Voittajalankalapaset

Viime viikolla meillä vietettiin lapasviikkoa. Jo loppuviikolla alkoi olla valmiita lapasia ihan livenäkin esillä. Muutamilla lapasilla oli peräti parikin… Kuten näillä lapasviikon mainoskuvissakin olleillaTundra-palmikkolapasilla:

Ohje 12 teeteen verkkoneulelehdestä 4/2015. Menekki 79 g, puikot 3,25 mm Knit Picksin 15 cm sukkikset.

  Ei kahta vasemman käden lapasta vaan palmikkokuvio oli myös kämmenpuolella.

Malli ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Minäkin pistelin ekan lapasen resorista peukkukiilaan asti kolmeen kertaan, ennen kuin meni oikein. Vikaa ei ollu ohjeessa vaan ohjeen lukijassa… Mutta Tunrda on niin ihanaa lankaa, että kyllähän sen mielellään neuloo pariinkin otteeseen!

Eikä me ihan turhaan olla hehkuteltu Tundran hyvyyttä. Loppuviikolla saatiin tieto, että se lanka on voittanut ykkössijan Suuren Käsityölehden suuressa sukkalankavertailussa! Sukkalankavertailuun pääset klikkaamalla TÄTÄ linkkiä. Meiltä löytyy vertailussa neljä ensimmäistä sijaa valloittanutta sukkalankaa. Ei paha.

Iloinen uutinen on sekin, että ensi keväänä Tundran värivalikoima taas paranee kolmella uudella värillä. Me tietenkin hihkuttiin ilosta etenkin keltaisen ja vihreän kohdalla. Kolmas uusi väri tulee olemaan farkkusininen.

Kerran vuodessa päätän uhmata kohtaloa ja huovuttaa… Huopalapanenhan on lämmin eikä siitä käy tuuli läpi. Verkkolehdessä ohje nro 15 oli Sagalle, ja kun mulla oli miltei täysi kerä onnettomasta ”helppopitsihuivista” jäänyttä tumman sinistä niin sehän valikoitui lapasten pääväriksi.

Peukkuja vaille riitti vajaasta kerästä eli nyt mulla on taas melkein täysi tummansininen kerä… Menekki oli 125g ja puikoilla 5½ tikuttelin (ohjeessa kutosen puikot). Lehdessä oli myös tosi asialliset ohjeet huovutukseen. Plussat siitä!

Tässä pakollinen "ennen" -kuva.

No miten kävi? Just niinku pelkäsin! Pyykkikoneesta löytyi käsittelyn jälkeen kaksi rutussa olevaa kivikovaa koppuraa, jotka hädin tuskin sain oikaistua ja pikkuruisiksi kutistuneet lapaseni revittyä käpäliini! No jos jotain positiivista niin ainakin tekeleet huopuivat hyvin (=yli odotusten) eikä lapasista todellakaan mene tuuli läpi. Toinen juttu on, että mistä näihin löytyy tarpeeksi pienet kädet…

Tällä kertaa en vanno et ”Ei enää ikinä”. Huovutushan on hauskaa sokkopeliä, koska ikinä ei voi olla täysin varma miten käy. Elämässä pitää olla jännitystä!

Isänpäivän iltana mulla soi ovikello. Yläkerran täti tuli näyttämään Sagasta neulomansa ja huovuttamansa sukat. Ne oli ihan täydellisen ihanat! Pehmeää ja kaunista jälkeä ja tasaisesti huopunutta…  Ei olenkaan kovaa ja möykkyistä kuten mulla. Pari viikkoa kun toivun huovutuspettymyksestäni niin varmasti yritän uudelleen!