Kaakkurivaaran Niina suunnitteli Schoellerille Kirjoneuleen (ja muitakin). Lankana Step 6 yksivärisenä ja kirjavana. Pakkohan mun oli tarttua! Niina on teeteeSHOPpien tiimoilta hyvä yhteistyökumppani ja muutenkin hyvä tyyppi. Ja arvostan hänen viimeisen päälle ajateltuja ohjeitaan.
Nuttu neulottiin ylhäältä alas. Resorit neuloin KnitPro 3½ vaihtopäillä ja miehustan tietenkin 4 millisillä. Ja hihat omilla lemppareillani eli Addin CrasyTrio Unicorneilla. Tykkäsin siitä, että langanjuoksut kirjossa oli kohtuullisen lyhyet.
Tosi kiva malli ja lankakin just sopiva: Ei liian paksu arkikäyttöönkään eikä liian ohut ettei nutun neulominen kestä ikuisuuksia (kuten tulevan seuraavan postaukseni nuttu jos se valmistuu ennen pääsiäistä, kuten olen luvannut). Hissukin tykkäs...
Ohut Step 4 on jo vuosikausia ollut yksi myydyimmistä langoistamme. Aina silloin tällöin kysytään myös tätä paksumpaa. Jossain ajatushäiriössä olen pitänyt tätä kamalan kalliina ja siks sopimattomana meidän puotiin. Mut kun vertaan 150 gramman kerähinta verrattuna 50 grammaseen ei ole ollenkaan paha!
Pitihän mun tapani mukaan tästäkin ohjeesta pikkaisen palautetta laittaa...
Mun kommentit koskee yleisestikin kaikkien neuleiden (ja valmisvaatteiden) sarjomista! On hienoa, että joku ohjelma tai taulukko laskee suoraan miten monta silmukkaa tarvitaan tähän XL-kokoiseen neuleeseen. Tosin kun ohjelma kertoo kaikki silmukat samalla kaavalla, niin väistämättä joku silmukkaluku menee liian isoksi. Tällä kertaa pääntie. Vielä Idan harteilla nuttu oli suht ookoo, mutta meikäläisen kaljapullo-olkien koko XL valuikin tosi "antavaksi" vaikka muuten neule oli oikean kokoinen. Siispä irrotin pääntien resorin ja vähensin siitä parikymmentä silmukkaa ja nyt nuttu on oikein oiva! Tosin ei niin seksikäs, kuin ensimmäinen versio, jossa olkapäät jäi paljaaks :)
Mökiltä on lumet hävinneet lähes kokonaan. Siispä oli juuri oikea aika pitää pieni PUUHAlomanen. Viikonloppuna aurinko sulatti lumia entisestään ja isän kanssa tehtiin "pohjatöitä" ja testattiin samalla uutta sahaa:
Kuusista tehtiin tellinki tuleville pölleille. Karsimisen jälkeen tuikkasin oksat saman tien palamaan:
Illalla vielä kävin unelmoimassa kesäilloista, uimisesta ja ahvenista. Vielä pitää odotella...
Maanataina päästiin tositoimiin. Kakskerrasta saapui tehokaksikko talkoisiin. Sateen toivat mukanaan, mutta sehän ei meitä haitannut. Piti kaataa "vähän pienempi" puu, mutta vahinko tai ei - puu oli valtava ja kaatui juuri oikeaan paikkaan. Niin se käy kun osaa homman! Alakerran poppookin tuli auttamaan ja isä toimi työnjohdollisissa tehtävissä ja traktorikuskina. Ilman konevoimaa niitä metrisiä pöllejä ei olisi metsästä pois saatukaan. Sen verran vauhdikas päivä oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa! Alla olevassa kuvassa ne viimeiset, kaikkein pienimmät pöllit... Kakskertaan lastatiin vielä viemisiksi pari kohtuullisemman kokoista koivua. Onni on ystävät ja läheiset 💖 Kiitos! Ilman teitä olisin pulassa!
Hissu tietenkin ilmestyi tarkistamaan työn laadun vasta, kun hommat jo tehty!
Hissulla on ollut omat tärkeät puuhansa. Lahjoja on tuotu autokatokseen jo useita. Tässä kuvassa tosin näyttää pussailulta...
Maineeni pyromaanina sai eilen kovan kolauksen: Oli tarkoitus tuikata tuleen maanataiset oksat. Ei syttynyt, Ei sitten millään! Pölynimuri sen sijaan kärähti... Nyt taas pari päivää töissä lepäämässä :)
P.S. Pitkin kevättä vihoitellut olkapää ei ole viikonlopun puuhailun jälkeen yhtään kipeä! Taitaa olla vinha totuus se, että liike on lääke (Kaikki muut paikat kyl sattuu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!