Hilla-pitsijakku ja mökkeilyä

Kaikki vapaapäivät on nyt käytetty ja loppukesän mökkeilyt menee viikonloppuina. Siispä tiedätte, että viikolla tulee olemaan helteitä ja viikonloppuisin tuulta ja sadetta. Tään ennustuksen teki Saku Sammakko yli viikko sitten:

Vaikka kässäpussini (muka) painaa paljon, niin vain 100g lankaa on muuttunut viime päivien aikana valmiiksi:

Teeteen Hilla-puuvillalanka sai uusia värejä ja uuden euroa edullisemman hinnan. Ja uusia ohjeitakin verkkosivuille. Pikkutytön jakun ohjetta tavailtiin molemmat töissä epäillen, et virhe on pakko olla! Nelivuotiaan jakkuun ei mitenkään vois riittää kaksi kerää! Pakko oli testata...

Ja pakko myöntää, et kyllähän se 100 g oli ihan riittävästi! Uskomatonta. Eilen heti töihin palattuani rynnin naapurikauppaan ostamaan vielä täydelliset napit:

Hilla on ihan tavallinen peruslanka. Ja mun mielestä perus on paras. Riittoista, pehmeä ja konepesu 60 asteessa. Voiko enempää toivoa varsinkin kun värejäkin riittää?

Mut sit se loma... Olihan sitä monta päivää ja ilmojakin on pidellyt... Viikkoa ennen juhannusta sää oli ihana ja Tassun Mummi ja Pappa tulivat pitkästä aikaa mökille. En tiedä kenellä loppujen lopuks oli eniten kissanpäivät... Tassu sai massun täydeltä pappankalaa ja "isovanhemmat" kilpailivat kumman kädestä se enemmän syö...

Illalla naapurit poikkesivat kerrankin meillepäin harvinaisia vieraita moikkailemaan ja muistelemaan (vai maistelemaan?) menneitä. Auringonlaskua ihailtiin yhdessä.

Aamulla Karvinen pyörähdytti meidät Airistolla. Harvoin näin tyyntä:

Yhden työpäivän jälkeen palasin mökille. Tiistaina oli vuorossa Kakskertaseuran Neulomakerho ja minähän olin päättänyt mennä laiturineulomaan veneellä... Vaan Susun lomasää? Aamulla tuli kunnolla vettä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja sen jälkeen nousi myrsky.

Aikamoinen aallokko, joka sitten vähän heivasi alkuillaksi. Eikä tuo pitkä matka ollut. Hurjapäänä ja iloisesti hihkuen yli aaltojen hyppelehdin tuonne vastarannalle. Kotiin tullessa olikin jo suht tyyntä ja innostuttiin jopa verkonlaskuun:

Juhannusaaton säätä tietenkin tutkailtiin pitkin viikkoa. Ystäviä tulossa perineiseen jussinviettoon... Ennustukset ei luvanneet kovin hyvää, joten viriteltiin sade/tuulisuoja:

Ja lauleskeltiin Miljoonasadetta... Tulkoon silmitön talvi, järjetön sää...Meitä ei kylmetä routa ja jää :) Aika kivat sanat muutenkin... halot hakkaan... rakkauden riepuun me kietoudutaan... sä neuloit mekon helmaan... Ihan parasta juhannussanoitusta!

Työnjohtajamme oli tietenkin mukana pressuprojektissa. Kerättyään ensin voimia juhannuksenviettoon...

Onko blogikissamme norjalainen metsäkissa vai latosaarelainen terassikissa?

Vieraita odotellessa aattona viritin tunnelmaa... Siellä pressun alla sateessa olis aika pimeää.

Hyvissä ajoin ennen myrskyä kaikki olivat turvallisesti saaressa ja takaterassin ruokapiste odotteli kuhanpaistajaa... Kuten myös yksi musta ja karvainen:

Vieraanvaraisuus kuitenkin voitti (lahjusten jälkeen) ja Tassu toivotti tervetulleeksi oman juhannusvieraansa Paten Tottijärveltä:

Pojat ovat näköjään vuodenvaihteen visiitin jälkeen ystäviä. Suunnittelevat yhdessä juhannustaikojaan...

Ruokailun jälkeen yllätyimme. Myrsky oli noussut huomaamatta!

 Juhannuspäivänä myrsky oli jo laantunut. Pelattiin "tyhmää" frisbeegolffia radalla, joka oli vasenkätisille (=Karvis) suunniteltu. Mä taisin hävitä... Mut ei sen väliä. Kivaa oli! Saunan jälkeen ja auringon laskiessä "miehet" lähtivät yökalaan - me tytöt jäätiin rannalle parantamaan maailmaa ja juttelemaan tyttöjen juttuja.

Yli tuntia myöhemmin kalamiehet palasivat voittajina ja kylmissään...

Kenen homma mahtoikaan olla perata ne kolme komiaa saaliskuhaa otsalampun valossa kahden aikaan juhannusyönä? En valita yhtään - sainhan sen hyvästä arkatassu Paten ystäväkseni. Jopa niin, että seuraavana aamuna sain vähän rapsuttaa ja palkaksi kehruuta!

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Maanataina vielä viimeinen vapaapäivä. Puupino siirtyi, vesakot sai kyytiä ja ihan ekat mustikatkin keräsin.

Olin jo lähdössä kaupunkiin, kun tuuli yhtäkkiä tyyntyi. Metsäpalovaroitusta ei enää ollut, joten nanosekunnin harkinnan jälkeen vedin työkamppeet uudestaan niskaani ja tuikkasin kaislakasan tuleen:

Aika hurjaa: Kaislat hävsivät alta viiden minuutin, vaikka viime päivinä oli ollut sateita! Ja koska olen Latosaaren Pääpyromaani, niin seuraavan kasan kimppuun...

Jonkä jälkeen palasin alkuperäiseen suunnitelmaani ja lähdin kaupunkiin. "Pojat" jäivät vielä yön yli Kipinämikoiksi" ja olihan se rankka homma sekin. Ainakin Tassun mielestä: