Ikimuistoinen miniloma etelässä

Karvis on pitkään haaveillut Utönmatkasta. Hän on siellä viettänyt pari kuukautta armeijassa ollessaan viime vuosituhannella. Armeija poistui saarelta 2007, lukuun ottamatta satunnaisia harjoituksia vielä toimivilla muutamilla tykeillä. Minähän en hanttiin pistänyt - olihan kyse romanttisesta minilomasta etelän auringossa...

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin yhtenä maanataiaamuna. Niin hyvissä ajoin, että Pärnäisissä oltiin jo puolitoista tuntia ennen Ms Baldurin lähtöä... Laivamatka alkoi tihkusateessa ja kesti eri pysäkkeineen 4,5 tuntia.

Perille päästiin ja majoituimme Kalkasiin. Meillä oli pieni huone omalla parvekkeella ja merinäköalalla. Olin etukäteen suunnitellut, miten tiistaiaamuna ennen aamupalaa ja saareen tutustumista nautitaan auringonnoususta ja skumpasta parvekkeella (toinen vasemmalta). Ei ihan menny niinku ajattelin...

Nautimme maukkaan lounaan hotellin ravintolassa, ja lähdimme vähän tutustumaan paikkoihin. Kiirettähän ei ollut, koska edessä oli kokonaista kaksi päivää! Ja tiistaiksi luvattiin aurinkoa. 

Myrsky teki tuloaan, mut eihän me sitä tiedetty... Käytiin majakalla, Suomen eteläisimmässä kookaupassa ja pidettiin sadetta pienessä kappelissa, jonka ovet ovat auki yötä päivää:

Kortteeriin palatessa Pekka Pouta olikin jo muuttanut mieltään ja ehdotti kaikkien pysyvän seuraavana päivänä mahdollisuuksien mukaan etänä. Minähän olin. Kirjaimellisesti. Etäällä... Onneksi oli lankaa!

Aamupalalle lähtiessä...

Ja tämän jälkeen se vaan yltyi... Meille toivotettiin hotellilta turvallista päivää. Tähän mennessä kaikkein susumaisin lomasää! Mahtava myrsky! Karvisen sanoin: Susun suosikkisää - tuuli luoteesta 20m/s ja räntää vaakasuoraan.

Uhmattiin keliä. Menomatka kaupalle menikin ihan vauhdikkaasti. Paluu kohti tuulta olkapäät edellä puskien... Pari pientä reissua tehtiin päivän aikana. Rantaan, jossa ponttoonilaituri keikkui niin, ettei tullut edes mieleen kokeilla. Lounaaksi "nautittiin" kaupasta ostettua croisua täytettynä aamupalalta pöllittyllä kananmunalla ja oranssilla hintalapulla merkityllä juustolla. Pärjättiin sillä päivälliseen, joka nautittiin reteesti viinin kanssa hotellissa. Ruoka oli jälleen herkullista - viinivalikoimaa ei ollut, joten valitsin hauskan:

Aikaisen nukkumaanmenon jälkeen lupaava aamuaurinko:

Ja vielä kokonainen päivä edessä!

Sain päivän aikana yksityiskohtaisia tietoja kaiken maailman tykkien piippujen halkaisijoista sun muista hirmuisen tärkeistä asioista... Nautin auringonpaisteesta ja siitä, että olipahan valittu kunnolliset ulkoiluvaatteet!

Meidän lisäksi saarella ei tainnut olla montaakaan turistia. Lukuun ottamatta lintubongareita.

Karvinen seurasi tiiviisti myös luotsipaattien kulkua. Utössä on luotsiasema ja paatit tulivat ja menivät meidän parvekkeen alta. Luotsaukselle niillä vesillä onkin todellista tarvetta. En yhtään ihmettele Park Victoryn ja Drakenin haaksirikkoja kun omin silmin totesin olevinaan aavalla merellä olevat pienet luodot ja karikot!

Keskiviikkona päästiin viimein myös Kesnäsiin, jossa on Drakenin uhrien muistomerkki:

Ja könyttiin taskulampun valossa bunkkerissa, jossa oli jäljellä laverit. Tässä Karviskin on aikanaan öitä viettänyt:

Ja ihan niin kuin aina mökkiviikonloppuinakin - kotiin lähtiessä sää on mitä parhain!

Hieno kokemus. Meiltä ei hymy hyytynyt vaikka ilma olikin hyytävä:

Tai noo... Ainakaan toiselta meistä 😉

Hemåt: