Heirloom nuttu ja yhteisneulontoja

Tykästyin Sirdarin Heirloomiin. Jotta että halusin neuloskella sitä enempikin. Kiva lapsen jakun malli tupsahti teeteen ohjeisiin ja siitä se sit lähti.

Koska olisin tehnyt mitään täysillä ohjeen mukaan? Ensin piti neuloa hihat pyörönä. No en. Kotona on ihana ikivanha metallinen puikkosetti pitkiä tavispuikkoja ja niillä tein hihat. Lisäsin vaan saumamvarasilmukat. Kaikkien puikkohifistelyjen jälkeen on oikeastaan ihan mukavaakin välillä palata perinteisten pitkien metallipuikkojen pariin... Puikkosettiin liittyy kiva muisto. Lähes ensimmäinen poikaystäväni on ostanut ne lahjaksi joskus 80-luvun puolivälissä Turun Stockmannilta (vai oliko se silloin Citysokos?) Joka tapauksessa setissä on puikot 2-5mm ja se on mulla aina kotona hätävarana. Puikkoihin liitty toinenkin poikaystävämuisto: seuraava ei kestänyt kuunnella puikkojen kilinää formulakisojen aikana... Nykyinen sentään käskee neulomaan pari kerrosta, jos olen oikein huonolla tuulella :)

Lanka: Sirdar Heirloom, menekki 6 kerää, Puikot 3½ ja 4 mm erilaisia. Ohjeesta en sano mitään. Piti olla helppo, mutta vaikeaselkoinen. Nuttu tuli joka tapauksessa. Ja lanka on jännää ketjumaista, joka tuo mukavan elastisuuden. Nuttu, pipo tai ranneke ei venahda tai lörpsähdä.

Vuodenvaihteessa saaatiin puotiin hassunhauska ja samalla romanttinen tilaustyö. Herrahenkilö halusi antaa ystävättärelleen lahjaksi villasukat.. Eikä mitkään tavissukat, vaan nimikoituina ja lemmikkien kuvilla somistettuna. Valokuva lemmikeistä saatiin kuvaviestinä. Minä tikuttelin sukat ja silmukoita jäljittelemällä "nimikoin". Ida taiteili kissan ja koiran.

Tällä viikolla saatiin palaute, että mieluiset olivat! Lankana teetee Pallas, Markus 6-ply ja sallanjämiä.

Joululahjaksi tein 4-vuotialle Ryhmä Hau -sukat. Äiti halus kummipoikansa pojalle samanlaiset. Äiti tikutteli sukat ja minä ompelin kuvat päälle. Toivottavasti nämäkin tunnistetaan ja ovat mieleen. Varmuuden vuoksi äiti teki toiset ihan tavalliset villasukat kyytiin...

Kaikenlaista on viime viikkojen aikana neuloskeltu. Enemmän tai vähemmän onnistuneita. Niistä joskus myöhemmin. Viime viikonloppuna sain tilaisuuden olla ihan vaan itteni kanssa kahdestaan (ja kissan) ja seurata hirmuista myrskyä. Jännityksellä seurasin vedenkorkeutta kotirannassa... Maksimi oli 104 mm. Kävelyteille nousi, mutta parveke oli ihan turvassa!

The Laatupäällikkö eli Tassu ei myrskystä piitannut ollenkaan. Ihmetteli vaan, että missä karkit?

Huomenna Hesan kässämessuille turistiksi ja kahden viikon kuluttua tositoimissa Turkuun. Jänskättää!