Susun Helmi

Moni varmaan ihmettelee, et kun kerran olen lankakauppias, ni miks mulla ei juur koskaan oo mitään ittetehtyä nuttua päällä. Nyt o. Mun Helmi tuli valmiiks aamulla. Vähän iso mut kiva. Tykkään.

Jaa et miks sit yleens ei oo ittetehtyä? No kun oon tällainen jättikokoinen niin nutun tekemiseen menee kamalasti aikaa ja lankaa. Ja jos vaikka se valmis ei sit olekaan kiva? Paksusta langasta tietty tulis nopeesti, mutta kun muutenkin on aina kuuma niin sellaisessa nutussahan paistuis! Ja kun kuumasta en muutenkaan tykkää ni olisin paistuneena vielä kamalan pahalla tuulellakin! Puuvillasta tietty tulis viileämpää mut yleensä isot puuvilanauleet on kamalan painavia. Bambukin on viileä kuumalla ja lämmin kylmällä, mut ne on löröjä ja venyviä. On tää vaikeeta!

Toiveena oli ihan perusnuttu ja malliakin nuuskin aina silloin ja tällöin. Nykylehdissä tuntuu olevan kaikenlaisia ihmehärpäkkeitä ja roikkoja. Ne on kivoja hetken, mutta niihin kyllästyy nopeasti. Tähän ei.

Oon jo kauan sitten yhden asiakkaan Helmi-neuleista innostuneena päättäny, että teeteen Helmistä nuttuni tikutan. Lanka riittävän ohutta, konepestävää eikä kutita. Väriäkin oon miettiny varmaan vuoden… Kannatti miettiä – alkuvuodesta Helmin (vai Helmen?) värivalikoimaan saatiin viimein se paljon huudeltu tumman sininen ja sen ympärille sit niitä kavereita aloin passailemaan.

Siis toi raitavärihän EI ole PEESSI! keksin juur et se on KITTI. Eiks nii? Vai onko mulla joku viidenkympin villitys alkanut? Ei toi tumman sininenkään oo koskaan ollu mulle mikään ykkösväri… Mitä mulle on tapahtumassa? Kriisi?

Mallia kattelin Kotiliesi 3/2016:ssa olleesta tunikasta. Se oli just mun näköinen, mutta tietty jostain paksulangasta tehty. Tein oikein mallitilkunkin ja laskeskelin silmukoita koko ajan työn edistyessä.  Muistiin et 27 silmukkaa/10 cm ja 35 krs. Ettei vaan toista kertaa tartte mallitilkkua tikutella.

Sanosinks mä jo et tykkään?

Täs on kaikki kohdallaan. Tai ainakin hihat.  Mun mielestä ne istuu kauniisti just oikealla kohdallaan. Ja pituus on aivan mainio! Yleens neuleissa on aina liian pitkät hihat ja olen koko ajan nyhtämässä niitä ylöspäin. Sillä seurauksella mm. mun noropaidan hihat on keskeltä parsittu jo monta kertaa! Ärsyttävää kun aina on hihat jossain sopassa ja ahdistavaa kun ranteet on peitossa. Ja kuuma. Siks mun mielestä rannekkeetkin on ihan turha keksintö. Paitsi jos olis pakkasta jotain kolkyt. Eikä täälläpäin Suomea sellaista ole muutamaan vuoteen ollut.

Ja ne tekniset tiedot:

Puikot resoreissa Addin 2,5 mm pitsipyöröt. MiehustassaKnitPron 3 mm vaihtopäät 80 cm kaapelilla. Hihoissa sit puikon toinen pää oli vahingossa 3,5 mm. Huomasin kömmähdyksen puolivälissä ekaa hihaa mökillä pääsiäisenä. Päätin etten pura. En olis purkanu vaikka olis vielä jostain varapuikkokin löytyny. Kukaan ei huomais jos en kertois... Onnistuin jotenkin katkomaan useammankin kolmosen pään tätä neuloessa. Ei mee takuuseen ku ihan itte olen ollu syyllinen kun sohvalle oon tekeleen jättäny lojumaan ja istunu puikkoja poikki oikein urakalla!

Lankaa kului käsittämättömän vähän eli 481 g! Punaista 1 kerä (jatkoin kaulukseen sinisellä muutaman kerroksen, kun en viitsiny enää aloittaa uutta punaista – kun meillähän on alituinen lankapula). KITIN ja sinisen suhteen ei oo tarkkaa tietoa miten monta kerää meni, kun käytin äidiltä jääneitä KITIN värisiä jämiä tähän.

Onkohan kellään muulla sellaista omituista tapaa, että  ensin tikuttelee ihan hurjasti ja kun tekele on melkein valmis niin venyttää valmistumista? Jotenkin pelottaa, et jos se ei sit kuitenkaan oo sopiva tai jotain niin loppujen lopuksi ei haluakaan neuleen valmistuvan! Hassua.

Nyt Helmi on viimein kursittu kasaan ja langat päättelin aamulla. Ihan sama mulle tykkääkö joku muu. Itte tykkään  :)

Silt varalt, et joku kuvittelee et maailmaa nähneet tulppaanit on unohdettu kotiin ni todistusaineistoa:

Reissussa ovat!