Blogikissa lomalla (kirjoitti Tassu)

Me ollaan poikien kesken (siis minä ja blokikuvaaja Karvinen) oltu viikko saaressa lomailemassa. Äiskäkin tulee mökille iltaisin töiden jälkeen, mutta se on helteestä niin pahalla päällä, etten minäkään viitsi sitä tervehtiä ennen kuin se on käynyt uimassa ja puhutella sitä kärsii vasta suunnilleen tunnin päästä uimisesta…

 

Viikonloppu vietettiin kuitenkin mukavissa merkeissä ja mukana oli myös Susun hyvä ystävä Tampereelta. Häntä en ollut aikaisemmin tavannutkaan, mutta selvästikin kyseessä oli mökki- ja kissaihminen. Pyydystin hänellekin yhden myyrän, mutta hän ehti lähteä ennen kuin ehdin sen lahjoittaa.

 

Lauantaina minut suljettiin mökkiin muutamaksi tunniksi kun porukat lähtivät veneellä jonnekin. Olivat kuulemma käyneet pilkillä. Karvinen oli miehekkäästi vetänyt minulle kaksi ahventa, akat varmaan vaan juorusivat… Veneessäkin oli ollut lämmintä joten he poikkesivat Airiston rannalle saareen uimaan ja eväitä syömään.

 

 

 Namia tulossa...

 

 

"Kärsivällinen kuin nälkäinen kissa"

 

 

Vihdoinkin filettä!

 

Tuli sitten yhtenä päivänä kirjoitettua historiankirjat uusiksi.

 

Tässä Saku Sammakko kosiomatkallaan.

 

 

Minä tanssimassa Matias Myyrän kanssa. Ei se ihme, jos Hillevi Hiiri oli pihkassa Matiakseen – komea myyrä Matias olikin! Tässä leikissä Matiakselle kävi vähän huonosti, joten nyt Saku saa yksin pohtia naisten kataluutta, kun se Hillevi sit kuitenkin otti sen Hepokatti Heikin…

 

Nyt olen muutaman päivän kaupungissa ja täällä ei tapahdu yhtään mitään. Hoidan vaan turkkiani ja kerään voimia ensi viikkoa varten. Silloin Susun lankakauppa on kiinni (4.-8.8.) ja me ollaan mökillä koko sakki! Varmasti sataa koko viikon, joten toivottavasti äiskällä on tarpeeksi lankaa ja kaikki tarvittavat puikot mukanaan… Ja toivottavasti Susun asiakkaat muistavat käydä täydentämässä lankavarastonsa vielä tällä viikolla. Olen tuosta äiskästä huomannut, että se on aika surkeana jos lanka loppuu…

Mainintoja

Olen tässä pitkin kesää saanut vaikka kuinka monta ihanaa kiitosta blogistani. Kiitän ja kumarran kaikista! Olen otettu ja hämmentynyt kiitoksista...varsinkin kun usein ajattelen, ettei täältä muuta löydy kuin marinaa ja valitusta ja ihmettelen aina miten kukaan sellaista viitsii lukea ees...

Tämän tunnustuksen sain Sesileltä , jolta haluaisin oppia taidon nähdä arjen ilonpilkut ja MarjutJ:ltä, jonka kuulumisia aina odotan innolla vaikka kommentoin harvakseltaan.

Reippaalta nuorelta neidiltä Jampalta, perjantai-iltapäivien "lankaterapiaystävältäni" Jossulta ja uudelta tuttavaltani Edinalta sain tämän:

Näitä pitäisi laittaa eteenpäin, mutta olen sitä mieltä, että jokainen lukija ja bloggaaja on tunnustuksen arvoinen. Joten ottakaa huoleti reppuunne mukaan!

Tämä blogimaailma on muuten ihan hassu...kun tapaa jonkun bloggaajan livenä niin sitä puhelee ihankuin vahalle tutulle! Mulla on muutenkin tapana kohdella asiakkaita varmaan liiankin tuttavallisesti...

Helteellä alpakkaa

 

Kun kesä on kuumimmillaan niin meikäläinen maksimoi kärsimystä neulomalla alpakkaa…

 

Viime viikon hiljaisina hetkinä syntyi tämä keeppi (tai jakku tai miksi tätä voisi kutsua?). Mukava yllätys oli, kun Jossu ja Jamppa tulla tupsahtivat puotiin perjantai-iltapäivän helteisimpänä hetkenä ja sain Jampan tämän S-kokoisen neuleen "mallinukeksi".

 

 

Lanka: Hjertegarnin Alpaca Silk (60% alpakkaa, 30% merinovillaa, 10% silkkiä) 50g=167 m, 4 kerää, hinta 5,75 eur/kerä.

Puikot: Alaosassa 4 ja kaarrokkeessa 3 mm pyöröt (kuis muuten…)

 

Aluksi tuntui, että tuo 4 mm on liian iso mallineuleeseen, mutta kun tiheys stemmasi ohjeen kanssa niin jatkoin ja ihan hyvältähän se sitten valmiina näyttääkin. Lankaa oli mukavaa neuloa ja se pienikin silkkiosuus tuntuu sormissa. Saman mallin voisi toteuttaa myös Teeteen Alpakasta, joka on 100% alpakkaa.

 

Viikonloppuna pitkillä suorilla metallipuikoilla nautiskelin muutaman kerroksen Noroa. Eikä se ollut yhtään liian lämmintä lankaaJ

 

 

Kesäduuneja

 

Vaikka täällä silmukkablogissa on viime aikoina vietetty varsin eläimellistä menoa, niin on kesän aikana syntynyt muutama tilausneulekin.

 

Tämä pitsineule oli valmis jo juhannusta ennen. Malli oli Sandnesin Mandarin-lehdestä ja se julkaistiin myös Moda kakkosessa (valkoisena). Lanka Mandarin Classic ja puikot 3½ (inhoamani pyöröt).

 

 

 

Pusero oli kaikin puolin sopiva, mutta asiakkaani ei pitänyt hihoista, jotka olivat hänen mielestään liian leveät. Lupasin luonnollisesti korjata asian (huokaus). Tässä tulee taas yksi syy pyöröpuikkokammooni – kaventaakseni hihansuita olisi pitänyt purkaa puoli paitaa (lisää huokauksia)…

 

Mottoni "Laiskuus on kaikkien suurten keksintöjen äiti" toimi jälleen! Katkaisin kylmästi hihat kainalon kohdalta, poimin silmukat puikolle ja neuloin mallikertaa ylhäältä alaspäin samalla kaventaen hihaa yhden mallikerran verran. Lopputulos miellytti sekä asiakasta, että itseäni! Näin neuloen helmassa näkyvä aaltoreunus ei tietenkään syntynyt hihansuuhun eikä onneksi keskelle hihaakaan pussittamaan. Ja tässä tapauksessa suora hihansuu vielä kevensi vaikutelmaa.

 

Mandarin Classicia oli mielestäni kenkkua neuloa. Merseroidussa puuvillassa kaikki mahdolliset käsialan pikku vaihtelut näkyy kiillon vuoksi tosi helposti ja lanka meni solmuun ja kipparalle koko ajan vaikka olisi ottanut langan kerän sisältä tai ulkoa. Siispä loput Classicit lensi alekoriin…

 

Tämä pienen pojan palmikkoneule valmistui viime perjantaina. Malli oli Suuren Käsityölehden kesänumerossa. Ohjeessa oli lankana Sandnesin Sisu, mutta tämä on tehty Gjestalin Maijasta. Maija on aavistuksen paksumpaa kuin Sisu, joten nappasin silmukkaluvun yhtä kokoa pienemmästä.

 

 

 

Ohje oli selkeä ja toimi mainiosti kainaloihin asti. Ihan loppuun asti tätä ei kai ole mietitty kun kädentien jälkeen etukappaleella on 6 ja takakappaleella 7 palmikonkiertoa. Puseron alaosa on ihan kaunis, mutta ainakin minua kuisaa se, ettei palmikkoraidat osu kohdakkain olalla. Jos olisin tämänkin huomannut aloittaessani, niin ohjetta olisi voinut vähän muokkailla muuttamatta silti silmukkalukuja. Tämäkin ongelma olisi ratkennut sillä, että olisin muuttanut tapani mukaisesti ohjeen suorille puikoille… Pyöröpuikkoihnon lisäksi mulla on sellainenkin kumma vika, että

 

 tykkään ommella saumojaJ

 

Kissaihminen?

 

 

Maanantaina työpäivääni piristi aivan suloinen "asiakas". Hän oli suunnilleen Steppikerän kokoinen:

 

 

 

Tämä pikkuneiti on nimeltään Mirkku ja hän oli ensimmäistä kertaa elämässään tutustumassa Salon kaupunkielämään. Mirkku oli tosi reipas eikä pelännyt hirmuista lankakaupan tätiä yhtään! Hän vaan mennä tohotti ympäriinsä touhukkaana ja välillä kävi nuolemassa minunkin sormeni. Tällä kertaa hän ei vielä lankakeriin saanut tutustua (varmasti niitä näkyy kyllä kotona) ja leluksi annettu vetoketjukaan ei ehtinyt kiinnostaa!

 

 

Vierailu sujui varsin mallikkaasti – edes pientä pisua ei lattialle lirahtanut isännän arvailuista huolimatta. Olin hämmästynyt, että kameraan osui muutaman kerran ihan koko mopsi – luulin saaneeni ikuistettua vain toisen korvan ja ehkäpä pätkän kippurahäntää – niin touhukkaasti piti lankakaupassa pyöriä!

 

Ehkäpä jo ensi vierailulla Mirkku saa valita itselleen langat, joista äippä Mopsienkarva sitten pikkuneidille kutasee ensimmäisen neulepuseron.

 

Mirkun ensimmäisellä kaupunkireissulla näytettiin varmasti vain Salon tärkeimmät putiikit ja hän tuli meille!

 

Vähänkö olen leuhka!

 

Pitäiskö mun muka olla kissaihminen?

Lahja Äiskälle (tuumaili Tassu)

 

Tämä kesäaika on mahdottoman hmm… MONIPUOLISTA.

 

Olen oppinut lukemaan merkkejä koppaan joutumisesta. Varmuuden vuoksi menen piiloon aina, kun joku on lähdössä johonkin riippumatta siitä olenko minä menossa mukaan vai en. Sängyn alle on hyvä paeta ja toinen paikka on sauna. Usein koppaan joutuminen tarkoittaa sitä, että ensin ollaan hetki autossa (jossa karjun kuin leijona), sitten vähän pitempi aika veneessä (joka on niin kamalaa, että olen ihan hiljaa). Mutta kaiken tämän kamaluuden jälkeen päästään saareen ja heti laiturilla pääsen vapaaksi ja kaikki muuttuu hauskaksi!

 

Ensi töikseni teen pienen kierroksen ja hätistän sorsat pois mustikkapuskista. Sitten teen vähän pitemmän kierroksen, jonka jälkeen komennan ruokakupin esille (tämä ei tarkoita, että söisin vielä mitään, asiat vaan pitää huolehtia valmiiksi).

 

Rankkaakin tämä mökkielämä on kun koko ajan on pakko metsästää ja vahtia. Joka puolella on lentäviä ja pöriseviä otuksia puhumattakaan puskissa rapistelevista jyrsijöistä. Välillä on myös pakko osallistua porukoiden touhuihin.

 

Lauantaina sain kiinni elämäni toisen hiiren. Toin sen näytille ja sitä kuvattiin ja minua kehuttiin ja kyllä olinkin leuhka! Päästäisiä olen saanut jo vaikka kuinka monta, mutta hiiri maistui paljon paremmalta. Sitä saattoi ilmalentojen lisäksi myös haukata. Kutsuivat minua hienolla nimellä Norjalainen Metsä(stäjä)kissa. Äiskä oli niin innoissaan hiirestäni, että sunnutaiaamuisen hiireni veinkin sitten hänelle lahjaksi sisälle mökkiin!

 

 Huomatkaa makupala suussani!

 

Kummallista…Äiskä ei marinoinut hiirtä eikä grillannut. Kehut sain, mutta sitten hiiri siirrettiin harjan ja rikkalapion avulla takaisin ulos. Vein sen mökin alle jemmaan – jospa äiskällä ei ollut nälkä sillä hetkellä?

 

Kaiken raatamiseni jälkeen porukat sulkivat minut sisään ja lähtivät itse jonnekin veneellä. Kun ne viimein tulivat takaisin niin niillä oli mukanaan vastalahja minulle! Kaksi raitapaitaa (sanovat niitä ahveniksi). Muistaakseni viime kesänä noita raitapaitoja (onkohan ne marimekko-faneja) sai syödäkseen mahan täydeltä. Tänä kesänä niitä on ollut kovin harvoin ja pieniäkin ovat olleet. Joka tapauksessa ihan mukava vastalahja hiirestä. Ja kyllä kahdellakin jo makuun pääsi vaikka muistan pentukissana syöneeni jopa seitsemän ahvenen fileet tuosta vain!

 

 Minunlaiselleni urbaanikissalle mökkielämä on välillä melko rasittavaa. Jos naapurin saunakuusen alla on liian levotonta ottaa päikkärit, niin kiipeän saunan lauteille. Siellä kukaan ei häiritse ja uni maistuu!

 

 

 

Oikea objektiivi

Eilen menin töiden jälkeen Piikkiöön "Studio Preeriaan", Jossa Herrat Blogikuvaaja Karvinen ja Hassu Tassu Kissanen jo odottelivat. Kokkailun ja pasta-aterian jälkeen uudesta kesäneuleestani napsittiin uusia kuvia. Karvinen uskaltautui uusiin kuviin pitkin hampain – olinhan edellisen illan läskikuvien jälkeen saanut hirmuisen känkkäränkän! Minä olin kuitenkin tosi hyvällä tuulella kaikkien kivojen kommenttienne vuoksi ja ajattelin, että kokeillaan uudestaan hengittämättä ja vatsaa sisälle vetäen…ja jos ei onnistu niin SO WHAT?

 

Ja kas kummaa…läski ei ollut yhtään niin pahan näköistä kuin ennen... Ja neule mun mielestäni edelleen toosi kaunis:

 

 

Ihmettelin miten edellisen päivän kauheuksien jälkeen voikin näyttää näin mukavalta… Blogikuvaja Karvinen kertoi vaihtaneensa kameran objektiivia!

 

Lisäksi sain suukkoja kokatessani. Sekin oli perin juurin kummallista ja ihmettelin mistä moinen johtuu. Syynä oli kuulemma se, että EN ollut pahalla tuulella. Pisti hiukan miettimään et olenks mä sit yleensä AINA huonolla tuulella?

 

Siispä ystävät:

Kun ensi kerralla katsomme peiliin ja näemme pelkkiä makkaroita, kaksoisleukoja ja ryppyjä niin

 

VAIHDETAANHAN OBJEKTIIVIA!

 

Hyvää viikonloppua!