Pinotexia pintaan niin…

Oon kuullu, et ihmisil on kolmenkympin kriisejä ja neljänkympin kriisejä ja sit viidenkympin villitys. Oon ajatellu et mä oon kumma otus ku mittää kriisei ei oo ollu. Jos ei lasketa sitä, et kolmekymppisenä mulla meni hiukset kiharaks. Ehkä oon niin pöljä, etten edes oo huomannu et joku kriisi on ollu. Tai sit oon kriisissä koko ajan enkä ollenkaan tajua? Oonki aina tykänny siitä Ismo Alangon biisistä… Ja miettiny vähän et kuljen kevein askelin suoraan sinne viidenkympin villitykseen!

Keväällä, ku se viiskymppii alkoi lähenemään ni yhtäkkiä alkoi kiristää ankarasti. Yritin olla asiasta hipihiljaa. Eihän mulla ittelläni oo mitään tekemistä sen asian kanssa et on synttäri. Isäl ja äitil kyl on. Oon kuullu juttua et niillä oli useamman vuoden projekti mun hankkimisessa <3 Kaikki, jotka tiesi kyseli miten juhlitaan. Asias ei ollu mun mielestä mitään juhlimista. Enkä halua enkä tartte mitään lahjoja. Hermot meni ja tokaisin äidille yks kerta et haluun mökillisen pinotexia enka muuta! Koska mä ja mökki ollaan päivälleen yhtä vanhoja – tontin kauppakirjassa lukee 17.5.1966!

Ei toi ny pinotexin nimistä oo mut samaa tavaraa. Isä ja äiti yllätti tuomalla sen puotiin synttäripäivänä kera pensselin ja tärpättipullon sekä parvekekukkien ja kaffepullien. Lisäksi oli optio toiseen pönikkään, jos tuo ei riitä. Et ne osas yllättää!

Karviselle olin jo etukäteen kertonu viettäväni viiskytveepäiväni yksin (Tassun kanssa) mökillä. Ja kun viime hetkellä päätinkin mennä ihan tavallisesti töihin niin Ellun järkkäämä ja Karvisen avustama synttäriylläri meinas mennä ihan pieleen! Ei ihme et sain luurin korvaani kun kiukuttelin et mitä hittoa se sille kuuluu mitä mä yhtenä tavallisena päivänä teen!

Tämmöinen löytyi Marilyn-synttärilaulun jälkeen oman vaatehuoneeni ylähyllyltä piilosta synttäripäivän aamuna. (Sen oli tarkoitus löytyä mökiltä ja sitä on varmaan kuljeteltu salaa ees sun taas paikasta toiseen). Sisällä oli yksinäisen mökkijuhlijan survival-pakkaus eli skumppaa, dekkari , kaks suklaalevyä ja Eva Dalgrenin uusin! Muut on korkattu, paitsi se skumppa – se odottaa jotain oikeaa juhlahetkeä.

Töihin päästessä juhlat sen kun jatkuivat! Ida tarjosi kuohuvaa ja poikansa etukäteen äänitetyn synttärilaulun, Porukat yllättivät takaovesta ja Mopsineuloja etuovesta. 

Illalla vielä Karvinen hemmotteli mua pihvillä ja valkosipuliperunoilla. Sillä välin kun hän kokkaili niin minä istutin parvekekukkaset ja kehräsin Tassun kanssa.

Siit päiväst on jo pari kuukautta kulunut ja kriisi alkaa helpottaa. Ei tää nyt oo yhtään sen kummempaa olla viiskyt ku nelkytyhdeksän. Aikuista musta ei tuu koskaan!

Vaikka en halunnut lahjoja niin sain niitä ja voi miten ihania. Tarpeellisia ja sellaisia, joista voin iloita pitkään:

Kymppikortti vesikipittelyyn.

Samaan osastoon kuuluu uippiskassi.

Kukatkin kestivät yli kaksi viikkoa!

Ehkäpä täältä löytyy pinotexit omaankin pintaan – säästetään siiheks ku on pimiää ja kylmää ja mökkikausi on ohitte.

Ja tää sai mulle kyyneleet silmiin. Mulla on ennestään ystävilta saatu teepaita Hectorin kiertueelta kymmenen vuoden takaa…

Ja telkkuvastainen Karviskin osti mulle mökille uuden tikipoksin. Se on ”markkinoiden halvin” eli telkkua katsotaan mökillä edelleen aika vähän. Uutiset on usein ohi ennen kuin oikea kanava löytyy. Ollaan viime aikoina keksitty radion kuuntelu (sieltä tulee Juicea joka ilta yöradion eka tunti).

Hyvän ystävän ensimmäinen hiilipiirros. Mulle! Olen otettu. Juhannuksena sain ja taas todettiin et ystävät on kultaa. Vaikka kaikkea tapahtuu ja aikaa kuluu ja ikä karttuu (oon mä silti porukan nuorin) niin oikea ystävyys on ja pysyy. Ohjelmassa oli ankaraa sanailoittelua, grilliruokia, muutamia juomia, aurinkoa, merta, veneretki, frisbiitä, saunaa, kissaa, kahvia, jätskiä, lankojen värjäystä peessiksi, aamupuuroa ilman rommia (?) sumopainia, nipaskatanssia, rektaalisalvaa ja verenpainelääkkeitä. Vielä tänä vuonna ei tarvinnu laittaa piironkin päälle dosetteja riviin...ja minä pääsin kummipojan peesissä kokeilemaan trampoliinia!

Kiitos rakkaat ja ystävät! Kyl tää täst vielä villitykseks muuttuu eikä elämä ole peessiä vaikka langat ovatkin.

Pinotexia ollaa läträtty ja toistakin pönttöä. Pari viikkoa sitten oli talkoot. Paikalla veljeni vaimoineen ja äiti ja isä. Talkoosakki saapui mökille lauantaiaamuna.

Ja heti alkoi hommat:

Pojat töissä.

Pääsinhän minäkin kiipustamaan tikkaille!

Parityöskentelyä: Mummi ja Tassu. Ihmekös ne oli kavereita – ensin nähtiin Tassu lipomassa tyytväisenä huuliaan ja sitten Mummi pesemässä käsiään. Kädestä syötettiin Pappankaloja. Salaa mukamas. Kiinni jäivät! Mummi kyllä piti huolen muidenkin ruokkimisesta ja kaakunkin teki. Se nautittiin rannassa kaffen ja löpön ja ystävien kera kunhan homma saatiin valmiiksi.

Vielä viimeiset pinotexitipat Pappan ja kälyni kilpasutimisena ja päivän työt oli niin sanotusti pulkassa. Ittekseni olisin näitä seiniä ja tolppia kyllästellyt koko kesän!

Iltapäiväkaffen jälkeen päästiin saunaan. Ihasteltiin ja vähän hämmästeltiin Latosaaren maailman parhaan saunan lempeitä löylyjä… Myöhemmin hiffasin et kiuas on puhki…  Eikä sekään ollu ku 34 vuotias! Nyttemmin Karvis on sen korjannut ja ollaan todettu, et nykyään ei mikään kiuas kestäisi noin pitkään! Ennen oli kiukaatkin rautaa…

Latosaaren perinteinen auringonlaskukuva.

Yö nukuttiin huonosti koko sakki. Isä ja äiti perinteisesti makkarissa, jossa oli kuumaa, veljeni vaimoineen muisteli nuoruusvuosiaan pömpelissä, jossa oli kuumaa, Minä mökin lattialla patjalla (varmaan viileintä mut kuumaa) ja Karvis lureloorassa, jossa oli kuumaa ja joka aamuyöllä romahti. Kaiken kruunasi öinen ukkonen ja Tassu, joka alkoi riekkumaan aamuneljältä (ja passitettiin ulos hiirijahtiin).

Oli se vaan aamulla hienoa nousta ylös ja aamupalan jälkeen skoolata kuoharilla sille, et yö on ohitte!

Sunnuntaille ei ollu varsinaista projektia suunniteltu. Siinä vaiheessa kun me vasta mietitään jonkun asian tekemistä niin isä jo tarttuu toimeen. Tästä tulee vielä grillaajan apupöytä:

Lipputankokin kaadettiin ja pestiin (sillä mun rakkaalla homepesuaineellani). Nyt sekin on ihanku uus.

Lounaaksi Latosaaren kokeileva keittiö teki muurikkapannulla epämääräistä mättöä. Ruuanlaittoa seurasi useampi silmäpari epäluuloisena – kuulimme ehdotuksen pizzataksin tilaamisesta (onkohan olemassa venepizzatakseja?). Lopulta juuri ennen sadetta saatiin ruoka valmiiksi ja se mitä ilmeisimmin kelpasi kaikille sittenkin (ku muuta ei ollu tarjolla). Noo – eihän me tiedetä poikettiinko heti saaresta pois pääsyn jälkeen Hirvensalossa Pizzalle tai Heseen…

 Kiitos kaikille! Talkoissa tapahtuu!

Vähän välillä on harmittanu se, et minä kuuraan seiniä ja paikkoja homepesuaineen kanssa ja sit tulee joku muu, joka saa tehdä sen hauskan eli sutia sitä kyllästysainetta. No sainhan ihan ylläri yhden vapaapäivän ja kaks sovittua päivää päälle. Itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun) oltiin mökillä kokonaista kolme päivää ja nuo viimeisetkin terassilaudat on nyt valmina! Tuttu lomalaisen luoteistuuli kuivatteli maalit pikavauhtia eikä paarmat kiusanneet pensselin heiluttajaa. Pinotexia on viis litraa jäljellä, mut onhan niitä kohteita. Välillä kuitenkin nautitaan normaalista mökkielämästä eli tehdään kalpei.

 Ja poimitaan mustikoita työjohtajan tarkasti valvovan katseen alla:

Olipa tilitys, mut oikeastaan ei oo yhtään hassumpaa olla viiskymment. Hip hei!