Aurinkoiset lomapäivät ja -käsityöt

Uskokaa tai älkää: Aurinko paistoi meidän lomalla! Viime viikon torstaina kokonaista kaks tuntia oli aurinkoa ja melkein lämmintä. Levitin viltin mökin takaterassille ja tein yhdet keskeneräiset sukat valmiiksi. Sit oli jo niin lämmintä et piti oikein uimaan lähteä ja pukea hellemekko päälle!

Pahan päivän varalle piti kuitenkin varautua. Villasukkiahan minulla on, mutta aika monet niistä alkaa olla kovin ”huonolla hapella”. Minähän en parsi, mutta hätä keinot keksii  - paikata voin:

Sukka-Marilta vuosia sitten lahjaksi saadut sukat tuli siinä auringossa entrattua. Huomaatteks et nää on tosi vanhat sukat? Siltä aikaa ku Maija oli vielä hyvä lanka. Pahemmin ei oo nöyhtääntyneet vaikka näitä on käytetty tosi paljon!

Musta pilvi ja muutama sadepisara lopetti auringonpalvonnan, mutta saatiin edes ne kaks tuntia! Ja olipahan ehjätyt villasukat laittaa jalkaan kun tuli taas vilu.

Kun meikäläisellä on riittävästi vapaata aikaa ja kauppaan on oma hommansa lähteä ja kaikki leivät on homeessa niin sitä löytää ihan uusia piirteitä itsestään:  Keksinpä ryhtyä leipomispuuhiin!

Harvoin (jos koskaan) olen saanut Blogikuvaaja Karvista nauramaan sydämensä pohjasta ja vedet silmissä:

Susun juustosarvet menossa uuniin…

Ohjetta katsoin Kinuskikissan blogista. Mut ku ei kaikkia aineita ollu. Juustoa oli riittämiin. Enemmän tai vähemmän homeista. Leivinjauheen parasta ennen oli vuodelta 84 eikä kermaviiliä ollu, joten korvasin sen partajugurtilla.

Iloisesta naurusta huolimatta nää maistui. Ei jäänyt yhtään homehtumaan. Ei se näkö vaan maku!

Illalla aurinko taas näyttäytyi ja päästiin verkonlaskuun… Samalla suunniteltiin jotain pientä veneretkeä perjantaiksi – olihan edessä viimeinen oikea lomapäivä ja suht kivaa säätä luvattiin. Blogikissa olis sitä mieltä et lomaterveiset lähettäis hän blogiin jos joku vähän auttais…

Perjantaina syötin ekaa kertaa aamupala ulkona. Verkossa oli komeat saaliit: Neljä ahventa (joista yks melkein puolikiloinen!) ja yks kuha. Verkonnoston jälkeen tuttu musta mörköpilvi ilmestyi ja veneretki typistyi roskapussin viemiseen mantereen puolelle. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan rantautumista isolla veneellä kun tuuli oli oikealla suunnalla.

Ja onhan möksällä aina puuhaa. Terassin muovituolit piti kuurata ennen Juhannusta, mut ku oli niin kylmää. Nyt saivat talven pölyt ja kesän siitepölyt ja linnunkakat kyytiä! Karvisen mielestä tämä oli hienoa ulkotilataidetta...

Sentäs tein vähän käsitöitäkin – kuka mahtaa vielä muistaa pompulalangan? Synttäriviinipullon ympärille oli kiedottu ko lankaa ja pieni kluutu siitä syntyi Tassun harmiksi:

Uudella mirkokuitukluutulla pyyhittiin molempien läppärit ja aika monta paria silmalaseja! Viinipullo jäi odottelemaan parempia pihvejä. Keskiviikon nyhtöpossukokeilusta vaikenen kuin muuri… Tai sen verran opin et ruokajuttuihin pätee vissiin sama ku kässäohjeisiin et pitäisi lukea ohje alusta loppuun ennen kuin aloittaa työn. Mut kuka niin tekee? Mönkään mennyt ruoka harmitti niin et nauru tuli vasta 5 tuntia syömisen jälkeen.

Villasukkaprojektiakin oli tarkoitus jatkaa – vaan mahdottomiin en minäkään veny. Nämä on jo kerran teritetty, joten:

Saunan pesään päätyivvät antamaan vielä viimeiset lämmöt. Pitkään tuntui ilmassa palaneen villan tuoksu. Saunan jäkeen oli ekan kerran niin tyyntä ja lämmintä, että villapaidassa tarkeni istua rannassa auringonlaskua katsomassa.

Lauantaina viimein oli perinteisen ”lomareissun” aika. Paraisten Honkkarista olen yleensä saanut lomalahjaksi uuden tiskiharjan. Tänä vuonna en tarvii, koska viime kesänä sain roosanauha vaihtopääsinin. Jotain muuta piti Karvisen keksiä ”romanttiseksi lomalahjaksi”. Pikkasen autoin mietintää ja sain kuin sainkin toivomani: Uuden rikkalapion, jossa on tuo kumireuna! Voi tätä lomaromantiikkaa…

Kanaalista lähdettäessä soitin äidille et saataisko kahvit jos tultais käymään… Lupasihan hän ja seuraavaksi ajettiin Attuun. Kivaa oli tavata äiti, isä ja kummityttökin vanhempineen! Melkein tyhjin käsin mentiin mut ei ihan…uutta terassiharjaa sielläkin tarvittiin tämän vanhan tilalle…

Takaisin ajettiin samaa reittiä. Ihmeteltiin vähän Paraisten suntin rannoilla olevaa ihmispaljoutta. Myöhemmin selvisi, että siellä vietettiin kanaalin 80-vuotispäiviä.

Ittelleni kolahti tämä suntin toisessa päässä oleva vene.

Tarkemmin katsoessa huomaa, että kyljessä lukee BOKBÅT. Miettikää – eiks ole hieno juttu on et saaristossa kulkee kirjastopaatti!

Sunnuntaiaamu valkeni tuttuun tapaan. Sumppuraista ja harmaata. Vaihteeksi tuuli kävi idän suunnalta – ei paha keli ollenkaan vaikka uutiset kertoi et jossain oli purkkareiden mastotkin katkeilleet. Meillä oli vaan vaahtopäitä ja tihkua. Lähtöä ja nälkää odotellessa virkkailin Vähäraittiusyhdistyksemme Juomanlaskijalle Tottijärvelle tilaamansa lukkosuojuksen:

Tilaus oli vähän hillitympää väriä mut ku tätä nyt sattui olemaan kässäpussin pohjalla. Ja Karvis keksi monta hyvää syytä miks lukkosuojan pitää olla kirkkaan värinen. Jos lukko putoaa järveen niin se löytyy helpommin. Puhumattakaan siitä jos talvi yllättää ennen veneen nostoa – värikäs lukko löytyy lumenkin alta. Toivottavsti on passeli. Jätin vielä pitkän lankahännän, jolla sen voi kiristää lukon ympäri ja ommella tuon hantaakin kiinni.

Metsäkeikalla löysin kaksi tattia ja muutaman kantarellinalun. Hyvä kalasaalis paistettiin ja sen kyytipojaksi paistoin kesän ekan sienisoosin. Tassun avustuksella – kuinkas muuten?

Jos totta puhun niin ei kovin paljon harmittanut lähteä kaupunkiin. Täällähän on lämmintä. Posliinipönttö. Lämmitä vettä tulee hanasta. Pyykkikone pesee vaatteet ja tiskikone astiat. Pari päivää tätä takana ja jo alkaa mökkihöperö unohtaa vähälumisen kesälomansa ja haikailla takas saareen…

P.S. Siitä kissakässäkassista on moni kysyny. Olen saanut sen lahjaksi ystävältä. Siinä ei ole mitään lappua eikä hän muistanut mistä sen on ostanut.