Mulla on usein sellainen tunne, ettei näistä mun tekeleistä
sukulaisten parissa aina niin hirveän paljon olla tykätty. Viime viikolla
kuitenkin sain ihan hellyyttävän tekstarin, joka alkoi sanoilla ”Heippa ja
apua”. Suvun prinsessan äiskä oli pessyt ulkohaalarin ja samalla hihassa ollut
tytön lempparikauluri oli ”vähän” huopunut. Ei menis ees vauvalle. Siis et
josko Kirppu vois saada uuden?
Voiko tuollaista pyyntöä vastustaa? Lupasin ja sen jälkeen
äiskä uskalsi tunnustaa Kirpulle tärviön. Itku oli tullu, mut helpotti kuulemma
kun tyttö tiesi uuden olevan tulossa.
Olettehan jo kuulleet, että nykyään on trendikästä neuloa
palavereissa? No mul ei paltsuja kauheen usein oo, mut viime sunnuntaina
kuitenkin Porvoossa oli vähän paltsunlainen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja
mietittiin tulevan syksyn ja ens
keväänkin teeteejuttuja ja tutustuttiin tuleviin
lankatrendeihin. Pikkuneidin kauluri oli just passeli paltsukässy ja illalla
valmistuikin.
Pikkuinen pirulainen iski kun Karvis ei mitenkään voinut
uskoa, että samoilla silmukoilla kaks vuotta sitten tehty kauluri menis
tyttelille vieläkin! Ensin kokeilin ittelleni ja mahtui, mutta sen jälkeen
pahaa aavistamaton Tassu joutui mannekiiniksi:
Ei oo totta! Noi vielä nauraakin mulle. Yök. Missä on
eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeo?
Vielä ihan akkojen värinenkin…
Iskä kyllä lohdutteli Tassua, et pinkki tekee mustalle
turkille hyvän kontrastin… Tassu kesti kuvausassarin tehtävän kuin mies. (Lue: huonosti)
Ihan alkuperäisen laista en tehnyt (koska ohjelinkki toimi), mutta
heti maanantaina laitoin kaulurin postiin ja eilen sain viestin et perillä on
ja puoli iltaa on pimu istunut kauluri kaulassa. Ehkäpä kelpas siis. Kivalta tuntui.
Ja ihme jos ei kelpais, sillä lanka on pehmeintä mahdollista
merinoa. Adriafilin Primulan moni ei edes usko olevan villaa! Menekki
kauluriin oli 46 g ja Addin 3½ mm 50 cm bamburyöröillä tikuttelin menemään.
Keskosten turvalonkerot ovat olleet pinnalla monessa
mediassa. Facessa on montakin lonkeroryhmää ja tiistaina viimeeks lonkerot olivat kolmosen uutisissa. Kaikkihan tietää tän mun virkkuuangstin, mutta pakkohan
silti oli yks mustekala koukuttaa:
Virkatessani koko ajan pyöri mielessä, et voishan tämän
neuloakin… Ja suunnitelmakin alkoi muotoutua. Lonkerot I-cordina ja sen jälkeen
vähän niin kuin sukan kärkeä…
Täs ne kaverukset nyt ovat rinnakkain:
Lankana molemmissa teetee Hilla (kestää sen vaaditun 60
asteisen pesun), virkatussaWaves koukku 3 mm ja neulotussa sukkapuikot 2½ mm KnitPicsin 15 cm. Menekki molempiin ehkä jotain 5 g. Tuo neulottu näyttää vähän
aneemiselta jopa omasta mielestäni.
Kerrankin mun on pakko myöntää, että jotkut jutut on vaan
fiksumpaa tehdä virkaten!