Ajattelin palata takaisin neulomisten pariin jollain ihan pienellä. Junasukat Salon Sairaalan vastasyntyneiden keräykseen tuntui sopivalta pikkutyöltä. Olihan se pikkuinen neule, mutta pikkuiset kakspuolikkaat puikot ja ohut lanka olikin hankalampi juttu kun toisessa kädessä on vieläkin hanska suojana. Valmistuivathan ne kuitenkin alkuviikolla:
Lanka: Sandnes Lanett, puikot 2,5mm Knit Pro 15 cm Symphonie Wood ja menekki 31g. Tuntui ihan kivalta, että minäkin sain kannettua korteni kekoon onnettomasta käpälästäni huolimatta. Kunnes... Perjantaiaamuna puotiin tuli asiakas, joka kysyi olisko mulla junasukkia pojalle. Hän ei itse ollut ehtinyt ja tarve oli seuraavana päivänä. Nolona luovuin näistä sukista vannotettuani asiakasta tekemään keräykseen ainakin yhdet sukat tilalle! Lupaan tehdä itsekin uudet.
Neulomisinnostus on kova, mutta pitää vielä kokeilla mikä onnistuu. Ainakin vähän isommat puikot näin alkuun. Ja hurja starttis iski päälle loppuviikolla. Neljä työtä alulla:
Viikonlopun aikana puikot ei pahemmin suihkineet. Painepesuri sen sijaan lauloi lauantaina aamusta alkaen:
Aurinkoinen ja tuulinen keli oli mainio matokuivausilma ja melkein kaikki matot on jo kuivana.
Viikonloppuun kuuluu tietenkin herkuttelu:
Chili on kotiutunut saareen hienosti ja satokain pukkaa jo:
Tänä aamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin Airistolle nauttimaan "meriaamiainen". Toiset ne nauttivat aamiaistaan ruotisnlaivan buffetissa - meillä oli ihan oma yksityinen aamupalapöytämme (eli termospullossa kahvia ja evässämpylät) omassa veneessä.
Kun laivan aallot olivat menneet, oli aamu-uinnin aika:
Rannat kaukana ja alla 80 metriä vettä. Ensin en meinannut uskaltaa, mut Karvinen sanoi et jos en mene niin mua harmittaa vielä illallakin. Oikeassahan tuo oli... Ja kun Karvis ni kyl määki:-) Vähän aika lillittyämme aamuhiljaisella Airistolla alkoi toinenkin ruotsinlaiva lähestyä. Ajettiin hurjaa kyytiä sen rinnalla ja ohi. Yritin vilkuttaa kannella oleville matkustajille, mut kukaan ei vilkuttanut takaisin. Höh.
Laivan aalloissa keinuminen oli kuin vuoristoradalla! Ihanan kamalaa. Täyttä haipakkaa lähdettiin laivan peräaalloissa ajamaan kotia kohti. Olipa seikkailu!
Kotisaaressa odotti Tassu ja normiarki:
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Olipas mukava hetkonen lukea sinun postauksiasi. Mulla on ollut taukoa blogien lukemisessa sairastamisen vuoksi, vaan nyt jaksaa jo käydä lukemassa ja saan hyvän mielen :)
VastaaPoistaAi kun kiva että olet päässyt jo jotain neulomaan. On varmaan kamalaa kun käsi ei toimi niin kuin on tottunut. Ja varsinkin käsillä-tekijälle. Voi, mä en ole ollut vielä tänä kesänä uimassakaan! Lapsena muistan, kun uitiin isojen laivojen aalloissa, se oli jännää silloin... :-)
VastaaPoistaVau,olipa taas mukavaa luettavaa,kiitos.
VastaaPoistaJunasukkia ajattelin itsekkin,tehdä ja puotiin tuoda....jahka ennätän.
Kiva nähdä,että kässyt jo onnistuu...käsine kädessä....tieks se on jo tosi ammattilaisen merkki.Multa toi ei onnistuis.
Mukavaa viikkoa toivotellen,Anitta.
Ootte te rohkeita: ruattin laivan rinnalla ja aallokon vuoristoradalla. OOO! Mä sain mukulana (50 v. sitten) trauman kun faijan piti aina saareen mennessä suhata Korkeasaaren ja Suomenlinnan lauttojen aallokossa. Vene ol sen aikainen mahonkinen täkätty tuulilasi -vene, jossa oli sufletti pahimpien roiskeiden suojaksi (jos se oli annettu jättää kiinni). Ja veneen perässä ol 50-kymmpinen Mercury-merkkinen moottori. Must ei sit tullut merinaista eikä saarimatkasta nauttivaa, vaik se saaressa olo onkin ihan ok. Eikä mua sais avomerellä uimaan maksustakaan, ei edes turvaköyden kans. Oot kyl aika nainen!!
VastaaPoistaJa sitten käpälän hyvästä hoidosta kehuminen: kyl oot jaksanut hyvin hoitaa ja ollut kärsivällinen! Hyvää kaikkea toivottaapi Välineurheilija
Rannat kaukana ja alla 80 m vettä. Hui!
VastaaPoistaTaidettiin olla juuri tuolloin veljen tyttöjen kanssa laivalla. Kaikille näkemillemme veneilijöille kyllä vilkutettiin! =o)