Mun viime viikkoihin liittyy aika monta vanhaa suomalaista sananlaskua. Niinku "Ei kahta ilman kolmatta" ja "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" ja ties mitä muita.
Bilteman värisistä langoista piti kesällä tulla kaksvärinen huivi, mutta en saanut reunasilmukoita menemään nätisti, joten purin koko tekeleen. Viime perjantaina asiakas osti lankaa Modassa olleeseen pipoon ja minäkin huomasin siinä hyvän käyttökohteen puretuille huivilangoille. Malli oli hauskan näköinen kuvassa ja sen neulominenkin oli tosi kivaa. Varsinkin kun lanka oli yksiä lemppareistani.
Olin ihan varma, että kerä/väri riittäisi, mutta lanka loppui ihan vähän kesken (asiakas oli oikeassa...) Lankana oli Adriafilin 100% merinovilla Bucaneve (50g=120m, 20s/10cm). Neuloin pipon kaksinkertaisella langalla ja vitosen puikoilla. Että mä tykkään Adriafilin langoista! Ohjeessa oli joku muu, muistaakseni SMC:n extra merino big tms.
Minähän tykkään saumojen ompelusta ja kauniit saumat on ihan must. Siispä tätäkin pipoa pyörittelin ompeluvaiheessa varmaan tunnin. Purin ja ompelin ja purin... Ainaoikeaan ei olekaan niin helppoa tehdä näkymätöntä saumaa. Lpulta kuitenkin onnistuin:
Eiks olekki siisti sauma?
Olin niin tyytyväinen itteeni ja hienoon saumaani, et piti heti kaivaa kamera esille ja alkaa komeeta saumaa ikuistamaan... Ja kamera lipsahti kädestä ja putos lattialle! Itku pääsi. Tämäkin vielä. Musta tuntuu, et hajotan ihan kaiken mihin kosken! No levon ja latauksen jälkeen pikkunikoni on herännyt henkiin ja yritän lirkutella sille kauniita sanoja ettei se sanois sopimusta irti ihan kokonaan.
Kässyjä olis blokattavaks vielä vaikka kuinka monta mut nyt täytyy välillä mennä nukkumaan. Heippa taas!
P.S. Kiitti kuvauspäälle! Oli kivaa kun poikkesit puodissa pitkästä aikaa:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!