Kohti valoa mennään!

Tänä vuonna meillä oli ihan erilainen joulu. Sukulaiset kävivät meillä joulukahvilla viikkoa ennen. Mukavaa, että kaikki ehtivät poikkeamaan. Muilla pöytä katetaan, meillä pöytä katitetaan...

Kahvittelujen jälkeen osa porukasta lähti Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja.

Joulua ennen vähän kutkutteli, et jospa lähdettäis saareen jouluksi. Muisteltiin kymmenen vuoden takaista joulua. Järki kuitenkin voitti. Säätietoja tutkaillessa huomattiin, et veneellä varmaan pääsisi sinne, mutta päästäiskö pois? Sitäpaitsi ollaan kymmenen vuotta vanhempia ja mukavuudenhaluisiakin. Kosteaa, kylmää, pimeää ja ulkohuussi... Siispä aattona mentiin perinteiseen tapaan Vanhalle Suurtorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta:

Kotiin tullessa nautittin lounaaksi alkupalat:

Herkkuja kyllä, mutta kaipasin äidin piimäjuustoa ja isän graavilohta...

Olihan tuo auringonlasku ihan mukava täällä kotirannassakin. Päivä oli ainakin kaksi minuutia jo pidentynyt!

Oltiin päätetty, et tehdään vaan niitä jouluruokia, joista tykätään ja vaan sen verran, ettei niitä tarvii heittää pois loppiaisena. Kinkun sijaan ostettiin pieni kalkkunarulla, joka päätettiin syödä lämpimänä. Hiukan myöhäiseksi meni jouluateria - kalkkuna meni kyllä uuniin, mutta unohdin laittaa uunin lämpeämään! Ruokaa odotellessa avattiin paketteja. En kyllä oikeasti ole ollut näin kiltti... Mut Tassuhan on. Ainakin omasta mielestään kaikki paketit on sille!

Tassu sai paljon herkkutikkuja ja näitä "perjantaipulloja" se on saanut joka päivä. Aina kerrotaan, et tämä perjantaipullo on mummilta ja pappalta, tämä perjantaipullo Caralta ja Bigiltä... Muuten katti on ollut kaikki pyhät ihan minttupöllyissään - Karvis oli löytänyt mahtavan minttukilpikonnan Tassulle:

Tassun paras lahja oli - kuinkas muuten: Paffilaatikko!

Joulupäivää vietettiin leppoisasti. Vähemmän leppoisa alku päivälle tosin oli - kippasin edellisen aamun riisipuurot lattialle. Ja seinille. Ja kissasukille. Ja matolle. Ja pyjamapaidan taskuun... Tilanteessa oli joulurauha kaukana. Karvinen kiitti onneaan, et se olin minä, joka sotkun sai aikaan eikä hän.

Vähän lohdutti, kun tiesin ystäväni Tampereella harrastaneen samanlaista riisipuuronheittoa edellisenä päivänä. Ollaan siis tässäkin asiassa samiksia.

Muuten Joulupäivänä:

Nautin vapaasta, kotoilin, kudoin, luin lahjakirjaa lahjavillasukat jalassa, tein pienen lenkin ja syötiin Karvisen pyttipannua!

Olen viime aikoina ollut lopen kyllästynyt kaikkiin älyttömiin älyluureihin, tietokoneisiin, istagrameihin, naamakirjoihin, whatsuppeihin ja verkkokauppoihin. Tuntuu, että kaikki aika menee näiden laitteiden ja ohjelmien kanssa tajuilemisiin. Mikään ei toimi niinku pitäis. En osaa enkä ymmärrä. Turhaudun ja kiukuttelen. Siksi tämä blogikin on jäänyt ihan hunningolle. Olen tuskissani monta kertaa kiroillut, et mä haluun vaan puhelimen, joka on pieni ja punainen ja jolla voi soittaa ja lähettää tekstarin! Joulupukki toi! Tuo on oikeasti pieni ja sillä voi oikeasti soittaa! Hassu ja hauska. Luulen, että tuosta tulee meidän firmaluuri :)

Joulupäivän iltana taas oli yksi minuutti päivässä lisää valoa. Ja meri jäätynyt. Oltiin iloisia, ettei olla saaressa.

Tapaninpäivänä tein hyvän lenkin. Kävelin tervehtimään reissulta tulleita äitiä ja isää ja takaisin. Liukasta oli, ja nastakengät oli tarpeen. 6000 askelta tuli... Hiukan harmitti, että vasta lenkin jälkeen käytiin ostamassa kummallekin aktiivisuusrannekkeet. Niinpä niin - lisää laitteita tälle laitekiukuttelijalle. Oliskohan jotain uudenvuodenlupauksia taas mielessä? Laite ei ollenkaan kerro, miten paljon energiaa kuluu kun neuloo kolmepuolikkailla puikoilla 100 mertiä villatakin takakappaletta! Ihme turhake.

Tänä vuonna olin tosi saamaton lahjojen suhteen. Suvun pienimmille vaan pienet pehmeät paketit.

Pojalle lapaset. Äitinsä pyysi "junasukkaranneketta". Opettelin samalla tuon intialaisen peukalokiilan. Hauska ja hyvin istuva peukku. Lankana teetee Pallaksen uusi sateenkaariväri, menekki 56g ja puikot 3 mm.

Tytölle syksyn hittilangasta Polarista tuubi. Menekki 1 kerä, 10 silmukkaa, puikot 7 mm, ainaoikeaa kunnes lanka loppui ja päät yhteen. Oli kuulemma mieleinen. Elsa on kuulemma jo ihan out, mut tuo väri on silti kiva.

Nämä taitavatkin olla vuoden viimeiset valmistuneet. Kesken on salkkari Soffiosta, pipo Spiritistä, sukat Alpaca Softista ja ittelle villatakki puretusta vanhasta Primaverasta. On jotain jolla aloitella uutta vuotta ja lopetella vanhaa :)

P.S. Kaikki tän postauksen kuvat lukuunottamatta kahta viimeistä on otettu puhelimella. Eli jotain hyvääkin uusissa laitteissa!