Jotain on kaikkien kohkailujen ja tohotusten välillä valmistunutkin. Kuvia vaan en ole saanut aikaisemmin, kun pihtaan tuota lankaa, enkä millään raaski tehdä mallitöitä kokoa XXXL eli itselleni. Keskiviikkona äiti tuli puotipuksuksi ja sain viimein kuvattua sekä Noroboleron että hihattimen, joka oli se "must" valovirkkuukoukkutyö. Tässä se paljonpuhuttu bolero:
Lankaa (Noro Silk Garden Lite, väri 2015) meni näppituntumalla 3,5 kerää ja puikot oli 4½.
Päivä lankakaupassa on aina niin hauska, että äitiäkin tanssitti koko päivänJ Ainakin noi kuvat näyttää jammaavalta. On se masentavaa, kun kaikki neuleet näyttää pienen ja simpsakan äidin päällä niin hyviltä ja kun kokeilen niitä itse, niin makkarankuoriefekti on valmis. Ja taas on painonvartijaohjeet lukusessa… Vielä kun löytyisi jostain Puhti ja Selkäranka. Askelmittarikin päätti lopettaa niiden vähienkin askelien mittaamisen, joten lenkille lähtö vaatii entistä enemmän noista kahta tyyppiä (P&S) jotka ovat koko ajan piilossa.
Boleron ohje lötyi Noro Mini Knits-kirjasesta ja englannin kieleen totuttuani voin kertoa et hyvä ohje oli! Epäilin hiukan tuota resoria kun ne yleensä aina joko kiristää tai lörppää, mutta tuo istui etukappaleeseen kuin hiiri kissan suuhun. Hihatin oli Sandnesin Joulu 07 –lehdestä. Sekin oli muuten hyvä, mutta hihasaumaa kannattaa hiukan lyhentää. Kitten Mohairia meni jämpitsti 3 kerää ja koukku oli se paljonpuhuttu valonelonen.
Päivät on jo niin paljon pidempiä, että nyt näkee kotimatkalla virkata ja kutoa mennen tullen ilman valojakin. Kesä tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!