Pipoja ja myssyjä

Pari viikkoa sitten olis pitäny ankarasti lapastella. Mut minkäs sille voi kun ei lapastuttanut vaan pipotutti. Mist ihmeest se muuten johtuu, et kun oikeasti pitäis tehdä jotain niin sit tekee jotain ihan muuta? Muistan vielä hyvin tekuajat - olis pitäny lukea fysiikan kokeisiin, niin minä se silittelin lakanoita! Hei haloo – kuka silittää lakanoit opiskelija-asunnossa??? Ihmekös jäin luokalleni…

Lokakuun loppupäivinä Neulefriikki Piiku ryykäs meille innoissaan mukanaan meidän lähikaupasta löytynyt uunituore Kotiliesi. Lehdessä oli neuleita ja siinä mukana Piikun ihkaensimmäinen lehdessä julkaistu malli! Pipo ja rannekkeet. Oikein juhlat oli – Tassu sai karkkia ja varmaan Bigikissa ja Carakoira oman osansa vähän myöhemmin.

Malli oli hauskanen  poimumyssy ja rannekkeet. Lehden kuva ei mielestäni anna mallille oikeutta, mutta käykää katsomassa Piikun omia kuvia täältä. Lankana on teeteen alpakka.

Minäkin heti tikutelemaan kun kerran viimein sain ihan julkisesti luvan. Alku sujui sutjakkaasti. Poimujen silmukkapoimimiset vaan tuotti tuskaa iltapimeällä. En meinannu millään pysyä oikealla kerroksella ja se kyllä näkyy lopputuloksessakin. Myssy edistyi siis yhden laskoksen päivävauhtia – aamuisin keräsin silmukat laskosta varten ja iltaisin neuloin välikerrokset.

Tampesterista asti (meil Turus sanotaan et Ulkomailt) piti hakea styroxpäitä pipojen kuvaamista varten. Silti mukavimmat kuvat tuli, kun myssy oli oikeassa ihmispäässä.

Myssyä voi käyttää monella tapaa. Laskokset voi laittaa sivulle tai vaikka niskaan.

Tai vaikkapa otsalle – taas tulee uus ilme!

Kolmosen 50 cm bambupyöröpuikoilla (Addilta löytyy tällainen ihana pipomitta) neuloin ja lankaa kului 59g. 

Pienet kritiikit lähettäisin Kotilieden kässyohjeista vastaavalle. Ohjetta oli ”tiivistetty” kenkusti ja tiedän ihan varmasti alkuperäisen ohjeen olleen selkeä ja yksiselitteinen (heh heh – pääsin sen lukemaan oiko jo kesällä). Rannekkeet jätin neulomatta, koska en sellaisia osaa käyttää. Mä olen se, joka koko ajan on nyhtämässä hihoja kyynärpäitä kohti. Hihankäärijä?

Piikulle Onnittelut ensijulkaisusta! Uusi ura urkenevi ;)

Pari muutakin pipoa sit samaan syssyyn puikottelin. Ensimmäinen oli umamin blogissa ollut helppo  pipo, jossa todella on tilaa isoillekin ajatuksille:

Ohjeessa oli monta lankavaihtoehtoa. Smarttia en ollut vielä koskaan kokeillut, joten sitä kaksinkertaisena kuutosen puikoilla. Lankaa kului kolme kerää eli 150g.

Ihan kiva, mutta ei mun eikä sen styroxpään makuun. Aika painava on – ehkä olisi sittenkin pitänyt tikutella suosituslanka ykkösestä. Lämmin on ja lanka ihan ookoo perusvillaa. Olis pitäny tehdä punainen niin olisin saanut oivan tonttulakin!

Alkusyksystä lehdissä mainostettu SMC:n heijastavaa lankaa sisältävä Lumio on edustettuna puodissa muutamalla värillä ja loppuviikolla tulee pari uuttakin. Olin tosi pettynyt kun näin kerät ensi kertaa. Eihän se heijastinlanka mihinkään näy! Neuloin kuitenkin palmikkomyssyn Kauneimmissa Käsitöissä ollen ohjeen nähtyäni. Ja ihan kivahan siitä tuli:

Taas menee hermot näiden kaikkien ohjevirheiden kanssa. Ohjeessa oli langan menekki 300 g… Tämä myssy tupsuineen päivineen painaa 130g!  Kerässä on 150g eli kerästä saa mainiosti vaikka minkälaisen myssyn.

Kaikkest parast oli huomata et mainokset ei oo ihan turhaa puhetta:

Kyllä se heijastaa!