Jatko-osa edelliseen postiin eli heijastinta ja kulkupeliä

Tämän päivän heijastinjuttu on se et mun mielestä typerin tiellä liikkuva itsemurhakandidaatti on pyöräilijä, jolla ei ole heijastinta EIKÄ valoja! Lähdin itte liikkeelle vähän jälkeen seiskan aamulla ja tulin kotiin vähän vaille seittemän illalla. Päivän valoisan ajan olin töissä. Ainakin kuus valotonta-heijastimetonta pyöräilijää havaitsin – ihme kyllä. En ajanut kenenkään yli.

KristiinaS oli ihan oikeassa – viikko meni ankarasti pähkäillen uuden auton nimiäisiä. Jos jotain oikeaa asiaa miettisin yhtä intensiivisesti niin?

Rompparilta palattiin takaisin Turkuun. Isän reittivalinnat olivat melkein yhtä mielenkiintoisia kuin mennessäkin. Piti oikein muistutella, ettei sen jäljelle jäävän auton bensaa ole pakko kuluttaa loppuun… Ei voi sanoa, että suorilta mentiin autokauppaan hakemaan porukoille uutta autoa. Kauppa kuitenkin löytyi ja autokin sai jo hallissa nimekseen Sinisimpukka.

Minä jatkoin niiden entisellä autolla kotiin kokkailemaan. Illalla vietettiin yhdessä Rypäleen muistotilaisuus ja juhlistettiin uutta Sinisimpukkaa. Tarjolla oli muusia ja soosia ja kyytipoikana lahjaviini. Tassu tietenkin osallistui juhlintaan saamalla karkkia ja rapsuja. Illalla pelattiin vielä korttia. Rypäle olis ollu iloinen. Uskon niin.

Minähän ollen porukoiden vanhan auton kanssa jo vähän tuttu. Sehän oli mulla lainassa kesällä. Automaattivaihteisella saattoi liikkua, vaikka olikin vasen jalka kipsissä ja ilman kipsiä puodin 32 asteisen työpäivän jälkeen kotimatkan ilmastointi teki tuplaksi turvonneelle räpylälle ihanaa! Kotiporteilla olin ku us ihminen. Siispä kesällä nimitin kulkupelin Ambulanssiksi.

Äiti oli sitä mieltä, ettei sitä Ambulanssiksi voi enää kutsua. Siispä nimeä pohtimaan…

Autohan on jo vähän elämää nähnyt ja reissussa rähjääntynyt. On ryppyä keulalla ja lommoa perässä. Ulkoilme on lyhyt ja paksu… Ekat nimiajatukset oli Ruttu, Lytty tai Rusina. Ei käy – jos vaikka nimi on enne.

Helmi oli ystäväni ehdotus, kun lähetin kuvan. Äiti ehdotti Oliivia (joka oli Rypäleen ”työnimi” aikoinaan). Jotenkin mikään ei tuntunut oikealta.

Viime lauantaina kunnon päivänvalossa katselin auton ”ilmettä”. Sillä oli kivat pikku korvat ja ystävällinen hymy. Näytti kiltiltä. Karvisen mielestä Marsulta. Mut marsu ei vaan oo mun juttu – mä muistin et hamsteri, myyrä, mäyrä tai mikä lie jyrsijä mut en mitenkään marsua. Ei käy. Ja mitä Tassukin ajattelis, jos joutuis reissulle lähtiessään ensin kuljetuskoppaan ja sen jälkeen jonkun JYRSIJÄN kyytiin?!?!

Lopulta totesin et kulkupeli näyttää ihan hobitilta. Niillä on hassut pienet suippokorvat ja ne on kilttejäkin. Tunnetusti hobitit selviävät pitkistä ja vaarallisista matkoista jos on pakko ja jos ne saa tarpeeksi ruokaa. 

Keskiviikkona kasvohoidossa rentoutuessani se viimein kirkastui: Uuden kulkupelin nimi on REPPULI!

Reppuli kuulostaa kivalta. Reppuli tuntuu suussa mukavalta. Reppuli kuskaa mut ja mun kaikki (aina vähintään kolme) reppua paikasta A paikkaan B.

Meillä on vielä vähän matkaa oikean susu-reppuli-suhteen vahvistumiseen, mutta nyt kun meillä on nimet niin eiköhän se tästä lähde kehittymään.

Reppulikin osaa puhua. Tosin sillä on vähän taipumusta nalkuttamiseen. Jos ajan muutaman metrin ilman turvavyötä niin heti alkaa karmea piipitys! Puhumattakaan sen lempihokemasta:  ”Ajat ylinopudella.”  Olenhan minäkin saanut sitä huijattua – se ei vielä ole huomannut, että maanteillä ja motarilla on voimassa talvirajoitukset ;) Ja jos soittaa hyvää musaa tarpeeks kovalla niin nalkutusta ei kuule ollenkaan. Kyl tää täst. Yks parkkivalo on jo pimeenä, joten on kait pakko vähän tutustua myös huoltokirjaan. Ja samalla etsiä jos sen nalkuttavan akan sais hiljennettyä.

Kässäblokissa pitää tietty olla joku kässykin. Siispä tossukat:

Malli perinteinen, torstai-aamun kässäkurssilla opittu ja open anopin perintötossun mukaan opeteltu.

Lankaa kului 66 g. Lanka teetee Pallas, jämiä lapasviikonlapasista ja puikot 3½ Knit Picks pyöröt. Ohjetta ei ollut, vaan meitä opetettiin ”kädestä pitäen”. Kaikkien tossuista tuli vähän erilaisia. Joku teki sileää, joku vaan muutamalla värillä. Toiset pyörönä kärjen ja toiset (niinku mä) eestaas ja päällä oli sauma. Näissä tossuissa outoa on koko – aina oikein neulottu tossu näyttää pieneltä, mutta venyy isoonkin jalkaan. Kiva malli – näitä lisää.

P.S. En meinaa viettää Reppulin nimiäisiä. Aattelkaas jos kuoharipullo mäiskätään risaks auton oveen, niin saattaa tulla lisää lommoja. Kaiken lisäks hyvä kuohari menee ihan hukkaan. Ja sitä paitsi - nyt on alkanu glögiaika. Nih.