Tätä viikonloppua olen odottanut ku kuuta nousemaan. Odotin kolmevuotiasta kummipoikaa perheineen Nokialta meille kyläilemään. Harvoin kun hyviä ystäviä nähdään, niin sitä odottaa ja suunnittelee viikkotolkulla ja on jo etukäteen tohkeissaan. Tarjottavat oli suunniteltu ja niihin hyviä vinkkejä saatu (kiitos Mopsinkarvalle) ja torstai-illan KIPpailut jätin väliin siivotakseni. Juomapuolikin olisi ollut hoidossa – nokialaisille olisi varmaan maistunut hyvä turkulainen kraanavesi…
Ja voi onnetonta! Koko Nokian sakki poti flunssaa ja kauan odotettu tapaaminen siirtyi tulevaisuuteen. Mieli oli melkoisen matalalla perjantaina puolilta päivin, mutta ruikutussoitto äidille ja muutama puodissa piipahtanut piristi päivän. Viimeksi vielä Karvisen ehdotus toteuttaa kauan suunniteltu ulkona syöminen lauantaina sai laulamaan Eppujen biisiä ”Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy”. (Karvinen on jo oppinut, että tie Susun sydämeen käy vatsan kautta)
Otsikon kysymykseen vastaa Herra Hassu Tassu Kissanen. Se on nimittäin täysin varma siitä, että siivouspäivä on häntä varten erikseen keksitty hauska leikki ja sitä pitäisi leikkiä joka päivä! Aamulla kuurattiin kylppärin lattia. Juuriharja liikkui niin lujaa, ettei sitä saanut kiinni, mutta tassut tuntui hassulta kun lattia oli märkä. Illalla se vihreä kovaääninen letkusysteemi otettiin esille ja sen liikettä seurattiin mielenkiinnolla. Paras oli vasta edessä: lattioiden moppaus ja pölyjen pyyhintä! Moppien ja rättien pyydystys on kaikkein hauskinta! Eli en siivonnut turhaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!