Kaupunkielämään totuttelua

Moikka kamut! Tassu täällä pitkäst aikaa.

Kesä meni ihan kivasti - kiitos kysymästä. Tosin alkukesästä oli aika kylmää ja tuuli niin kamalasti, ettei mökillä kuullu myyrien ääntä ollenkaan. Onneks mul on hyvä turkki ni ei tullu kylmä. Loppukesäst taas oli niin kuuma, etten jaksanu myyrästää. Turkkikin oli vähän liikaa ja äiskä yritti helpotta mun olo kastelemalla. En viittiny sil sanoo ettei siit mitään hyötyä oo, mut en kauheesti viittiny sitä raapiakaan - mun parasta se varmaan ajatteli.

Kuus viikkoa meni mökillä ihan mukavasti. Nyt ollan täs pari viikkoa opeteltu kaupunkielämään:

Jos on villinä ja vapaana kulkenu koko kesän ni arvatkaapa kiinnostaako kulkea narun jatkeena pitkin asfaltteja? No ei. Kun viimeinkin olis sopivat myyrästyskelit ni me ollaan kaupungis. Onks järkee? No ei.

Viime sunnuntaina mä taas aavistelin et jotain on tekeillä. Pysyin piilossa. Huomasin mökillä aamusta alkaen lähdön tunnelmaa. Äiskä siivos, sit pilkottiin jotain puita ja tiskattiin (Äiskä siivoo ja tiskaa vaa ku ollaan lähdössä pois). Mä näin jotain epäilyttävän näköisiä kassejakin terassilla... En menny edes tarkistamaan kalasaalista vaiks tiesin kyl et ahvenia oli. Mieli teki mut hain ittelleni ison myyrän ja söin sen.

Kahdeksan maissa illalla porukat sit kyllästyi odottelemaan. Ne laittoi saunan päälle ja päättivät et ei me mihinkään kaupunkiin lähdetä. Minähän olin päättäny sen jo aikaa sitte... Odottelin varmuuden vuoks vielä pari tuntia mut kymmenelt illal päätin et ahvenet vois sittenki maistua. Ei tullu kiitosta mut sain sentään muutaman fileen...

Äiskä valitti mun käytöksestä Mummille. Ihan turhaan - Mummi muistutti et mun kotiintuloaikahan on kymmenelt. Ollu koko kesän. Ja olen melkeen joka päivä tullu ajoissa. Miks ihmees joku sunnuntai kotiintuloaika onkin yhtäikkiä kolme tai viis iltapäivällä? Mun Mummi on mun mielestä fiksu ihminen. Mummit vissin on fiksumpia ku äiskät vai kui?

Nyt mä kulutan päivät nukkuen ja iltaisin bongaan lintuja ja ohi kulkevia koiria parvekkeella. Ja autan mä näis syksyn puuhis. Niinku pidän huolta kuivattavist yrteist:

Ja onhan täällä mun oma Murunen, jota en oo nähny koko kesänä. Sitä olen tarponut ja hellinyt aika paljon. Ikävä on ollu. Äiskän mielestä mun ja Murusen rakkaus on niin söpöä et mulle ei loppujen lopuks voi olla vihainen!

Äiskä on ollu aika saamaton nois kässyjutuis viime aikoina. Nyt siiheki asiaan tulee muutos. Me ilmoittauduttiin Sukkasatoon. Heinälatoon saatiin kutsu. Mä olisin kyl mielummin menny Myyränkoloon, mut sellast vaihtoehtoo ei ollu.

Meil on muutama satotavoitekin. Ensteks äiskä tarvii ohkaset mustat yksväriset sukat ittellensä. Silt varalt et joskus tarttee olla kävelykengissä ja siistinä. Sit sil on jo puodis yks uus sukkalehti ja ennen satoilun alkua se saa vielä teeteen uuden sukkalehden. Niis on varmaan kivoi mallei. Ja äiskän puotiin on tulos uusii sukkalankoi syksyn aikana vaiks kuinka paljon. Äiskä testineuloo ja minä toimin laadunvalvojana. Ja jos jotain valmistuu ni just ennen Joulua äiskä hätäpäissään paketoi ne lahjapaketteihin. Mä en tartte sukkii. Mul on jo. Hienot valkoiset Lenita-sukat.

Nymää kerään muutaman päivän voimia et oon sit täydes iskus kannustamaan äiskää ku Sukkasato alkaa ens maanataina!