Kukkaispäivä

 

Mulla ei ole viherpeukaloa ja silti kukkii…Naamassa finni, autossa ruoste ja kaiken lisäks näyttää siltä et orkkukin alkaa taas pukata kukkavartta! Taitaa olla hoidonpuutetta kaikki.

Pari päivää sitten sain viestin et tarttis yks heijastinkukka järjestää. Muutama vuosi sitten pyörittelin rosepitsilaitteella heijastimia solkenaan, mutta siitä on aikaa… En kehdannu kieltätytyäkään kun en muistanut siltä istumalta ketään, jolta olisin kysyny valmista heijastinkukkaa.

 Koko päivä siinä sitten meni. Ensin etsin sitä pitsikukkalaitetta ja sen jälkeen yritin muistella miten niitä tehdään. Harjoituskappaleita toisensa perään. Loppujen lopuksi sain aikaan kahdeksan. Toivottavasti joku näistä kelpaa.

Otin kuvan pakkosalamalla – näkyy että heijastinlanka ihan oikeasti heijastaa!

'

Näillä keleillä heijastin on kaikkea muuta kuin turhake! Heijastinta oppii pitämään todellisena henkivakuutuksena kun ajelee pimeässä yli sata kilometriä päivittäin. Liikenneturvan sivuilta kopsasin seuraavan tekstin:

Jalankulkijan näkyminen pimeällä
Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä  nähdään jo 300 metrin päästä. 
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalan-kulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä. 

Nih. Ei siit sit sen enempää. Paitsi et…tuota heijastinlankaa ja kukkapitsilaitteita on myytävänä Anjalinillakin…

Selvisin töistä kotiin ajamatta kumoon yhtään pimeää tyyppiä ja sit meille kokoontui askartelupiiri:

 

 Tassun Mummi ja Pappa tulivat opettelemaan sytykeruusujen tekemistä. Minähän olen siinä hommassa melkkest ammattilainen oltuani viikko sitten Mulperin kynttiläkurssillä… Mukavaa oli ja ruusujakin opittiin tekemään. Lopputulokset olivat ihan…ruusuja:

 Eipä ollut hellalla tungosta kun Isän piti pakosta katsoa seiskan uutiset ja sen jälkeen Äiti ja Tassu katsoivat yhdessä Salkkarit… Minä puolestani voin kertoa, ettei ainakaan nestemäinen kakkujen leipomiseen tarkoitettu elintarvikeväri sovellu kynttilän värjäämiseen. Se poksahteli, räiskyi ja paloi pohjaan mut ei värjännyt mitään. Olisko pitänyt uskoa MulperinMinnaa?

Mukava ilta oli ja valmiita ruusujakin syntyi toista kynmmentä. Lisäksi yritin täyttää yhden vanhan tuoksukynttilälasin… Saas nähdä mitä siitä syntyy.

Neuleitakin on puikoilla. Jostain syystä ne edistyy kovin hitaasti. Aamulla olisin mieluusti ottanut päivän avauksen mukavasti rentoutuen aamuteeveen, kahvikupin ja neulomuksen parissa ennen töihin lähtöä… Mutta yön pimeinä hetkinä yksi kolmepuolikas sukkapuikko oli lähtenyt omille teilleen. Neulo siin sit ku puikot on yhtä hulttioita ku kännykkäkin. Aina jossain kadoksissa.