Palmikkoponcho

Muutamat kesän karmeimmista hellepäivistä vietin mökillä. Kutsuin niitä päiviä "etätyöpäiviks" ja uskon monen ajattelevan niiden olleen lankakauppiaan naamioitua lomailua. Myönnettäköön – olihan se sitäkin. Pelkästään siks ettei tämän helteellä huonovointisen/kiukkuisen tarvinnut ajaa 70 kilsaa töihin ja toiset takas joka päivä. Ja työpäivän saattoi aloittaa aamu-uinnin jälkeen seitsemältä, jolloin ei vielä ollut kamalan kuumaa. Välillä oli mahdollisuus pulahtaa mereen viilenemään.  Luulen Ida-Mariankin olleen ihan tyytyväinen kun tämä hellekiukutteleva, huonovointinen ja kakaramaisesti käyttäytyvä lankakauppias pysyi poissa paikalta…

Heinäkuun puolivälissä saimme puhelun, jossa kysyttiin voisimmeko tehdä tilauksesta ponchon. No totta kai me voidaan! Varsinkin kesällä kun lankapuodissa ei tunnetusti ole kovin ruuhkaista. Asiakas ajoi aika pitkän matkan sopimaan asiasta. Mallikin oli mukana. Dropsin sivuilta tulostettu (laitan linkin ku löydän muistilappuni). Lankakin hänellä oli tullessaan jo mielessä.

Pienen suunnittelupalaverin ja mittojen ottamisen jälkeen alkuperäisestä mallista oli jäljellä - palmikko. Tosin sekin piti kääntää ylösalaisin, koska poncho neulottiin ylhäältä alas, kun helmasta piti saada vähän pidempi edestä ja takaa ja koko ponchokin oli tuplasti alkuperäisen mallin kokoinen. Niin paljon modausta tuli, että voisin tätä kutsua jo ihan omaksi malliksi. Tai siis asiakkaan suunnittelemaks malliksi.  Etupalmikon lisäksi asiakas toivoi palmikkoa myös sivulle: 

Silmukkaluku alkuperäisen palmikon kanssa olisi saanut aikaan hameen vyötärön kokoisen kauluksen joten hihapalmikkokin sai vähän toisenlaisen ilmeen:

Tässä neule siinä vaiheessa kun yksi kerä lankaa oli neulottu. Neuloja oli siis saaressa ja lämpöä oli n. 30 astetta. Kuva äkkiä!

Yhden sovituksen ja muutaman kerän purkamisen ja uudelleenneulomisen jälkeen poncho alkoi jo omastakin mielestäni näyttää ihan sopusuhtaiselta:

Tästä eteenpäin olikin vaan nautinto neuloa herkullista Rowanin cocoonia.

Viikko sitten oli valmista:

Luulen, että asiakaskin oli tyytyväinen kun vilpoisen maanantaiaamun jälkeen tuli hakemaan valmiin työn.

Lanka: Rowan cocoon (80% villa, 20% mohair, 100g=115m, väri 809 Crag) n. 800g

Puikot: KnitPicks ja KnitPro 6 mm (kaulus) ja 7 mm pyöröpuikkokärjet liitettynä tilanteisiin sopiviin kaapeleihin.  Tuo ”tilanteisiin sopiva” tarkoittaa osittain poncon alaspäin lisääntyvää silmukkamäärää, mutta myös sitä, että kun puikoissa on tarpeeksi pitkä kaapeli, niin keskeneräistäkin neuletta on helppo sovittaa kesken työn.

Lanka oli ihan herkkuneulottavaa (kuten Rowanin langat lähes aina). Itse en ole kauhean innostunut löyhäkierteisestä ja paksusta langasta, mutta tämä oli positiivinen kokemus. Lanka ei kuulu puodin vakivalikoimaan (ainakaan vielä), mutta jos joku haluaa kilon paketin niin tilaamme sen kyllä. Tämäkin tuli puotiin alle viikossa ja pääsin heti töihin.

Toinenkin etätyö on ollut pitkin kesää mökillä mukana. Nyt voin jo sanoa sen olevan viimeistelyä vaille valmiina. Tuloksena on ollut turhautumaa ja kamalan kipeä kovettuma  oikean käden etusormessa. Viimeiset lankametrit ompelin tänään maanmainion 3M-sormiteipin voimalla… Siitä kerron myöhemmin (jos kerron) ja nyt alan keskittyä syksyn uusiin lankoihin sekä Sukkasatoon. Heinälatoon on jo 0,75 sukkaparia valmiina ja monta suunnitelmaa listattuna.

Ja nää pahuksen helteet on täällä taas eikä yhtään hyvää tekosyytä etätyöpäiviin. Olo on taas ihan lääh:

Tosin syyskuun alussa alkaa taas puodin normaalit aukiolot ja ihan oikeasti olen jo vähän odotellut lauantaityöpäiviä. Ja viileitä ilmoja. Ja pimeitä iltoja. Ja kynttilän valoa. Ja myöhäisillan telkkuohjelmia. Ja ihania syksyn villoja. Ja…