Panta babyalpakasta ja mökkeilyä

Tassu kiittää kaikista myötätuntokommenteistanne! Sillä on itsetunto kohdallaan, eikä joutuminen kuvattavaksi akkojen värisen kaulurin kanssa ole jättänyt pysyviä haavoja blogikissaparan sieluun. Äiskä sen sijaan on vähän nolona hullusta päähänpistostaan…

Minäkin kiittelen kaikista kivoista paitakommenteistanne! Viikon verran nuttu on ollut käytössä ja vieläkin tykkään siitä. Noin ison työn jälkeen on kiva taas tikutella jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Niin kuin noita lonkeroita, joilla ollaan itseämme huvitettu puodin takahuoneessa pari päivää…

Tähän aikaan vuodesta on aamuisin vielä pakkasella ja iltapäivisin taas lämmintä. Paksujen myssyjen aika alkaa olla förbii, mutta jotain suojaa korville on kiva olla. Panta on oiva juttu!

Messuilta meille tarttui mukaan Helmiveneen babyalpakkaa viidessä ”luomu”värissä. Lanka on suloisen pehmeää. Niin pehmeää, etten keksi sopivia adjektiiveja edes. Se pitää itse tuntea! Lankoja ei ole käsitelty kemiallisilla koinsuoja-aineilla ja Öko-Tex -ympäristösertifikaatti takaa sen, että langat valmistetaan ympäristöä suojellen sekä ilman haitallisia kemikaaleja tai niiden jäämiä.

Teki mieli tehdä langasta nopeasti jotain pientä ja Jasmina-panta oli sopivan pieni ja kuitenkin sain tutustua lankaan. Puikot 2,75mm, Knit Picksin 15 cm sukkapuikot ja ainaoikeaa. Ihan sopiva vaikeusaste vaikka ihan aloittelijalle (niinku mä heh heh). Ohjetta lukiessa tämä saumafriikki sai vetää kunnon selkäkeikkanaurut. Siinä nimittäin sanotaan, ettei sen sauman niin nätti tarvii olla kun se jää piiloon nyörirenkaan alle. Nyörirengas neulottiin I-cordina ja kieputettiin kaksinkertaisen pannan ympäri just siitä saumanpaikasta. Näppärää.

Ei kutita, ei pistele ja näyttää kivalta. Ja onneksi koko sysyteemiin kului vain 33 g eli mulla on vielä yli kerällinen jämiä herkuteltavana! Tai sit vaan silittelen niitä kun on känkkäränkkäpäivä.

Känkkis meinaan oli lauantaina. Huonosti nukutun yön ja sateisen työpäivän jälkeen ajattelin jäädä kaupunkiin, vaikka ”meidän pojat” olikin jo aamulla menneet mökkiä lämmittämään. Just kun pääsin kotiin niin aurinko pilkahti ja päätin sittenkin jatkaa matkaa. 

Vähän kiukunpurkua haravan varressa, hernekeitto, puolen tunnin päikkärit, sauna ja kastautuminen meressä – kyllähän siinä mieli parani! Vielä kun sain kuvattua auringonlaskun:

Ja sielunmaisemani:

Joka aamulla oli hävinnyt! Naamakirja kertoi, että tasan vuosi sitten on ollut ihan samanlainen aamunäkymä…

Tassua ulkoilmaelämä väsyttää pitkän talven jälkeen. Tuossa portailla se istui ja harmitteli sitä, että maa oli märkää ja Latosaari Express –nimistä myyrää ei ikinä saa kiinni! Se onkin aika nopea vipeltäjä – sitä on jahdattu jo monta vuotta. Minäkin näin sen sunnuntaina vilaukselta. Uskon nyt, että myyrä todellakin on olemassa eikä Tassu turhaan istu terassilla väijyssä.

Sumun hälvettyä lähdettiin taas suurin toivein verkonnostoon. Olihan siellä saalis:

Yäk. Sen jälkeen kun verkossa oli muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran made, niin siihen jäi mun verkonnostot. Moinen otus kiemurtelee kuin käärme ja on ällöttävä ku mikä! Meinasin sillä kertaa heittää koko verkon takaisin mereen. Sen jälkeen meillä on ollut sellainen järjestys, että minä lasken verkon ja Karvis nostaa… Vietiin luikero ämpärillä naapuriin jos vaikka siellä olis jollekin kelvannut. Madettahan sanotaan herkulliseksi. Ei ollu kelvannut sinnekään, mutta vähän ennen kotiinlähtöä saatiin ämpäri takaisin – ja pohjalla oli pieni siika – vaihturina! Kävin äsken siikani kanssa isän graavausopissa. Huomisiltana sitten saa herkutella! Tokihan kalasta pienet palat irrotettiin Tassullekin.

Päivä kului taasen haravan varressa ja Karvisen assistenttina kun laituri asennettiin kesäasentoon. Vielä pitkälle päivään ilma oli kosteaa, vaikka aurinko paistoi ja sumu oli hälvennyt. Vesipisarat kuivun latvassa näyttivät ihan hopeahipuilta.

Kuvaan en tietenkään niitä osannut vangita, mut käyttäkää mielikuvitusta.

Olihan siellä verkossa kaksi komeaa ahventakin. Arvatkaapa mitä me syötiin? No makkaraa! Ahvenet meni parempiin suihin. Olenko mä jo nyt saanut anteeksi sen kauluriepisodin?