EXP-Nimpparisukat ja onnettomat unohdukset

Sukkasato on yli puolenvälin ja meikäläisen turnauskestävyys alkaa olla kovilla. Puikoille pyrkii kaikkea muuta sukkien lisäksi. Blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Mitä pitempään taukoa pitää niin sitä isompi kynnys nousee. Tehdäkö taas kauhea megabloggaus vai monta pientä?

Karvisen nimpparisukat oli valmiina kerrankin ajoissa.

Lankana Step, puikkoina Knit Picks 2½ mm 15 cm sukkikset ja kulutus 72 g.

Karvisen hassun malliseen räpylään on ollut hankalaa tehdä sellaista sukkaa, joka istuisi jalkaan kuin nenä päähän. Tällä kertaa kokeilin ”rymättyläläistä” kantapäätä omin majakkarantalais-kakskertalaisin modauksin:

Rymättyläläisen kantapään idea on kerrottu Neulefriikin blogissa. Oma modaukseni oli et poimin ensin kantalapun reunasta silmukat ja tein vasta sen jälkeen lyhennetyillä kerroksilla lisämittaa pohjaan.

Mikä ihmeen EXP?

Step on jo vuosia ollut yks meidän puodin suosituimmista langoista. Sen Aloe Verat ja jojobaöljyt ovat hellineet satojen neulojien sormia ja steppisukissa kulkee  onnellisia varpaita. Lyhenne EXP tulee termistä ”EX-Pollution”.  Alla selistytä:

Uusi EXP 4.0

- käsittely mahdollistaa myös villan rumpukuivauksen.

- EXP-käsiteltyä villaa voi pestä samaan tapaan kuin perinteisellä superwash-menetelmällä käsiteltyä villaa.

- toisin kuin perinteiset superwash-prosessit, EXP-prosessi on klooriton.

- prosessissa käytetään myrkyttömiä suoloja.

- EXP-käsittely säästää vettä: prosessi kuluttaa jopa 50% vähemmän vettä kuin perinteiset menetelmät.

- EXP-käsitellyn villan nyppyyntymisherkkyys on vähäinen.

Ja Öko-Tex –sertifikaattikin on tälle langalle myönnetty. En oo ihan varma onko juttu mun korvienvälissä vai tuntuukohan lanka oikeasti entistäkin Steppiä sileämmältä. Pikkuhiljaa tämä käsittely on tulossa kaikkiin Step-lankoihin. Meille odotellaan jo yksivärisiä…

Tätä viikonloppua vietän pitkästä aikaa kotosalla. Yritin eilen todistaa vääräksi myytin ettei muka ikkunoita voi pestä auringonpaisteessa. En onnistunut. Tänään yritän uudelleen. Pelaan minuuuttipeliä siinä välissä kun pakkanen on laskenut ennen kuin aurinko alkaa paistaa parvekelaseihin…

Viime lauantaina töiden jälkeen kaahasin tapani mukaan suoraan mökkirantaan. Autoa purkaessa huomasin karmean unohduksen: Kässäpussi oli jäänyt töihin! Mitä mä tekisin? Pitkä pimeä ilta edessä ja kerrankin olis aikaa istua neulomassa! Aina mainostan sitä, että mulla kaikki kässyt ja puikot kulkee mukana… ja nyt ne kaikki kässyt oli 70 kilsan päässä! Ou nou.

Karviselta herui asiaankuuluvaa myötätuntoa. Tarjoutui lähtemään veneellä Paraisten kookauppaan seiskaveikkaostoksille. Kiitin, mutta kieltäydyin ja päätin kärsiä. Mökin kaapista tein surkean lankalöydön:

Huussin matosta jäänyt trikookudepallo, vyyhti epäonnisen kasvivärjääjän peessiä kaksisäikeistä villaa ja muutama kerä onnekkaampaa värjäriä odottelevaa villaa. Ei yhtään puikkoa eikä koukkua! Epätoivoisena kaivoin kaapista varrastikkuja ja yritin santapapereilla niistä kehitellä kelvollisia tikutusvälineitä:

Jälleen kerran naapurit pelastivat katastrofilta. Tassun kummien vävypoika hoiteli tikuttimia saareen:

Langat eivät suoranaisesti puhutelleet, joten saunan, verkonlaskun ja muutaman kerroksen jälkeen menin sänkyyn kymmeneltä maailmankaikkeuden tylsimmän kirjan kanssa ja vedin sikeitä kymmenen tuntia putkeen!

Toinen pikku unohdus sattui viikolla. Hulttiopuhelin jäi töihin. Paimion kohdalla jo sen huomasin, mutta en lähtenyt sitä hakemaan. Ei se nyt NIIN tärkeää ole olla koko ajan tavoitettavissa! Tosin kotiin päästyä mietin et äiti varmaan huolestuu jos mä en soita PP:tä (=Päivän Puhelu) enkä vastaa. Ajattelin et jos musta ei kuulu mitään niin hän valvoo koko yön huolissaan ja mä valvon koko yön ku olen huolissani siitä, et äiti valvoo huolissaan. Siispä hurautin käymään. Hyvä unohdus – paljon paremmat iltapalat sain ja kotiin tullessa näin revontuletkin! Kuva on kyllä surkea mut on siinä revontulia!

Megapostaus tuli vaikka kolme huivia ja yhdet lapaset odottaa vielä vuoroaan.

Mitähän seuraavaksi unohdan? Ei kahta ilman kolmatta...