Sukkia ja mökkiä - mitäs muutakaan?

Facessa on ryhmä, jossa kerätään kärkitaistelijasukkia. Eli koronan takia kiireisille työntekijöille hoitoalalla, eli erilaisille infektio-, pandemia- ja teho-osastoille sekä ensiapuun ja päivystykseen. Mietin, että oma kummityttöni on myöskin koronan takia kovilla, vaikka työskenteleekin geriatrisella. Riskiryhmäläisiä hoitaessa pitää sielläkin olla koko päivä suojavarusteet päällä - rankkaa varmasti. Siispä yhtenä iltana viime viikolla treffattiin meidän pihalla ja Sini sai omat kärkitaistelijasukkansa.

Lankana Opalin regenwald 14. Kummityttö iloitsi siitäkin, että langasta 1 euro on mennyt sademetsien suojeluun. Tämä erä lankaa on jo loppu - mutta odotellaan Regen viittätoista ensi syksyksi.

Karvinen sai kerrankin synttärisukkansa oikeana päivänä. Tosin viime tinkaan meni kakkossukan kärkikavennukset. Paksut sukat oli taas kaikki rikki, joten teetee pallaksesta tällä kertaa:

Molemmat sukat olen tikutellut uusilla hauskoilla kolmosen Addin CraSy Trio puikoilla.

Ideana on kolme lyhyttä pyöröpuikkoa - puolet silmukoista yhdellä puikolla ja puolet toisella ja kolmannella neulotaan. Vähän niinkuin loopatessa, mutta paljon helpompaa!

Kuten kaikista asioista, myös koronasta on pakko yrittää keksiä jotain hyvääkin. Esimerksiki mökkeily. Kun nyt ollaan ihan kotinurkilla niin se ei ole kiellettyä. Mökillä voi tuntea olonsa suht turvalliseksi eikä tartuntavaaraa ole. Äiti ja isä ovat olleet mökillään jo monta viikkoa. Veljeni on hoidellut ruokatoimituksia viikonloppuisin ja minäkin käynyt muutaman kerran.

Tässä kiva muisto kevään ekasta reissusta <3:

80-luvulla tein molemmille nämä Kaislakertun purjeveneet. Ihana, että ovat vielä tallella ja tänä keväänä niille on tosiaan ollut käyttöä!

Pitkäperjantaina kävin vähän heillä siivoilemassa kaisloja rannalta. Töiden jälkeen mulla alkoi terassikausi. Oli komeaa saada salaatit ja lasagnet ulos pöytään tarjoiltuna:

Turvaväli pidettiin, mutta sapuskan jälkeen olin umpijäässä vielä seuraavanakin päivänä! Yhtään ei palele kun puuhailee ulkona, mutta annas olla kun pysähtyy...

Lankalauantain jälkeen olikin omalle mökille meno. Ja kuten aina - tuuli kylmästi luoteesta eikä se edes riittänyt. Sateen kaikki olomuodot tuli koettua pääsiäisen aikana:

Jonain iltana sentään oli sen verran tyyntä, että käytiin laskemassa verkko. Seuraavana aamuna piti saalis kiskoa paattiin moottorin avustuksella kun se tuuli... Vaan eipä haitannyt yhtään! Kevään eka kalasaalis oli komia!

Tassu ei tykännyt tuulesta ollenkaan ja se katseli meitä siihen malliin, että kurja keli on meidän vika ja sille pitäis tehdä jotain... Onni on lämmin makkari ja kehräävä unikaveri:

Näin alkukaudesta ei mökille ole vielä kertynyt "perusvarastoa". Silti saatiin hieno pääsiäisateria kasattuna "ei mistään".

"Susun vaeltavat tulppaanit" korvaavat mämmin. Niitä ei syöty, mutta kiukuspäissäni ostin ittelleni kaupasta keltaiset tulput, koska en löytänyt mämmiä! Tai siis olisin varmaan löytänyt, jos olisin kysynyt, mutta en halunnut haahuilla kaupassa yhtään pidempään kuin oli pakko.

Puotia ollaan toistaiseksi voitu pitää auki normaalisti. Idan kanssa vuorotellaan kaupassa ja etänä. Pakko sanoa, että tässäkin asiassa vedän koronasta kaiken ilon irti. Tulin saareen jo perjantai-iltana myöhään, koska Ida oli puodissa lauantaina. Kylmää oli ja tuuli - luoteessa. Karvinen, (joka ei tavallisesti ole mikään vitsiniekka) tarjosi minulle tullessa "lääkettä":

Kamalan pahaa oli ja kaadoin omani takaisin pulloon. Lauantai-iltana verkonlaskun jälkeen lääke oli kuitenkin ihan kelvollista lämmikettä kuuman kaakaon joukossa!

Oravilla on varmasti juhlavuosi! Kuusissa on käpyjä valtavasti:

Viikonlopun aikana kaadettin molempina päivinä kuusi. Homma sujui hienosti: Ensin puu nurin, sitten karsinta, sillä välin kun Karvis pöllitti, niin mina raahasin oksia polttopaikalle. Samatien oksat karsittiin, poltettiin roskat ja minä vielä pikkukirveellä pilkoin oksat sopiviksi vesipadan lämmikkeiksi. Tässä Latosaaren Ylipyromaani elementissään:

Hyvä, että saatiin homma hoidettua, sillä jo eilen olikin ruohikkopalovaroitus voimassa!

Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuin hetken terassilla ihailemassa ilta-aurinkoa. Nautiskelin ajatuksesta, että ollaan saatu koko päivä viettää PUUhamaassa ilman, et tarvii ajatella kaupunkiinlähtöä. Eilen oli nimittäin "koulupäivä", joka toetutettiin tietenkin etäyhteydellä. Napit korvissa istuin koko päivän neulomassa tilausneuletta tietokoneen ruutua katsellen!

Tällä viikolla on tasan vuosi kulunut siitä, kun Tassu sai diabetesdiagnoosin. Sokeriarvot on sahanneet ylös ja alas näihin päiviin asti. Nyt on saatu jo pari viikkoa niin hyviä lukemia, että ollaan voitu jättää muutamana iltana insuliini kokonaan pistämättä!

Oliskohan ulkoilulla ja liikunnalla vaikutusta... Ruoka maistuu kuten ennenkin eli eipä ole laihtumista tapahtunut, vaikka elli suositteli kissojen pahinta kirosanaa reetä (= dieetti).

Jos joku iloitsee siitä, että ilma viimein lämpenee, niin minua voi kiitellä! Tänään on aika kaupungistua ja mennä töihin huomenna. Tulput taitaa päättää vaelluksensa tänne mökille.