Hullujen Lehmien Kokoontumisajot

AMMUU!

Helmikuussa selailin vanhoja valokuvia ja mulle tuli ihan kauhea ikävä! Niitä aikoja kun oli se Hullun Lehmän Tauti. Kesäisin mökillä ystäväni Ainon, hänen tyttärensä Emman ja mun kummityttö Sinin kanssa. Meidän elämäntehtävänä oli syöminen, uiminen, saunominen, nauraminen, laulaminen  ja kaikenlainen hulluttelu pikku pikku bikineissä. Joskus myös villapaidoissa ja sadevaatteissa.

Ainakin jos ruuan tekee joku Muu...

Välissä halailtiin puita ja tehtiin puuhommia naisenergialla (=lapsityövoimalla), pelättiin (ja opeteltiin perkaamaan) kaloja, ihmeteltiin juoppomehiläisiä ja käytiin ruåtsinlaivan ruokaravintoloissa ulosheitettävinä. Ukkosta ei pelätty eikä veneen bensan loppumista eikä lentomurkkuja. Diagnoosi oli Hullun Lehmän Tauti...

Siispä heti koko Ammuporukalle kutsut muisteloihin. Alustava kutsu oli 16.7. (silloin oli se perinteinen lentomurkkujen invaasio). Murkut ei tänä vuonna tulleet, mutta kaikki Hullut Lehmät kokoontuivat saareen viime viikon perjantaina. Karvis sai lähtöpassit, sillä Hullujen Lehmien Bileisiin ei Sonneilla ole asiaa. Tassu sai jäädä, koska Hullujen Lehmien porukassa on ennekin ollut Hassuja Kissoja (tosin tyttökissoja) mut Tassuhan on entinen poika ja sopeutui sakkiin ihan hyvin. Aloitti hulluttelun heti tulemalla laiturille vieraita vastaanottamaan. Ja kävi myöhemminkin laiturilla (haaveilemassa Hulluista Ahvenista?).

Yksi Muu oli alkukesästä täyttänyt pyöreitä. Muistelin sitäkin kun ekoja kertoja oltiin Aino Muun kanssa saaressa kahdestaan. Siitä on kulunut ihan kauhean monta vuotta. Elettiin iloista opiskelijaelämää Tampereella eikä Muuvasikoita ollut olemassakaan… Tähdenlentojen yön jälkeen ajateltiin tulevaisuutta ja mietittiin miten me vanhoina tullaan saareen kävelykeppien ja rollaattorien kanssa  mukana on iso pakillinen käärmesalvoja, hotapulvereita ja kaiken maailman homeopaattisia lääkkeitä. Naurettiin mahat kipeinä ja silmät vesissä…

Nyt kun on kipiää lonkkaa, välilevyn pullistumaa ja suonikohjut huutaa helteellä hoosiannaa niin eipä naurata enää yhtään. Tai ehkä vähän – sillä hetkellä kun lääkitys on kohdillaan…

Näitä muistellen tein viiskymppiselle lahjaksi sukat. Mistäs muusta kuin Kipuapusilkkivillasta. Malli Gnusuvun Kertut, puikot 3 mm Knit Picks Caspian Wood 15 cm (joista yksi hävis viime metreillä mut onneks löytyi) ja langan menekki 80-90 g.

Viime perjantain etäpäivän aamuna viimeistelin sukkia rannassa ja Tassu autteli parhaansa mukaan nuuskuttelemalla. Voi miten ihanaa lankaa! Tähän sopii varmaan teeveestä tuttu mainoslause: ”Sitä kissa ostaisi”. Tassun mielestä tää on lenkkialpakan jälkeen toiseks parasta!

Oikeasti meillä Vanhoilla Hulluilla Lehmiää ei ole hätäpäivää, sillä kummityttö Ping Muu on sairaanhoitaja ja nuorempikin vasikka Emma Muu opiskelee sille alalle. Hyvin on siis mustikkapiirakka uunissa meillä Muilla.

Viikonloppu sujui perinteitä kunnioittaen. Tässä valmistuu pekoniherkkarit ja tandoorikanaa. Lisäks syötiin länttäselli järvileuta (Nokian puhelimen ennakoivan tekstinsyötön nerokas tulkinta kanttarellikastikkeesta, kuten myös Ping=Sini) ja uusia perunoita, makkaraa, lankkupihviä ja vaikka vallan mitä herkkuja! Nautaa ei syöty…

Mustikkapuskissa oltiin kaikki Muut pyllyt pystyssä (tai jakkaralla istuen) ja kesän ensimmäinen mustikkapiirakka syötiin viimeistä murua myöten.

 Sellainenkin ihme tapahtui, että jossain välissä otettiin koko porukalla kierros vissyä… Mutta parasta oli tietenkin mansikkakuohari asianmukaisesti koristellusta pikarista:

 Lehmänauha Villa Lankasta.

Mustikat ei poimimalla lopu, vaikka ”ämpärikaupalla” niitä kerättiin:

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sunnuntaina luontoäiti järjesti meille komeat päättäjäisjuhlat. 

Juuri kun oli saatu pihvit lautasille, niin idän suunnalta alkoi kuulua kumma kohina. Tuuli yltyi hetkessä ja alkoi kunnon  jytinä, salamointi ja vettä satoi kaatamalla:

Seurattiin vähän peloissamme pientä purkkia, joka sinnikkäästi taisteli myrskyssä eteenpäin. Onneks se (Mikki merihädässä ?) pääsi naapurin laiturin suojiin ja me takaisin ruokapäytään… Naapurit ne on meidätkin usein merihädästä pelastaneet.

Myrsky loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Mut taas saatiin jotain muisteltavaa seuraaviin kokoontumisajoihin. Seuraavalla kerralla ei pidetä yhdeksän vuoden taukoa!

Kiitos ystävät ja Ammumisiin!

Vuosia voi tulla lisää mut aikuisiks me Muut ei kasveta ikinä:

Naapurini Mulperskan tekemä onnittelukortti kertoo kaiken olennaisimma Hullun Lehmän taudista:-)