Merinoa, karvaa ja glitteriä pikkuisessa ponchossa

Vuodenvaihteen jälkeen mulle on iskenyt neuloosi. Vai voisinko sanoa kutoosi? Tämähän on ikuinen väittelyn aihe, että neulotaanko vai kudotaanko. Minä kudon puikoilla vaikka viran puolesta pitäisi tietenkin neuloa. Oikeasti oli jo aikakin! Jonkinlainen neuleplääh on ollu meneillään jo pitkään. Ja nyt kiinnostaa kaikki muu kuin sukat!

Katian Melody Star alkoi jutustelemaan mulle viime viikolla. Se kertoi tahtovansa puikoille ja kaverikseen toivoi vähän muodikasta turkislankaa.

Melody Star on ihanan kuohkea ja pehmeä villasekoite. Siinä on jännä ketjurakenne ja 100 g:n lankakakussa on huikeat 280 metriä. Langassa on ihan hitunen kimalletta ja sen väri liukuu kauniisti vaaleasta tummaan. Yhdestä kakusta koko poncho!

Vaikka viime yönäkin on tehty tammikuun lämpöennätys, niin hartianlämmittimelle on aina käyttöä. Polar-turkislangalla "kehystin" pääntien ja helman. Aika kiva tuli vaikka itse sanonkin. Melodysta olen vastaavia ponchoja tehnyt ennekin. Ilman kimalletta ja karvaa. Ponchon neuoin pääntieltä alaspäin KnitPro 8 mm puikoilla. Alkuun oli 60 cm kaapeli ja silmukoiden sopivasti lisäännyttyä vaihdoin 80 senttisiin.

Silloin sata vuotta sitten, kun olin teini, niin pipojen käyttö oli olevinaan tosi noloa. Kun kodin ikkunasta ei enää näkynyt niin koululaukkuun kätkettiin pipot. Ja siihen aikaan sentään oli oikeita talvia! Onneksi nykymuoti on toinen ja pipot hottia. Ponchon jälkeen mulla oli mielessä pipovisio...

Aina ne mun visiot ei ihan toteudu niinkuin kuvittelen. Karvisen aina niin kannustava kommentti sunnuntaiaamulla oli et "potta turkisreunuksella". Purkuun meni... Karvareunus ja väiski-kavennus ei ihan toimineet yhdessä. Koska lankaa ei voi hukata niin uusi yritys:

Nyt on jo sellainen, kuin ajattelinkin. Vähän enempi hattumainen. Lankana reunuksessa Katian Polaria (Sirdarin Alpine käy kans) ja hattuosassa ihana merino Adriafilin Primula. Puikot reunassa 6 mm ja merinossa 4 mm. Nyt kun tämä "prototyyppi" on valmis, niin päättelyä vaille on myös toinen karvareuhka - reuna Alpinesta ja merino on tällä kerralla teeteen Primanovaa. Yks juttu pitää vielä lisätä - tupsu! Kuvassa reuna on kaksinkertainen, mutta tätähän voi käyttää myös "nuorekkasti" niin että pipon sisällä on tilaa ajatuksille:

Lauantai-iltapäivänä yks asiakas kävi meidän kotipihalla hakemassa pari kerää lankaa, jota ei Turun ja Raision lankakaupoista löytynyt. Harmaan sumeana päivänä hän kauhisteli miten kukaan voi asua Majakkarannan kaltaisessa kivierämaassa! Oli sitten pakko lähettää hänelle kuva sunnuntaisesta maisemasta talon toiselta puolelta:

Auringon paisteessa ei niin hirveästi harmittamut purkaa "pottaa". Tältä näyttää tammikuu varsinaisessa suomessa. Ei lunta...ei jäätä, mutta sentään joskus pilkahtaa aurinko!

Vaikka nyt tekis mieli vaan neuloa ja vaikka Karvis viime viikonloppunakin huolehti ruokapuolesta, niin kotikotona on välillä pakko tehdä muutakin ku tikutella. Kuten pestä pyykkiä ja vaihtaa lakanoita. Onneksi siihenkin löytyy innokas apulainen:

Jos jotain hyvää tästä lumettomasta talvesta yrittää keksiä, niin ainakin Tassun kanssa on mukavampi ulkoilla, kun lenkki ei pysähdy kymmenen metrin välein anturakarvoihin tarttuneiden lumipaakkujen putsaamiseen. Sunnuntaina käytiin rannassa "sorsajahdissa".

 Sen jälkeen taas ruoka maistui koko porukalle ja minä laitoin puikoille seuraavan kässyn...

Lempikauluri ja turvalonkeroita

Mulla on usein sellainen tunne, ettei näistä mun tekeleistä sukulaisten parissa aina niin hirveän paljon olla tykätty. Viime viikolla kuitenkin sain ihan hellyyttävän tekstarin, joka alkoi sanoilla ”Heippa ja apua”. Suvun prinsessan äiskä oli pessyt ulkohaalarin ja samalla hihassa ollut tytön lempparikauluri oli ”vähän” huopunut. Ei menis ees vauvalle. Siis et josko Kirppu vois saada uuden?

Voiko tuollaista pyyntöä vastustaa? Lupasin ja sen jälkeen äiskä uskalsi tunnustaa Kirpulle tärviön. Itku oli tullu, mut helpotti kuulemma kun tyttö tiesi uuden olevan tulossa.

Olettehan jo kuulleet, että nykyään on trendikästä neuloa palavereissa? No mul ei paltsuja kauheen usein oo, mut viime sunnuntaina kuitenkin Porvoossa oli vähän paltsunlainen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja mietittiin tulevan syksyn  ja ens keväänkin teeteejuttuja ja tutustuttiin tuleviin lankatrendeihin. Pikkuneidin kauluri oli just passeli paltsukässy ja illalla valmistuikin.

Pikkuinen pirulainen iski kun Karvis ei mitenkään voinut uskoa, että samoilla silmukoilla kaks vuotta sitten tehty kauluri menis tyttelille vieläkin! Ensin kokeilin ittelleni ja mahtui, mutta sen jälkeen pahaa aavistamaton Tassu joutui mannekiiniksi:

Ei oo totta! Noi vielä nauraakin mulle. Yök. Missä on eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeo?

Vielä ihan akkojen värinenkin…

Iskä kyllä lohdutteli Tassua, et pinkki tekee mustalle turkille hyvän kontrastin… Tassu kesti kuvausassarin tehtävän kuin mies. (Lue: huonosti)

Ihan alkuperäisen laista en tehnyt (koska ohjelinkki toimi), mutta heti maanantaina laitoin kaulurin postiin ja eilen sain viestin et perillä on ja puoli iltaa on pimu istunut kauluri kaulassa. Ehkäpä kelpas siis. Kivalta tuntui.

Ja ihme jos ei kelpais, sillä lanka on pehmeintä mahdollista merinoa. Adriafilin Primulan moni ei edes usko olevan villaa! Menekki kauluriin oli 46 g ja Addin 3½ mm 50 cm bamburyöröillä tikuttelin menemään.

Keskosten turvalonkerot ovat olleet pinnalla monessa mediassa. Facessa on montakin lonkeroryhmää ja tiistaina viimeeks lonkerot olivat kolmosen uutisissa. Kaikkihan tietää tän mun virkkuuangstin, mutta pakkohan silti oli yks mustekala koukuttaa:

 Virkatessani koko ajan pyöri mielessä, et voishan tämän neuloakin… Ja suunnitelmakin alkoi muotoutua. Lonkerot I-cordina ja sen jälkeen vähän niin kuin sukan kärkeä… 

Täs ne kaverukset nyt ovat rinnakkain:

Lankana molemmissa teetee Hilla (kestää sen vaaditun 60 asteisen pesun), virkatussaWaves koukku  3 mm ja neulotussa sukkapuikot 2½ mm KnitPicsin 15 cm. Menekki molempiin ehkä jotain 5 g. Tuo neulottu näyttää vähän aneemiselta jopa omasta mielestäni.

Kerrankin mun on pakko myöntää, että jotkut jutut on vaan fiksumpaa tehdä virkaten!