Arvontatulos ja vuoden 2013 lankametrit

Myöhään eilisiltana Tassulla oli Huisin Tärkeä Tehtävä. Hänen piti arpoa Susun Silmukoiden synttäriarvonnan palkintojensaajat. Ollaan tätä arvontasysteemiä pari viikkoa pohdittu ja lopulta löydettiin netistä tuollainen randominumerojuttu ja siihen päädyttiin. Karvis toimi Virallisena Valokuvaajana ja me Tassun kanssa hoidettiin itse arvonta:

Niin siin sit kuitenkin kävi, et ensin Tassu ei meinannu ollenkaan suostua koko leikkiin ja lopuks se onnistui täppäämään Enteriä niin, ettei kumpikaan meistä ehtiny näkemään. Mut numerot oli ilmestyny näytölle joka tapauksessa! Ja numerot oli 66 = Pilvikirsikka, 42 = Matleena ja 57=.Neili. Onneksi olkoon!

Palkintohan kovasta työstä piti saada:

Nami Napuja!

Naminapuja myös teille muille Synttäriarvontaan osallistuneille ja kiitos kaikista kivoista ja mieltä lämmittävistä kommenteistanne. Kivaa saada tietää keitä täällä käy. Kunhan taas tulee vapaahetki niin poikkean vastavierailulle moneen uuteen blogiin! Lupaan yrittää piristyä bloggajana ja myös muiden blogien lukijana. Olisko siinä uudenvuodenlupaus?

Muita uudenvuodenlupauksia en tänä vuonna tehnyt. Niillä kun on taipumus unohtua jo tammikuun puolivälissä ja sen jälkeen unohtuneet hyvät aikeet aiheuttaa vaan huonoa omatuntoa ja pahaa mieltä… Muutamia kässäsuunnitelmia kyl on. Joitain uusia tekniikoita – vaatimattomasti susmaiseen tapaani ajattelin kokeilla intialaista peukalokiilaa ja neulottua liinaa ja olla avoimena uusille jutuille. Piirrettyä liinaakin ajattelin kokeilla ja hardangeria pitkästä aikaa…Nämä äkilliset kirjontamielenhäiriöt menee varmasti ohi ennekuin ehtivät toteutukseen asti!

Olen jo muutaman vuoden laskenut enemmän kulutettuja lankametrejä kuin kiloja tai grammoja. Syynä on se, et tykkään enemmän ohkasista langoista ja kulutuslukemat merteinä kertoo enemmän kuin kulutetut lankakilot. Hämmästelin viime vuoden lukemia – olin tikuttanut ja koukuttanut lankaa yhteensä 27629 metriä eli yli kolme kilometriä enemmän kuin vuosi sitten! Puolimaratoni ylittyi kirkkaasti… Luulin hukanneeni lankaa paljon vähemmän kuin edellisenä vuotena – olinhan ainakin kuukauden ihan neulomiskyvytön käpäläonnettomuuden vuoksi. Ehkäpä palovammasta syntyikin palovimma? Kun näin jälkikäteen mietin, niin tekemisen palo oli kova juuri sen vuoksi, kun olin niin onnellinen siitä et onnettomalla käpälällä pystyi taas tekemään jotain. Päivä päivältä enemmän. Ensin koukulla ja lopulta myös puikoilla. Toisinkin olisi voinut käydä. Nykyään palovamma muistuttaa itsestään enää tosi harvoin. ja silloinkin kylmä vesi ja kunnon rasvaus auttaa.

Ihan kaikkia viime vuoden kässyjä en sentään ole kehdannut täällä julkaista. Jotkut tekeleet ovat joutuneet yön pimeinä hetkinä purkutoiminen kohteeksi ja moni on ollut niin onneton, ettei niitä ole kehdannut esitellä. Niin kuin nämä bambutiskirätit:

Piti mennä lahjaksi ystävälle, mut lanka loppui kesken…

Viime vuoden viimeinen kässy syntyi yhden puolikkaan työpäivän kuluessa:

Heijastinkukkia pitsikukkalaitteella. Alla villaa ja päällä heijastinlankaa. Näitä tarvitaan ku aina vaan on pimeää ja vettä tulee taivaan täydeltä. Tuleekohan talvea tänä vuonna ollenkaan?`

Heijastinkukkien kera toivottelen kaikille LOISTAVAA LOPPUVUOTTA 2014!