Pitsi on pop ja "käpyilyä"

Salon taidemuseo Veturitallissa on 20.5.-17.9. näyttely PITSI ON POP / LACE AND LUXURY. 

Näyttelyn oheistapahtumana Salon taidemuseo Veturitallin ystävät peittivät Salon torin vieressä olevassa puitossa olevan ison ankkurin viikko sitten tiistaina. Minäkin olin uteliaana seuraamassa tapahtuman alkua:

Tuntuu, että koko kaupunki on koristeltu pitsein! Pitsit on saatu lahjoituksina. Minäkin kävin läpi oman perintöpitsini. Äidin ja mamman virkkaamia aarteita levittelin yhtenä iltana pitkin kämppää ja mietin miten harmi on, että ne taidokkaat ohuen ohuesta langasta virkatut pitsit makaavat kenenkään näkemättä pimeässä pahvilaatikossa vaatehuoneessani... Loppujen lopuksi en sittenkään raaskinut luopua kuin pienestä osasta kesken jääneitä.

Koska olin "kylillä" autolla, niin samalla reissulla kiikutin Salon Sairaalaan puotiin kertyneet nelisenkymmentä sytomyssyä ja parikymmentä paria sukkia. Kun laskettelin sairaalanmäkeä alas niin ihmettelin mitä tapahtuukaan Sinisen talon vieressä olevalla sillalla. Kurvasin Rummunlyöjänkadulle ja siellähän oli tuttuja - Käsityökeskuksen puuhanaiset koristelemassa sillankaiteita iloisenvärisin pitsein:

Onkohan tuolla joukossa joku äidin tai mamman virkkaama palanen?

Facebookissa on Pitsisalo-ryhmä, jossa voit käydä katsomassa lisää kuvia, mutta kaikkein kivointa on bongailla pitsejä kaupungilla liikkuessaan!

Virkkauksen lisäksi tällä hetkellä tuntuu käpypitsikin olevan pop. Minäkin yritin toissa vuonna kansalaisopiston kurssilla sitä opetella... Surkealla menestyksellä. Sen sijaan viime viikonloppuna harrastin vähän toisenlaista "käpyilyä". Parin viime viikon kalasaaliit ovat olleet sen verran mukavia, että kuhaa on riittänyt Tassun lisäksi meillekin. Vanha verkko siis kalastaa hyvin vaikka onkin ihan risa. Isä on katajasta veistellyt verkonkorjaukseen kävyn, jonka sain lainaksi:

Viime sunnuntaina sitten ryhdyin ehjäämään verkkoa. Alkuun lyhensin verkon alusta pari metriä:

Käpyilin ensin tuon pystypiuhan (en tiedä mikä sen nimi on) ja leikkelin sen pahimman reikäosan pois. Kursin kokoon myös muutaman pienemmän reiän. Jossain vaiheessa tuntui ihan siltä et osaan, mut kovin kauniilta ei lopputulos näytä... Jossain vaiheessa verkko on tarttunut vanhaan poijupainoon ja alapaula oli revennyt monen metrin matkalta. Kursin senkin verkkoon kiinni. Pääkalastajamme Tassu osallistui tarkkailijana - kuinkas muuten. Karvisella oli vähän huoli, että miten saadaan verkkoon sotkeutunut kissa irti, mutta huoli oli turha. Kerrankin katti vaan tarkkaili eikä osallistunut!

Jos nyt lopputulos ei ole katseenkestävä, niin ainakin verkkoa on nyt hiukan helpompi käsitellä... Tää on taas niitä hassuja mökkipuuhia, joissa ei ole juuri järjen hiventäkään - uusi kalaverkko maksoi Puuilossa 10 euroa...

Mut joo - huomasin, että verkon paikkauksessa solmut on ihan samoja kuin käpypitsiä tehdessä. Jännää muuten - pari vuotta sitten totesin et makramé-solmut on kans ihan samoja, mitä käytetään venettä kiinnitellessä.

Näillä taidonnäytteillä mua ei varmaan huolittais käypitsiyhdistykseen saati sitten Huovarin troolinpaikkaamisjoukkoihin... Toivottavasti ahvenet ja kuhat ei oo kovin tarkkoja!

JOS joku nyt hämmästelee kesäkuun alun räntäsateita ja kovaa pohjoistuulta, niin tunnustan olevani syyllinen. Tulin eilen Tassun kanssa mökille viettämään pitkää viikonloppua. Illalla ei enää ollut kovin kauheaa aallokkoa (nyt on), mutta epäsusumaisen varovasti hissuttelin saareen ensin tuulensuojassa vastarantaa pitkin ja vasta kohdalla käänsin kurssin kohti mökkiä. Ajattelin et jos bensa loppuu niin tuuli tuo mut perille. Ei loppunu. Sen verran lujaa kuitenkin puhalsi, että pelastusliivit lähtivat lentoon (sain ne kiinni) ja Tassun koppakin (ilman kissaa) meinasi lähteä tuulen mukana laiturilta!

Ja päivän paras uutinen: Tassu sai hiiren! Mukamas vanha ja nivelrikkoinen. Kaikkee kans.