Tänään vietettiin yrittäjäpäivää. Ja mä olen sit yrittäny. Aloitin jo muutama päivä sitten… Yritin nimittäin virkata. Kaikkihan tietää miten ”helppoa” virkkaaminen mulle on… Mut yrittänyttä ei laiteta joten… Tän blogin nimi on ny toistaiseksi Susun Surkeat Silmukat.
Tiedän, että moni näitä kässyblogeja lukeva ei pidä epäonnistuneiden kässyjen tai edes ihan taviskässyjen boggaamista suotavana. Te voitte het poistua tästä kirjoituksesta ja sanon vaan et goodbye siks kun saan taas jotain onnistunutta esiteltävää. Virkkuuyritysteni tulokset oli niin surkeita, että olis varmaan pitäny itkeä. Sen sijaan mua alkoi ihan hysteerisesti naurattamaan. Toivottavasti saan jollekin teistäkin hymyn huulille. Jos ei muuta niin vahingonilosta. Mun yritykset ei tosiaan menny ku Strömsössä ja järkeväähän nämäkin olis ollu yön pimeinä hetkinä pakata tiukasti mustaan jätesäkkiin ja kiikuttaa vaivihkaa roskikseen. Mut jos vaikka vertaistukea voisin tarjota niin antaa mennä vaan! Ja ainahan jollekin voi tulla hyvä mieli siitä, ettei ole ihan NÄIN surkea virkkaaja.
Tuli idea mihin käyttää hölmön kauppiaan pöljä hankinta. Siispä otin toisen langan kaveriksi ja aloin virkkaamaan ympyrää. Välillä kupruili ja välillä loimotti. Lopputulos on et ns. pannunaluseni loimottaa pahan kerran (se ei muuten kuvassa ole ollenkaan niin pahan näköinen kuin livenä).
Ens viikolla vietetään valtakunnallista patalappuviikkoa. Samoin teeteeliikkeissä ympäri maan. Ja kun kert mä olen sellainen teeteeliikkeen pitäjä – oikein valtuutettu – niin piti sit yrittää virkata se kaikissa lehtimainoksissa ollu kivannäköinen pallukkapannulappu. Kuvissa se oli neliskanttinen mut mun lapussa ei suoraa sivua näy. Ei edes sen jälkeen kun kastelin ja nuppineuloilla pingotin sitä asentoon… Jokunen sana siitä ohjeesta tais taas jäädä lukematta.
Sit ajattelin et puuvillalangalla varmaan onnistuu. Kuvassa lappu oli tosi kivan näköinen eikä ohjekaan näyttänyt ensivilkaisulta ihan mahdottomalta. Eilen virkkasin toisen puolen ja tänään toisen. Nyt noi kaks lappua pitäsi yhdistää mut miten ihmeessä kun ne on ihan eri kokoiset? Tarkistin sata kertaa et ohje on sama ku eilen, koukkukin on sama ja lankakin… Ei auta muu ku virkkailla noille kavereita kunnes onnistun saamaan molemmille oikean kokoisen. Siinä taitaakin mennä seuraavat illat rattoisasti. Voi olla ettei huomenna hihitytä enää yhtään!
Mut periks en anna ennekuin mulla on edes yksi esittelykelpoinen pannulappu tehtynä! Viimeistään perjantaina – sen lupaan.
Ja kyllähän mä ihan vähän juhlistin tätä yrittäjäpäivää. Koko kesän olen suunnitellut ja tänään töistä lähtiessäni pysähdyin Salon Taidemuseo Veturitallin kohdalla ja kävin katsomassa Adolf Bokcin ja muiden meritaiteen mestarien näyttelyn. Taiteesta en mitään ymmärrä, mutta huikaisevan hienoja meri- ja laivatauluja sain nähdä. Hetkeksi unohtui vuotava nenä ja typerä virkkuukoukku. Näyttely on avoinna enää pari päivää joten menkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!