Joskus minullakin on oikea kissanpäivä ja se oli tuossa viikonloppuna. Vähän otti päähän, kun nuo isommat otukset lähtivät lauantaina jonnekin ”ulos syömään” ja tulivat vasta yömyöhällä takaisin. Olivat sentään ymmärtäneet ostaa ravintolasta eurolla katkarapuja mulle tuliaisiks. Minäkin olisin mieluummin mennyt ulos syömään esim. hiiriä tai lintuja… Onneksi olivat ennen lähtöään purkaneet taas kerran sen kirjahyllynpuolikkaan ja leluhiiriä riitti ajankuluksi. Nyt on mun Mustaan aukkooni viritelty sellainen esto, ettei hiiret enää häviä.
Minä ja kirjahylly:
Karvinen (=iskä) on hiljattain innostunut valokuvaamisesta. Ihmekös tuo kun on näin hieno kuvattava! Innostuksen seurauksena kameraan hankitaan alinomaa uusia liitännäisiä, joita sitten pitää testailla. Joskus viitsin poseerata…joskus taas en. Sunnuntain ulkoilu oli kuvaamisen takia tavanomaista pitempi. Annoin iskän rauhassa leikkiä kamerallaan sillä aikaa kun bongailin varpusia, sorsia ja variksia. Välillä kiipesin puuhun.
Juuri, kun olin menossa iltapäivätorkuille niin kauhea ääni herätti – ovipuhelin! Juoksin ensin karkuun, mutta kun ovi aukesi ja sieltä kuului tuttuja ääniä, niin menin katsomaan. Siellä oli Mummi ja Pappa! Kun ei ole talvea tullut niin olivat laskeneet veneen ja vieneet verkot veteen. Ja kellekäs muulle ne saaliit kuuluu kuin mulle? Sain ahventa, kuhaa ja siikaa. Mitä herkkua! Pappa oli vielä perannut kaiken ruodottomaksi, joten olisin voinut pistellä poskeeni kaiken noin vain, mutta Susu pihtasi kaloja ja antoi loput vasta iltapalaksi.
Tässä kuvassa TIEDÄN että ahventa on tulossa
Ei hullumpaa tämä minun elämäni blogikissana ajatteleepi Herra Hassu Tassu Kissanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!