...viime päivät. Niin kivaa kun on ollut, niin juuri nyt ihan tavallinen arki kuulostaa ihan mukavalta! Jospa taas olisi aikaa puikoillekin.
Kiitokset kaikille Lankakaupan 9-vee synttäreillä käyneille ja blogissa muistaneille! Tiedän, ettei yhdeksän vee oli mikään tasavuosi, mutta jokainen vuosi on itselleni uusi saavutus ja merkittävä juttu. Ja ilman teitä kaikkia tämä ei olisi ollut mahdollista!
Kiitos myös kaikille palautelomakkeeseen vastanneille! Keräsin kaikki palautteet Anjalinin mustiin lattikoihin, jotka avasin kerralla vasta lauantai-iltana. Varmuuden vuoksi – etten sitten ole pahantuulinen kesken bileitten.
Olikohan syynä voiteluaineena toimineet äidin leipomukset vai mikä, mutta en minä sitten kovin surkeaksi tullut avattuani ”mustat laatikot”. Arvonta suoritettiin suunnitelmista poiketen arvontageneraattorilla. Alun perin oli tarkoitus antaa homma Tassulle. Tassun innokkuus oli kuitenkin sitä luokkaa, että arvontalipuista olis varmaan hävinnyt yhteystiedot:
Eilisaamuna palkintojen saajille on lähetetty onnittelusähköpostit. Palautteisiin palaan vielä oikein ajan kanssa…tosin jo nyt pitää ilmoittaa, että sen yhden nimeltämainitsemattomankotimaisen tuotannosta poistettuja ei ole harkinnassa vieläkään. Mist sellaisia edes sais? Anttilan tarjouslaarista?
Itse vietin kolme kokonaista päivää pelkästään huvitellen. Torstaina Äiti ja Isä olivat puodissa ja tekivät kaikki työt ja minä se vaan huvittelin…
Perjantaina Tiina tuli Puffineen. Voi sitä värien ihanuutta!
Jokainen puodista ulos lähtenyt Puffa piti erikseen hyvästellä ja silitellä. Jotenkin tuli vähän sellainen olo, että mä suhtaudun lankaan vähän turhan tunteella. Mut kun ne ON niin ihania! Sukat, Puput ja Pehmot…nam! Kiitos Puffalaan kivasta päivästä ja nopean joustavasta toiminnasta
Lauantaina Piiku joutui heräämään ennen kukonlaulua, kun lähti synttäreille kaveriksi. Jälleen kauppias itse vaan lorvi ja antoi muiden hoidella työt. Näytti ihan siltä, että päivän aikana Piiku oppi sukan pyöröillä tuosta vaan. Se siis on mahdollista tehdä kahta sukkaa yhtä aikaa pyöröillä edes katsomatta työhön! Kaiken päälle Piiku kertoi asiakkaille langoista ja käytteli kassakonetta kuin vanha tekijä! Ja minä vaan laiskottelin… Kiitos avustasi ja kivasta päivästä!
Kotiin tullessa alkoi valmistautuminen seuraaviin juhliin. Voileipäkakut on mun juttu – niitä ei voi vahingossa unohtaa uuniin kärventymään. Kakkuja tarjottiin sunnuntaina suvun nuorimmaisien ristiäisissä:
Isopappa oli kirjaillut ristiäistauluntaulun pienelle.
Kaiken juhlahumun jälkeen oli aika viimein meidänkin pikkuisemme saada vähän huomiota!
Ulkoilu ja ”turkinhoitona” äiskän antamat lumipesut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!