Hurvittelemassa

Tassu on sitä mieltä et pitäis blogata vaikka mult on kuvien ottaminen ihan unhottunu…

Ku ny tää uus tilanne on niin meikäläinen pisti heti kuun ensimmäisenä päivänä elämän risaiseks! Onhan se nyt ihan ennenkuulumatonta, että samaan viikonloppuun voi mahtua SEKÄ messureissu ETTÄ vapaapäivä!

Äidin kanssa otettiin lauantaina suuntima kohti pääkaupunkiseutua. Yritettiin kyl etukäteen lirkutella sekä Karviselle, että Isälle et kuskinpaikka olis vapaana, mut tyttöjen kesken lopulta lähdettiin ja kiva päivä oli.

Jopa älyttömälle älypuhelimelle löytyi viimeinkin järkevää käyttöä kun Annan Villa Lanka löytyi ihan helposti navigaattorin avulla! Viime hetkeen asti epäilin Setä Navigaattorin neuvoja, mutta kun näin rakennustellinkit talon edessä niin tiesin et lähellä ollaan…Meillähän on äidin kanssa kokemusta Täti Navigaattorin ohjeista, jotka ensin johti eksyksiin ja sen jälkeen Keravalle ku Porvoosta Turkuun oli matka...

Must ei kyl hesalaiseks olis – vaikka rypäle on tosi pikkuinen auto, niin taskuparkki Kallion äppötäyteen tienposkeen ei olis koskaan onnistunu ilma Annan ja Äitin viittilöintiä ja mainiota takaikkunakoputuksia!

Villa Lanka oli ihan just sellainen kuin olin kuvitellutkin! Jännittäviä lankoja ja malleja ja kaikkea kivaa tilpehööriä ja ihanan mystinen tunnelma - siellä voisi viettää tuntikausia! En yhtään ihmettele Annan neuleiltojen suosiota – niistä olen saanut lukea sekä Facesta, että ainakin KristiinaS:n blogista. Arvatkaa harmittaako et en muistanu ottaa kameraa esille? Menkää itte kattomaan! Oli tosi kivaa taas pitkästä aikaa tavata Annaa ihan nenätysten. Ei oo ihan sama asia lukea kuulumisia vaan netistä.

Villa Lankasta jatkettiin Vanhaan Satamaan. Varmuuden vuoksi vielä Setä Navigaattorin ohjein, mutta sinne olisin osannut ihan omin päinkin. Parkkipaikka löytyi kun ajoi tarpeeksi kauas  ja äidiltä sujui takaikkunaviestittely taas niin et taskuparkki onnistui.

Messuilla oli…ainakina ihan kauhean paljon ihmisiä! Ajattelin et Vanhan Sataman messut on siitä kivat ku ne on niin pienet. Mut ihmispaljouden vuoksi sitä vaan mentiin virran mukana ja ilma loppui ja oli kuuma. Pari tuttuakin nähtiin ja Pitsin ja Palmikon Anu ja Laura käytiin moikkaamassa. Tytöillä näytti olevan mukavasti vilskettä, joten ei jääty häiritsemään pitkäksi aikaa.

Kotimatkaan lähtiessä oli kamala nälkä. JOS olis ollu ruokapaikka, niin ei ollut parkkipaikkaa jne… Lopulta löydettiin kaunis vihreä kyltti, jossa luki: Turku ja sinne lähdettiin. Matkalla syötiin herkkuateria viihtyisässä paikassa Ykköstien varrella. Seurauksena molemmille kauhea ähky! Nälkä, herkullinen ruoka ja rahtarikokoiset annokset (pelkästä salaattipöydästäkin olis tullu täyteen) oli aika turmiollinen yhdistelmä… Kotiin päästiin valoisaan aikaan ja kiva reissu oli! Kiitos äidille matkaseurasta!

Messuostokset? Niit ei ollu. Äiti EI ostanut yhtään hattua ja minä EN ostanut yhtään lankaa… Kaks parsinsientä tarttui mukaan Villa Lankasta mut se on salaisuus. Minähän en parsi!

Sunnuntaiaamuna sit olikin kirjontakurssin kotiläksyjen aika. Kirjontakurssikin on oikeaa hurvittelua – kerrankin on tilaisuus mennä kurssille tiistaiAAMUNA! Viime viikolla ope kehui ensin et mun ruusu näyttää lupaavalta…siitä kun innostuin niin seuraava kommentti oli et mun ruusu näyttää SEEPRALTA! No se siitä – päätin sunnuntaina yrittää ruusun varsia ja lehtiä…

Parin tunnin neulailun jälkeen alkoi melkein tuntua, että homma sujuu. Alkoi jopa tuntua vähän siltä, et häivepisto on aika kivaa. Open neuvo, et liinaan voi lyijykynällä piirrellä pistojen suuntaa, oli ratkaiseva juttu. Sinne kirjonnan allehan ne jää ja helpottaa tosi paljon! Melkein harmitti ku Karvinen nousi aamukahville ja alkoi hölöttää. Olisin vieläkin kirjonu ku vauhtiin pääsin. Onko tämä orastavan hulluuden ensioire?

Mut kyllä tuli hyvä mieli tänä aamuna kun ope taas sanoi et mä alan olla jyvällä hommasta! Se yks ruusukin alkoi näytti jo ruusulta eikä enää seepralta. Päivän oppi oli solmupisto. Tai ei oppi – sain aikaan epämääräisen näköisiä kakkaroita, mut kun ne kaikki (40 kpl) on valmiina niin eiköhän siellä joku kelvollinenkin ole joukossa! Toiveikkaana jatkan harjoituksia…

Koska en kehtaa näyttää omaa työtäni niin näytänpä tässä esikuvani (en taida moiseen koskaan yltää):

Tämän liinan on tehnyt äidin äiti. Mummi, jota en ole koskaan edes tavannut. Liina on porukoiden pöydällä ja nappasin siitä eilen pari kuvaa. Isä siinä vielä muistutteli et tällaisia tehtiin, kun oikeastaan ei ollut mitään tarvikkeitakaan eikä tilanhoitotöiltä aikaa ja vielä öljylampun valossa!

Eilisaamuna kyl tuli töihin mennessä mieleen et huvittelu ei oo hyväks. Työpäydällä oli paperikassi ja kun kurkkasin sisään niin tiesin hetipaikalla et Mammutti on käyny lauantaina puodissa! Mammutin huovutuksista ei voi erehtyä! Kassissa oli Tassun näköinen pannulappu, huovutettuja leluja Tassulle ja Vielä muodikkaaasti pöllömäinen rintarossi! Kyllä harmitti – olis ollu niin kiva tavata! Myös Mammutin tekemät sytomyssyt ovat päätyneet puodin myssykoppaan joukon jatkoksi. Perille menevät! Kiitos!

Tassu antoi heti palloille kyytiä – oliskohan Sonffin tai Soodin karvoja sinne mukaan huovutettu? Yhden pallon kyl saa Idan kissa Opel… Pitäähän senkin saada ”palkkaa” siitä kun emäntä on lauantaina töissä sillä välin kun joku muu vaan hurvittelee pitkin maailmaa…