Viime viikolla yhtenä aamuna töihin mennessä nappasin liudan ”viikon luontokuvia”. Siinä se pulu kökötti. Lämmittelemässä Nappikauppiaan auton konepellillä. Ei lähtenyt karkuun vaikka menin ihan lähelle.
Ida-Maria jatkoi työssäoppimisjaksoaan lomaviikolla. En tiedä oppiiko Ida mitään uutta, mutta musta tuntuu, että minä koin taas pienen ryhtiliikkeen – hintamerkinnät on taas paremmassa jamassa. Näyteikkuna on hienona ja kaiken touhun lisäksi Ida ehti myös neuloa kaulurin:
Adriafil Baba (100% merinovillaa, 100g=65m) puikoilla 12. menekki tähän oli 1 kerä. Ja naapurista makee nappi neuleeseen:
Sain Kättentöitä-blogin Jaanalta haasteen kertoa keräilystäni. Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään asiaa, jota keräisin! Karvisen mielestä mä kerään lankoja, mut se ei pidä paikkaansa. Puodissakin on joku alennusmyynti koko ajan menossa. Kässytarvikkeitakaan en kerää. Mulla on perusvälineet, joilla pärjään ja sillä selvä. En oo välineurheilija… kuten Eräs, joka lauantaina piti huolehti minusta kauniin päänlämmikkeen ja kirjojen avulla ja hoitelipa vielä Idan uuden perheenjäsenen sapuskoistakin. Kiitämme ja kumarramme sinne Espoon suuntaan!
No okei – onhan mulla taipumus vähän aikaa jemmailla kivoja lankoja puodin takahuoneessa ennen kuin laitan ne esille kaiken kansan nähtäville. Jotkut tietää tän ja osaa muitta mutkitta porhaltaa suoraan takahuoneen puolelle puotiin tullessaan. Eilisen harmaan aamun piristykseksi laittelin hyllyyn yhden näistä jemmoistani:
Steppiä kuus iloista väriä syksyn piristykseks! Mä muuten ihmettelen et miks talvella suositaan aina tummia värejä vaikka juur kun on pimeää ja harmaata niin me tarvittais väriä ja aurinkoa edes langoissa! Stepistä voi tehdä paljon muutakin kuin sukkia. Käykääpä katsomassa kivat asusteohjeet teeteen sivulta.
Ei sit tullu mieleen mitään muuta keräyskohdetta ku suppilovehverot! Niitä kerään vaikka kaapit on täynnä viimevuotisia ja edellisvuotisia ja sitäkin vanhempia…
On varmaan täälläkin tullut jo paljastettua, että pari ekaa kauppiasvuottani söin melkein joka päivä suppilovahverokeittoa. Koska se on lähes ilmaista. Sopasta kehittyi monta muunnelmaa, mutta perusmaku on aina sama. Onneks kävin välillä äidin patojen äärellä ja sain monta kertaa ruokaa vielä evääksikin! Kolmantena vuotena meinas paniikki iskeä kun oli kuiva syksy eikä sieniä tullutkaan. Onneks isän kätköistä löytyi kuivattuja vuosikertasuppiksia ja selvisin taas talven yli! Kun Karvis (nykyinen Blogikuvaaja) tuli luokseni ekan kerran kylään niin eipä ollut tarjolla muuta ku sienikeittoa… Mua nolotti kauheesti mut tämä herrahenkilö ihmetteli ettei moista herkkua saa kuin hienoissa ravinteleissa
Rentouttava kaupunkiviikonloppu takana. Olen tikutellut muutaman silmukan hyshys-neuletta. Dead-line on ens viikonloppuna enkä ollenkaan tiedä onnistuuko. Lisäks olen aloitellut joulusiivousta pesemällä parvekelasit (huomenna siellä on ihan varmasti lokinkakkaa, mut vähemmän ku eilen). Heivasin kesäkukat roskiin ja tälläsin Honkkarin tarjouscallunat tilalle. Pesin saunanlauteilta yhden kissanoksennuksen ja suppiskuivaamisesta jääneet roskat. Päivällä käytiin ihmettelemässä hajonnutta veneenmoottoria ja todettiin, et mökkikausi todellakin on ohi tältä vuodelta… Latosaaren kokeellinen keittiö on siis muuttanut Majakkarantaan, mutta keitokset on yhtä merkillisiä täälläkin! Tämänpäiväisen aterian maku tuli onneksi Sukka-Marin Buzzador-paketista eikä omasta hatusta.
Lopuksi viikon suppisvinkki: Murustelin kuivattuja suppiksia Karppileivän taikinaan ja oli muuten hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!