Lomalla jossain päin Suomea vol 3: Nostalgiajuttuja

Kunnon urheijian täytyy pitää välillä palautumispäivä. Niin mekin. Lähdettiin käymään apteekissa Ivalossa.

Ivalojoki oli ihan tyyni. Luulenko vaan vai onko taivas oikeasti sinisempi tuolla pohjoisessa?

Rannalla kökötti poroja. Eivät olleet meitä huomaavinaan...

Olen monta vuotta haavillut Kaunispään kahvilan munkeista. Vaikka en ollenkaan ole munkki-ihminen. Muistikuvissani ne olivat ISOJA ja rapeita ja rasvaisia ja hyviä. Hiukan pelkäsin, että petyn, mutta ne oli just niinku 40 vuotta sitten!

Tosin tunnelmasta puuttui kaakao, punaiset posket, pakkanen ja lumi...

Äiti sen sijaan on munkki-ihminen. Kyllä joka päivä yks munkki pitää saada. Toiset saattaa olla kaappijuoppoja, mutta meidän äidillä olikin kaappimunkki, josta aina välillä kävi ottamassa haukut :)

Saariselän alue ei ollenkaan ollut mun mieleen. Omituisen näköisiä rakennuksia vieri vieressä. Näyttää oikealta turistirysältä nykyisin. Eipä siellä tosiaan paljon väkeä näkynyt. Sääli matkailuyrittäjiä... Kuten Jussia, josta oli eilen juttu Ylellä. Jutun Igluja käytiin yhdellä iltalenkillä äidin kanssa ihmettelemässä. Tyhjiä olivat. Paluumatkalla ukkonen jyrähti... Arvatkaapa oliko mulla tekemistä et pysyin äitin perässä kun se paineli kävelysauvojen kanssa ukkosta pakoon!

Aikoinaan hiihtoloman kohokohta (munkin lisäksi) oli Jussin Poronkäristykset tuolla kodassa. Nyt oli hiljaista eikä alueella näkynyt mitään liikettä...

Eräsavulle palatessa olikin hieno ilma. Siis se sade tuli vasta kun lähdettiin äidin kanssa lenkille... 

Tehtiin pihalle nuotio ja paistettiin siinä makkarat. Minä pääsin toteuttamaan taas itseäni pyromaanina.

Kota oli Eräsavullakin. Tassu oli ovivahtina... Mainiota, miten se näyttää ihan hyvin kotiutuvan paikkaan kuin paikkaan!

Ja tarina jatkuu joskus...