Sytomyssyjä Ystävänpäiväksi

Niin kuin vuoden kulkuun kuuluu juhlapyhät, lomat, lapaskuut, sukkasadot ja muut niin nykyään tuntuu siltä että KÄSITYÖVUODEN alkaa Ystävänpäivän Sytomyssykeräys. ”Myssymimmi” Lankapirtin Matleena taas heitti koko Suomen kässäilijöille haasteen. Ja totta kai – siihenhän tartutaan. Ikävä kyllä sytomyssyjä tarvitaan aina. Tyksin keräyshän on meneillään koko ajan, mutta Ystävänpäiväksi on mukava taas tempaista eikös?

Neulefriikki Piiku olikin jo ennakoinut ja tehnyt muutaman myssyn etukäteen. Hänen blogistaan saat lisätietoa Tyks Sytomyssykeräyksestä ja Matleenan blogista perustietoa, hyviä myssyohjeita sekä  tietoa kattavasti koko maan keräyksistä.  Totta kai minäkin täällä yritän parhaani mukaan ”huudella” ja myös Facebookissa on oma ryhmä Tyks Sytomyssykeräykselle.

Tänä aamuna minäkin loin silmukat vuoden ensimmäiseen sytomyssyyn. Samalla sain tilaisuuden ottaa tuntumaa uuteen Sublime LuxuriousAran Tweed –lankaan. Ajattelin langan olevan sopiva sytomyssyyn, sillä sen tuntu on mukavan puuvillainen.  Materiaalina on puuvillan (40%) lisäksi villaa ja laamaa! Ohjeen katsoin ihan suoraan langan valmistajan mallistosta – raidat tosin heitin omasta hatusta. Viime aikoina olen saanut sellaisen käsityksen, että tuollaiset vähän väljemmät mallit olisivat myssyissä suosittuja – ihan niin kuin kaikissa muissakin päähineissä. 

Tämä malli sopinee myös miehelle. Karvis lainasi mukisematta päätään kuvausta varten.

Puikot resorissa Knit Pro pyöröt 4 mm ja sileällä 5 mm. Lankaa kului 69 g.

Minä tylsimys olen jo odotellut ihan tavallista arkea. Kokonainen kuukausi on ollut rikkonaista. Vaikka juhlat ja pyhät on kivoja niin välillä töissä menee päivistä  sekaisin kun aamulla mennessä on ihan maanantaiolo ja iltapäivällä ihan perjantaiolo.  Joka tapauksessa kaiken hulinan jälkeen on ihan mukavaa viettää kaks päivää kotosalla ilman suunnitelmia.

Eilinen säätiedotus lupaili tänne auringonpilkahdusta iltapäiväksi. Heti aamupalan jälkeen (=puolilta päivin) lähdettiin ajelemaan Kuhankuonolle Kurjenrahkan Kansallispuistoon. Tassun Kummisetä on alueesta usein puhunut ja monta kertaa on ollut puhetta et olis kivaa siellä käydä. Itsekseni hiukan murmutin et kai sitä ny vois sen ulkoilun suorittaa lähempänäkin. Tuntuu pöljältä istua 30 kilometriä suuntaansa autossa ulkoillakseen… Vaan olihan paikka näkemisen arvoinen. Tässä seitsemän kunnan raja eli Kuhankuono:

Siitä jatkettiin yhdelle alueen monista retkeilyreitestä pitkospuita pitkin. Soiden välissä oli metsää ja sielläkin hurjasti myrskyjen kaatamia puita. 

Omasta mielestäni tämä tiheä minikuusimetsä oli hellyttävä. Siellä polvenkorkuisten kuusien alla on ihan varmasti Menninkäisen kotikolo. Sinne ei Päivänsäteellä ole asiaa. Vähän surullista...

Harmaasta päivästä huolimatta alueen parkkipaikalla oli paljon autoja. Montaa ihmistä ei matkan varrella vastaan tullut. Aurinkoisella ilmalla tämäkin maisema olis varmaan upea:

Ei sit menty uimaan…

Automatkan aikana valmistui monta sytomyssysilmukkaa ja harmaudesta huolimatta Kuhankuono oli näkemisen arvoinen paikka! Sinne mennään toistekin. Koko päiväksi ja evät mukana.