Meni niinko strömsöössä eli tilauksia, valoja ja synttärit

 Kohta on aika oman joulun. Koska viime viikonloppuna sain valmiiksi viimeiset lupaamani tilaukset: 2 Strömsöötä kahdelle pienelle tytölle:

Lankana näissä Arvier Silke Peo30. Menekki siniseen 8 kerää pohjaväriä ja punaiseen 7. Kaarrokkeen kuvioon riitti kerä. Sinisen tein aikuisten pienimmällä koolla, mutta kuvion otin lasten ohjeesta. Se aikuisten neuleen kuvio on vaan niin (kökkö?). Resorit 3½ mm puikoilla ja miehusta 4½ Unicorneilla. Hihat 4½ CraSyillä. Tilaus oli 10- ja 12 vuotiaille tytöille.

Ihana lanka neuloa, joten vaikka tilaustöitä tekee aina pikkuisen pitkin hampain, niin nämä valmistuivat ihan pikavauhtia!

Siivouslinnaksi tilasin puotiin keväällä SMC Kitchen stories lankaa. Ajattelin että kesäkauppaan tai ainakin joulusiivouksiin... No eipä ehtinyt vaan lanka tuo puotiin viime viikolla. Virkkasin sitten kerällisen käsipyyhteeksi: 

Ja kun jäi, niin vielä pienen tiskirätin:

Koukulla 4 mm. Kerästä ei jääny montaa senttiä.

Noo - kevät tulee, aurinko alkaa näyttää huushollin ökkömököt, joten siivousliinoille tulee olemaan käyttöä!

Turku näytti kuukauden alussa ihan parastaan: Valon polku Aurajoen varrella keräsi asukkaat kävelylle, Kuten minutkin. Ystävän kanssa oli hieno kokemus kävellä Auran rantoja ees ja taas.

Pimeässä lenteli valoperhosia:

Käveltiin pitkin rantaa ja ylitettiin joki jokaisella sillalla. Takasin tultiin päinvastaisessa järjestyksessä. Kännykän trakkeri näytti meidän reitin niin, et siskonmakkara tehtiin!
Föriltä kirkolle ja takas. Ja reitin päätteeksi isä tarjoili kuumat glögit kylmissään oleville.

Tuntui, että kaikki turkulaiset olivat liikkeellä. Hieno kokemus!

Mutta oli ihanaa palata kotiin, koska siellä odotteli hurinahoitaja Bigi, jonka sain taas muutamaksi päiväksi "hoidokiksi". Hipsut siks, et sitä voi pohtia, et kuka se hoitaja onkaan... 

Muutkin jouluun liittyvät perinteet kuten piparitalkoot kummitytön kanssa itsenäisyyspäivänä:

Jälleen kolmen sukupolven voimin. Eikä taaskaan poltettu yhtään pellillistä! Tosin yhden pellin keskimmäinen pikku possu kärähti. Mystistä...pikkuisen taas mietittiin, et olisko kepponen tuonpuoleisesta. Mystistä on myös, miten noi muotit lisääntyy joka vuosi!

Yksi asia, joka mulle tuo aina vähän joulumieltä on Kaunimmat joululaulut Kakskerran kirkossa. Tänä vuonna sain laulaa ystäväni Kaarinan kanssa yhdessä. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut melkein kolmekymmentä vuotta. Ja suomalais-saksalainen ystäväni osasi kaikki joululaulut suomeksi! Paitsi sen yhden, joka oli mullekin uusi. Mukana kuvan porukan lisäksi myös kummityttö isosiskonsa kanssa. Ihana perinne, joka jatkuu vaikka elämä muuttuu.

Aika tosiaan kuluuu ihan huomaamatta. Huomenna tulee kuluneeksi 17 vuotta ihan ekasta blogipostauksestani! Vähän haikeana muistelen niitä aikoja. Miten jännittävää olikaan miettiä lukeeko kukaan ja tuleeko kommentteja. Ja lukea muiden blogeja ja kommentoida. Niihin alkuaikojen tunnelmiin pääsin tässä viime keväänä kuunnellessani Kerällä-blogin Kaisa Ikolan Oikein Nurin -kirjaa. Samaisen kirjan sain luettevakseni PDF-muodossa joskus vuonna 2011, koska kukaan kustantaja ei sitä halunnut julkaista. Nykyisin Ikolan Klaanin vieraana on myyntilistojen kärjessä viikosta toiseen... 

Joskus mietin et blogi on ihan so last season. Sitten sähköpostiin tai kommenttiin tulee joku kysymys jostain ikivanhan kirjoituksen neuleesta ja taas päätän jatkaa tätä sekalaista "neulepäiväkirjaani." Kiitos kun olet mukana!