 jäsentä. Tyydyn ihailemaan muiden töitä nyt, kun mieleen on palautunut perusasiat. Ehkäpä tämä omasta mielestäni menee enempi askartelun puolelle...

Kurssin jälkeen rentouduin. Massu täynnä Karvisen pitkään hauduttamaa ranskalaista sipulikeittoa tartuin puikkoihini ja nautiskelin jälkiruuaksi Katian Silk Degradé -lankakakkua... Susun lauantai-illan huuma oli tässä!

SAATTAA silti olla, että solmeilen jatkossakin. Jotain pientä. Eilisiltana tapasin oikean makramé-taitelijan ja hänen töitään ihaillessani ja vinkkejä kuunnellessani mieleen tulvahti muutama koleilun arvoinen idea...

Höyhenenkevyt kolmiohuivi ja tassulaisten kokoontumisajot

Nyt on kauhea huivitus päällä. Viime viikolla puikoille huuteli Gedifran Soffio - langassa merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä. Ohje taas huuteli Kotiliesi Käsityöt 1/2020-lehdessä. Heti alkuun suloisen langan vyötteen sisältä paljastui päivän aforismi:

Pikkuisen se lohdutti, kun neuloskelin huiviani odotellessani uusien talvirenkaiden vaihtoa. Ja muutenkin. Lanka oli suloista ja riittoisaa ja Prymin 4,5 Ergopyöröillä neulominen sujui kuin itsestään.

 Kevyt ja ihanan lämmin. Olen tässä miettinyt, et miks ihmeessä tuntuu viluiselta, vaikka tammikuun lämpötila on koko ajan plussalla. Olisko kosteus joka tunkeutuu luihin ja ytimiin?

Ohjeessa langan menekki oli neljä kerää, mutta näin komean kokoinen tuli kolmestakin eli huivin paino on peräti 75 g! Ja se on ihanan lämmin eikä kutita tai pistele kuten moni mohairia sisällään pitävä lanka.

Viime viikonloppuna olikin sitten ihan toiset meinigit. Osallistuin "kissaihmisten kokoontumisajoihin" Rymättylän Kunstenniemessä. Etukäteen pikkasen jännitti - jokusen ihmisen olin tavannut jo aikaisemminkin, mutta suurin osa oli tuttuja vaan netin kautta. Olihan mulla tietenkin turvakäsityö mukana, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Kysymyksessä oli ryhmän 5-vuotissynttärit. Yhteisen lounaan jälkeen käpyttelimme majapaikkaamme Kunstenkariin, jossa nautimme avajais"minttujen" jälkeen synttärikaffet. Synttärikakkuakku oli tietenkin auteettinen "kissanhiekkalaatikko" ja kakkulapiona aito kissanhiekkalapio:

Uskokaa tai älkää - herkullista oli ja hilpeää! Reseptiä kyseltiin ja saatiin.

Kissamme saivat kerrankin palvelusväestään vapaapäivän. Luulenpa, että ainakin Tassulla oli Karvislandiassa lokoisat oltavat ja nannahanat aukenivat yhdellä naukaisulla. Toista se on kotikotona arkena...

Kivaa ohjelmaakin oli. Tietokilpailun voitto tuli kotiin vaikka joukkueemme pärjäsi lähinnä arvailulla ja päättelyllä. Voittajajoukkue sai ekana valita "palkintonsa" kirppairipöydältä. Meille lähti Tassulle sopivaa diettiraksuja:

Ja pikkujoulupaketista vielä rottatasku!

Kirpparin ajatuksena oli, että kaikki tuo sinne lelut ja sapuskat, jotka ei omalle nirppakuonolle kelpaa tai sovi. Mikään ei maksa vaan tavara vaihtaa omistajaa. Annas olla kun perjantai-iltana alettiin käymään läpi Tassun leluja... Kaikki kolmetoista rapisevaa hiirtä olivat yhtäkkiä NIIN tärkeitä!

Hiirulaiset saivat jäädä, mutta jotain sentään meiltäkin lähti vaihtoon (salaa Tassulta).

Juttu pyöri - kuinkas muuten - Tassujen ympärillä. Paljon muutakin jutusteltiin ja oli mukavaa tutustua myös kissojen palvelusväkeen ihan kuonotusten.

Paikka oli kaunis. Aavan meren rannalla aurinkoinen päivä. Luonto helli meitä väriloistollaan. Pihabongauspäivänä näimme kolme komeaa merikotkaa ja kaksi joutsenta. (Tassu oli Karvislandiassa bongannut yhden varpusen ja naapurin kissan). Illan pimetessä sauna lämpesi. Olin etukäteen retostellut uimisella, niin pakkohan se oli... Ja koska vaan mua verten laskettiin uimaportaat... Avantoa ei ollut, niin piti vaan pulahtaa. Monta kertaa. Ja koska vuosi on vaihtunut, niin päätin tään olevan "kauden avaus" ja talviturkkini on nyt heitetty! Ei se tuntunut edes kovin kylmältä - ehkäpä siksi, että ilman ja veden lämpö on suunnilleen sama.

Saunan jälkeen takka loimusi, kissajuttuja juteltiin ja makkarat paistettiin vielä yöpalaksi. Aamupalan jälkeen jokainen lähti kohti omia tassujaan... Paitsi minä, joka tulin tyhjään kotiin. Tuntui oudolta. Siinäpä keksin ihan mahtavan mietelauseen:

" Koti ilman kissaa on kuin...Koti ilman kissaa"

Maanatai-iltana nappasin Tassun kotimatkalla kyytiin. Kaksi vuorokautta mökötettyään se eilisiltana viimeinkin päätti antaa heitteillejätön anteeksi ja kiipusti sylkkyyn kehräämään. Arvatkaapa jäikö puikot toiseksi siinä onnenhetkessä?