Kaarrokeneule tämäkin, kinnasharkat ja messuille

Ihan ensiksi kiitos kaikista osaanottokommenteista. Itku tulee silmään lähes päivittäin, mutta tiedän Tassulla olevan parempi kissojen taivaassa.

Ei tämä kuva nyt ihan sateenkaarisilta ole, mutta ehkäpä tie ikuisille ahvenfileapajille... Viime viikon lauantaina havahduin miettimään: Vaikka ikävä on niin suru on pienempi kuin viikkoa aikaisemmin, jolloin Tassu oli vielä kotona ja yritti näyttää reippaalta vaikka tiesimme sen ajan olevan jo lopussa.

Puikot ovat kaikesta huolimatta vähän suihkineet. Muutama vuosi sitten tein pikkuisen kaarrokejakun Sirdarin Heirloomista. Asiakas halusi sen pari viikkoa sitten lapsenlapselleen ja toivoi isosiskolle samanlaisen. Onneksi lankaa oli vielä jäljellä just sopiva määrä!

Lanka Sirdar Heirloom, menekki 8 kerää, puikot 4 mm. Kaarrokeneule tämäkin - vaikka ei olekaan kirjoneuletta...

Langassa on jännä ketjumainen rakenne. Se on tosi kevyttä: 25 g kerässä melkein 100 metriä. Materiaali melkein kokonaan villaa. 

Nyt on puikoilla Neiti Kevät KAL Cedrosta (seuraava osa ohjeesta tulossa huomenna perjantaina) ja kerrankin olen ihan aikataulussa!

Toinenkin neulomus on valmis. Lankana uusi ihastukseni, mutta siitä seuraavalla kerralla.

Kaks vuotta sitten torstaina Reppuli oli melkein jo pakattuna, koska perjantaiaamuna oli tarkoitus lähteä  rakentamaan messuosastoa Turkuun... Kolmelta iltapäivällä tuli viesti, että kässämessut peruuntui ja syyhän on meidän kaikkien tiedossa. Viikon kuluttua on viimein aika oikeiden livemessujen Turun Messukeskuksessa!

Tälläkin kerralla ikävät uutiset surettaa ja varjostaa valmistautumista, tautitilannekin huolettaa edelleen, mutta toivottavasti tavataan! Ja jos haluat osallistua lippuarvontaan, niin Facessa voit heittää noppaa. Tiedoksi: Jos olet ostanut tai voittanut liput Turun Kädentaitomessuille 2020 niin ne ovat edelleen voimassa!

Loppukevennys niinku kympin uutisissa... 

Eilisiltana osallistuin Salon Seudun Kädentaitajien neulekinnasiltaan. Olin niin innostunut, että olin paikalla jo kuukautta aikaisemmin! Myös helmikuussa 9. päivä oli sattumoisin keskiviikko...

Meitä oli paikalla open lisäksi 11 innokasta. Kuului mutinaa: Kahden ali...kahden yli...kahden ali...kahdeksikko...ähinää...puhinaa...muutama painokelvoton sanakin. Lopulta saimme kiitoksen et kahdessa tunnissa jokainen oppi ALOITUKSEN😂

Aamulla jatkoimme töissä Idan kanssa harjoituksia:

Toi pitkä lapamadon näköinen on eilisiltainen harjoituskappaleeni. Ihan oikeasta Z-kierteisestä kinnaslangasta tehty. Ida pääsi jyvälle heti (vas. yläkulma). 

Nostalgista koko jutussa oli, että kurssiluokka oli sama, jossa vuonna 1985 aloitin opiskelut silloisessa Salon Kotiteollisuuskoulussa. Luokkamme valmistui 1987 jouluna ja me oltiin Suomen ensimmäisiä artesaaneja! 

Juu - enkä mä silloinkaan oppinu kinnastekniikkaa enkä muutenkaan ollu mikään luokan priimus, mutta sainpahan oppilaskunnan stipendin: Aurinkokello! Tähän tunnustukseen olis varmaan hyvä aika ajoin palata...