Kaarroketoppi silkistä

Kevään ja kesän langat alkavat tulla tupsahdella puotiin. Mielessä on ihan hysteerinen sekamelska, koska kaikkea telee mieli testata eikä aika mitenkään riitä. No ehkä kesän loppuun mennessä... Langat ovet edelleen kakkuja - siispä kakkukekkereitä vietetään tämäkin sesonki!

Katialta tuli kolmekin uutta kakkua. silkkiä, pellavaa ja puuvillaa. Kaikki kokonaan luonnonkuituja tai niiden sekoituksia. Silkki puhutteli ensimmäisenä ja malliksi valitsin Tampereen messuilla suositun teeteen kaarroketopin.

Ylhäältä alas neulottuun toppiin tein pikkasen omia modauksiani. Pään- ja kädentien reunat tein ainaoikeaa, kuten myös helman. Kaarrokeessa meinasi mennä hermot, kun kerroksella 21 en mitenkään saanut silmukoita stemmaamaan. "Lankoja" pitkin menin äkäisenä yhtenä sunnuntaiaamuna teeteen Niinalle kiukuttelemaan. No virhehän siinä ohjeessa oli, mutta nyt se on korjattu myös verkkoon. Tosi kaunis.

Ida päätti heti, että tää on hänen messuvaatteensa ensi viikonlopun Turun Kädentaitomessuilla. (Mä olisin tarvinnu seuraavan koon, tämä nuttu on kokoa M). Messulippuarvonta muuten on vielä sunnutaihin asti meneillään Anjalinin verkkosivuilla...

Top-down -neulominen tuntuu olevan tällä hetkellä tosi hittiä. Ei mun juttu. Alku oli tosin kivaa, mutta tuo miehustan loputon sileä pyörönä oli tosi tylsää vaikkakin helppoa. Näissä on tietenkin se hyvä puoli, että langan voi käyttää viime metreihin asti. Tällä kerralla mulle jäi jotain kolme metriä.

Lanka on Katian upea Silk Degrade. Siinä on silkkiä, viskoosia ja puuvillaa ja kakkukerässä 600 metriä. Puikkoina mulla oli 3½ ja 4 mm Zingit. Ensin. Sitten vaihdoin 4 mm KnitPro pyöröihin, koska lanka oli niin upean luistavaa, että jouduin kässäpussissa lojuneesta tekeleestä keräämään silmukat monta kertaa. Siispä totesin, et välineurheilu ei sittenkään ole ihan turhaa - erilaisille langoille passaa eri puikot.



Jotain ihan muuta oli ohjelmassa eilen. Japanilaista Sashiko-kirjontaa Salon Seudun Kädentaitajien teemaillassa. Paikkana Ihme ja Kumma ja opena Rautiasen Mirja, jonka kursseilla minäkin olen opiskellut muutamia vuosia ennen hänen eläköitymistään Salon Kansalaisopistosta. Hirmu hauskaa oli vaikka neula-lanka-kangas-yhdistemä ei olekaan mun ominta juttuani. Aika kului hurjan nopeasti ja kirjonta oli niin hauskaa, että Ihkun juustotankoherkkukin piti hotkaista pikavauhtia, jotta pääsin jatkamaan... Kuvassa mun yritelmä. Tähän saattais vaikka koukuttua...

Seuraavat kaksi lankakakkuakin on jo "maistelussa" ja niistä viikonlopun aikana lisää. Nyt sohvalle koukuttelemaan!