Meillä toi edellinen lastenneuleviikko venyi tällekin
viikolle. Puikoilla oli hyvissä ajoin, mut ainahan niitä viivästyksiä tulee…
Tai joku muu projekti pukkaa päälle. Tai sienireissu tai ystävän
synttärit tai jotain...
Uusimmassa teeteen verkkolehdessä 3/2016 oli lapsen villapöksyt.
Ida heti tokas et MUN (?) pitäis tehdä sellaiset malliksi puotiin, koska ne on
NIIN söpööt!
Tää damaski-nimitys on aika hauska. Mun lapsuudessa damaskit
oli sama ku villahuousut. Joskus keväällä pyysin Idaa hakemaan netistä
aikuisten damaski-ohjieta ohuelle langalle, niin hän esitteli mulle jotain ihme
kenkien päälle laitettavia neulottuja systeemejä! Onks tää joku sukupolvien
välinen kuilu vai parinkymmenen vuoden välinen kulttuuriero. Mitähän teille
muille tulee mieleen sanasta damaskit?
Ittee ei kauheesti houkuttanut, mutta koska villapöksyjen mallia aina välillä puodissa kysellään, niin tartuin puikkoihin ja loin silmukat pienimpään kokoon. Koska istuin yhden sunnuntain
kurkkutäplien kera Tyksin päivystyksessä niin hommahan alkoi sujua. Mallineule
oli nätti mut ei ihan siitä yksinkertaisimmasta päästä:
Varsinkin ku piti seurata neuletta ja lisäyksiä samaan
aikaan ja nehän ei menneet ihan kerros kerrokselta. Jossain vaiheessa otin jopa
käyttöön vuoden turhakkeen eli elektronisen kerroslaskurin.
Kun kert käyttöön otin niin yks ei riittänyt.
Yhdellä muistin mallineuleen kerroksen, toisella montaks lisäystä oon tehny ja
kolmannella miten monta kerrosta on edellisen lisäyksen jälkeen tehty
Ohjeen mukaan kahdeksan kerroksen välein tehtyjen lisäysten
jälkeen lahkeen pituus oli muutaman sentin pidempi, kuin piti. Ei hätää –
hyvähän se vaan kun lahkeita voi aina kääntää ja neule kasvaa lapsen kasvun
mukaan.
Pikku vinkki – ohjeessa on lahkeen silmukat jaettu neljälle
puikolle ja selitetty, miten silmukoita veivataan puikolta toiselle silmukoiden
siirtämisten jälkeen. Minä yksinkertaisesti jaoin lahkeiden silmukat kolmelle
puikolle siten, että kaikki kuvion silmukat oli yhdellä puikolla.
Vauvoista tai lapsista mulla ei oo mitään käsitystä, mutta
mielestäni valmiit pöksyt näyttivät hiukan kummallisilta. Kamalan pitkät
lahkeet eikä peppuosaa just ollenkaan (= 80 cem koossa vain 13 cm). En tiedä,
mut mun käsityksen mukaan sen mittaiset saattavat vielä pitää vaippoja? Ida sitten neuvoi mua purkamaan päättelyt ja jatkamaan housuosaa
vielä ainakin kakskytsenttiseks. ja kun on joustinta niin eiköhän pöksyihin
vaippa mahdu ja vyötärölle ylety. Meillä ei ollu livevauvaa pöksyjä
täyttämään kuvauksen ajaksi, niin imitoimme jalkoja ja peppua täyttämällä
pöksyt muovipusseilla. Saa nauraa – ihan vapaasti vaan!
Puikoilla 2½ ja 3 mm neuloin. Oli sukkapuikkoa, pyöröpuikkoa
ja pituuksia vaikka miten (=40, 50 ja 60 cm). Ohjeen 100 g teetee Pallasta ei olisi riittänyt
edes siihen alkuperäiseen vaipattomaan mittaan. Näihin kului 120 g. Ohjeesta vielä sen verran, että palmikkoneuleen alussa pyydettiin kaventamaan yksi silmukka. Sitä poistunutta silmukkaa ei kuitenkaan huomioitu silmukkaluvuissa, joten haarakohdasta ylöspäin silmukkaluku heittää kahdella...
Katian suloinen uutuus Baby Aztecakin piti testata. Äkkiä
jotain pikkuista ja helppoa puikoille. Ohjetta kurkin jostain vanhasta
Sublime-vauvalehdestä, mutta tein kädentielle yhtenä kappaleena enkä päätellyt/poiminut
silmukoita kaarroketta varten. Ommeltavaksi jäi vain pienet pätkät raglania ja
muutama silmukka kädentien alla.
Uskomattoman riittoisaa lankaa! Nutun koko on 6-12 kk ja
lankaa kului huikan toista kerää eli vain 69 g! Puikoilla 3 ja 3½ tikuttelin
menemään. Pehmeää ja kauniisti liukuu.
Vielä verkkolehdestä yksi malli, jonka neuloi flunssainen
Ida-Maria kotonaan. Kehtaan laittaa sen tänne omaan blogiin, koska minä
hoitelin saumojen ompelukset ;)
Ohje edelleen teetee neulelehdestä 3/2016, lankana lenkkialpakka
teetee Cacao kaksinkertaisena, puikot 8 mm. Ohjeen menekki oli 300g tähän 100
senttiseen takkiiin, mutta kahdesta 100g:n vyyhdistä jäi vielä ylikin niin
paljon, että lopusta saa lehden bootiet ja lakin neulottua.
Nätti vai mita?
Minulle damaskit ovat ne kenkien päälle laitettavat yleensä kumiset suojakengät. Villahousut olivat meillä todellakin villahousut. Villikset ovat todella söpöt ja takit molemmat myös.
VastaaPoistaMulle damaskit on pitkät villahousut, jotka ulottuivat kengän päälle. Jalan alla oli kuminauhat. Näin 1940-luvulla.
VastaaPoistaTerveisin Irma
Kalossit on kenkien päälle laitettavat kumisuojat, damaskit on Sekä kenkien päälle ulottuvat nilkkasuojat Että pitkät villahousut (tai muutakin materiaalia voivat olla). Ne on siis nilkkaan ulottuvat, nykyiset legginsit voivat olla minkä mittaisia vain.
VastaaPoistaOn nuo pökät kyll vähän oudon näköiset mutta ehkä oikean babyn päällä ihan ok. Jakut on nätteja paitsi se pinkkihöttö ei oo oikeen kiva.
Damaskit on mulle villahousut tai kuin svillaiset sukkahousut ilman jalkaterää ja usein niissäoli tosiaan kuminauha jalan alle, että eivät nousseet.
VastaaPoistaNo, olipa välineurheilua, siis noi villahousujen neulominen.
Ihanat ja lämpimät neuleet.
VastaaPoistaOnko Anjaliinilla keräyspiste veteraani ja juhlavuoden syntyneille sukille.
VastaaPoista