Sytomyssyilyä kotiseuturetkellä

Juteltiin tos äsken Karvisen kaa puhelimes ja hän ihmetteli et blogis ei oo mitään uutta. Melkein suutuin et mis välis olisin päivittäny ja ku ei oo mitään asiaakaan... Tuskin ketään kiinnostaa et perjantaina oli räkätauti ja lauantaina se oli ohi. Mut ku miettii ni onhan niitä tarinoita taas vaikka kässyt on kesken tai salaisia tai muuten vaan vähemmän julkaisukelpoisia...

Meillä on usein juttua, et olis kiva joskus käydä... Usein paikat on sellaisia, joissa olis kiva käydä kesällä, mut kesällä on aina kamala kiire mökille. Aurinkoinen talvipäiväkin olis kiva reissupäiväksi, mutta sitäkään ei voi tilata. Pitää tyytyä siihen keliin, joka on tarjolla.

Ruukin kehräämö ja puoti on ollut niitä paikkoja, jossa "olis kiva käydä". Se oli sunnuntain retken eka etappi. Minä sain tehdä alkumatkan reittivalinnan. Salon kautta olis ollut paljon nopeampi ja lyhyempi tie, mutta kun siellä ollaan joka arki! Siispä Kemiön kautta. Kokkilan lossia odotellessa katseltiin jäällä liikkuvia ja kalastavia. Lossirannan toisessa päässä ihmeteltiin miten meri on jäätynyt... vesi on tällä hetkellä tosi alhaalla.

Mutkainen ja kuoppainen matka kesti yllättävän pitkään, mutta viimein päästiin puotiin. Siellä oli tietenkin ihania alpakkatuotteita, lankaa, ystävälliset omistajat ja neljä ystävällistä koiraa! Pientä ostostakin tehtiin...

Pääasia oli kuitenkin nähdä ne persoonalliset elukat, jotka sitä mielettömän ihanaa karvaa kasvattaa:

Enkä taaskaan päässyt silittämään. Onkohan mussa joku vika?

Loppumatkan olinkin ihan ihan turistina ja Karvis sain määrätä suunnan. Minä se vaan istuskelin kyydissä ja tikuttelin. Tyksin Ystävänpäivän sytomyssykeräykseen "viikon myssy" valmistui matkamme aikana:

Lankana Katian Bombay ja Sirdarin Cotton Dk. Menekki 60 g. Jo ennen matkaa olin katkaissut Knit Pron kolmepuolikkaan pään (ei mee takuuseen ku se oli oma vika) ja tämä syntyi pääosin addin 40 cm 3,5 mm pyöröllä. En muuten tästedes enää ikinä tule kiduttamaan itteäni nelkytsenttisellä pyöröpuikolla. Sukkapuikot on pal paremmat ku moinen nysäpyörö.

Lövön silta piti käydä katsomassa kun Karvis ei ollu sitä ennen nähny. En kyl minäkään. Sit ku oltiin siellä suunnalla ni kävästiin kaffella Kasnäsissä. Rosalaan menevä yhteysalus oli rannassa, mutta siellä on niin hyytävän kylmää, ettei tullut mieleenkään ottaa kuvia! Rantaravintolan sämpyläkahvit lämmitti ja oltiin valmiina lähetmään kohti manteretta...

Pientä jännitystä reissuun tuli, kun matka jatkui mukavasti hyppien ja pomppien... En ihan uskaltanut vitsailla asiasta, mut Karvisen Hyeenasta olikin tullut Kenguru! Jossain vaiheesa auton mittaristoon syttyi iloisenkeltainen merkkivalo, jonka alla luki et "Check engine..."

Iloisesti pomppien (aina risteysten jälkeen, ei muuten) kurvailimme kotiinpäin ja poikettiin vielä Taalintehtaalla:

Vaikka jätskikiskan jääkarhun ilme oli iloinen niin yhtään ei jätskiä tehny mieli... Meri-ilma oli HYYTÄVÄÄ.

Kommelluksitta päästiin takaisin Karvislandiaan, jossa Tassu jo odotteli kotiintulonapujaan:

Viikonloppu Karvislandiassa oli niin mukava, että me Tassun kanssa päätettiin jäädä vielä maanantaiksikin. Siellä on vähän niinku mökillä olis - saunakin lämpeää puilla. Eikä Karvis tietenkään uskaltanu sanoa et me voitais vaikka jo lähteä omaan kotiin...

Nyt ollaan taas kotosalla. Tassu se ottaa rennosti... Tänä aamuna se käänsi kylkeä ja urahti hiukan:

Lähde sä äiskä vaan töihin...