Lomailua

Enpä muista koska olisin viettäny kokonaiset kaksi viikkoa lomaa. En ainakaan kertaakaan lankakauppa-aikanani. Kaksviikkoinen on kulunut huimaa vauhtia ja kun kuvia katselee, niin onhan sitä ehditty monenlaista - myös ihan oikeaa lomailua!

Värjäyskamat kaivoin esille:

 Ja pikku apulainen oli tietenkin heti mukana projektipäällikkönä.

Valmiiden lankojen kuva on hävinnyt... Lopputuloksesta meinas Karvisen kanssa tulla vähän sanomista. Ei ne langat olleet limenvihreitä eikä edes turkooseja... Mut ei kyllä peessejäkään! Haaleanvaaleankeltaisia ehkä... Värjäsin valkoista Vuorelman Vetoa ja Kauhavan Allia. Veto värjääntyi paremmin. Mut ei niistä kumpikaan ollu peessiä. Nih.

Viikko sitten lauantaina pakattiin kassit, pussit, nyssäkät ja laivakissa Tassu veneeseen ja hurautettiin isän ja äidin luokse Attuun (lämmittelemään). Lähtiessä naapurin lapset jo kurkkivat pesästä sen näköisinä, että tiesimme niiden lähtevän maailmalle poissa ollessamme.

Kovaa tuulta lähdettiin pakoon ja määränpäässäkin piti "lainata" veneen kiinnitykseen "naapurin" rantaa.

Alunperin oli tarkoitus tehdä yllätysvisiitti, mutta eihän se lopuksi mikään ylläri ollut. Ja mun piti perillä laittaa herkkuateria... Pihvilihoista sain aikaiseksi rutikuivia kengänpohjia ja totesin, ettei kaasugrilli ole minua varten. Vatsat saatiin kuitenkin täyteen ja ruokaa sulateltiin pelaamalla mölkkyä. Kaikki osallistuivat:

Tassulla oli muutenkin oikeat kissanpäivät - pappankalaa oli tarjolla yllin kyllin ja mummi syötti sitä (muka salaa) kädestä...

Sunnuntaina oli isän synttärit. Pyöreitä tuli täyteen, vaan kuulemma kymmenen vuotta sitten on juhlittu tarpeeksi. Isälle on tosi vaikeaa keksiä lahjaa. Jos mä jotain olen tehnyt, niin eipä niitä juuri ole käytetty. Puhumattakaan ostolahjoista - tiedän satavarmasti, ettei parin vuoden takaista paukkuliiviä ole puettu verkonlaskuun kertaakaan. Vaikka veljeni kanssa ajateltiin sen olevan iskä-uhkarohkeakalastajan hengen kannalta tosi tarpeellinen...  Joka tapauksessa polvivaivaiselle oon joskus ehdottanut ja muutama aika sitten sain muistutuksen et nyt voi olla aika polvenlämmittimien:

Ohje Kauneimmat Käsityöt Joulu -lehdestä 2013 ja lankana 100% alpakka Adriafilin Sierra Andina. Menekki 2 kerää, puikot 3 mm Knit Picks sukkikset (15 cm oli vähän liian lyhyet).

Alkuviikolla jatkoin kesäprojektiani eli mökin "nuorennusta". Luulin sen olevan helppo ja hauska homma - senkun sutii kyllästysainetta seiniin ja siinä se. Tosiasiassa olen suihkutellut homepesuainetta ja kuurannut vuosikausia pintoihin kertynyttä ökkömökköä juuriharjalla tikkailla keikkuen... Jossain vaiheessa meinasi Karvinenkin olla hengenvaarassa seistessään alhaalla NEUVOMASSA toinen käsi taskussa ja kaljatölkki toisessa kädessä. ARGH!

Tiistaina kuitenkin mulla meni pupu pöksyyn. Katolla maaten kurottelin juuriharjalla merenpuoleista päätykolmiota kun yhtäkkiä iski ankara korkeanpaikankammo! Ja kukapa se mun sankarini olikaan... Ensin tikkailla keikkuen ökkömökköjen kuuraus ja hetken miettimisen jälkeen innostui vielä maalaushomminkin!

Projektipäivinä ruuanlaiton kanssa on vähän niin ja näin. Hassua, miten melkein aina kesän parhaat safkakeksinnöt syntyy ohimennen ku yritän tehdä äkkiä jotain vattantäytettä siitä, mitä sattuu löytymään kaapista. Pappan ahvenia riitti meillekin evääksi. Edelliseltä päivältä jääneet uudet potut viipaleiksi, kevätsipulin vartta ja ahvenfilettä. Päälle sitruunapippuria, tillisilppua ja vuohenjuustoa. Koko hoito folioon ja hiiligrilliin...

NAM! Tätä tehdään toistekin (siis jos meidän kalasaaliit paranee).

Lomailmoja on pidellyt. Kaikkea muuta ollaan saatu paitsi räntää. Keskiviikkona oli viimein oikea aurinkoinen kesäpäivä. Kissa vangiksi ja me veneellä Paraisten kauppaan, koska maito ja kissan sapuskat oli lopussa. Vältimme kolmannen maailmansodan eikä käyty Honkkarissa... Paraisilta jatkoimme matkaa Sattmarkin kautta Nauvoon ja Vallmon saareen. Tämä yllätysvisiitti onnistui yli odotusten!

Ystävät saapuivat mereltä... kesken kummelin rakentamisen. Löydettiin perille, vaikka edellisestä visiitistä on kulunut ainakin yhdeksän vuotta. Olin etukäteen kautta rantain udellut, että ystäväni on paikalla. Tutustuttiin rakenteilla olevaan Villa Margaretaan, nautittiin tuliaisfresitat, croisut ja juustot. Vietettiin mukava kesäinen iltapäivä ystävien seurassa.

Kotimatkalle lähdettiin tuttua reittiä... Kartasta ei voisi uskoa, että tuosta voi veneellä ajaa:

Koska Seilin sääksikamera on ollu poissa pelistä jo jonkin aikaa niin tässä päivitystä:

Linnut lentelivät ympäriinsä, mutta eivät menneet pesälle. Luultavasti me oltiin liian lähellä häiriköimässä.

..

Seuraavaksi Airiston aalloilla keikkuessa nähtiin merimetsoyhteisö:

Olen näistä lukenut ja kuullut, mutta ensimmäistä kertaa näin niiden "lannoituksen" tuloksen ihan livenä. Olihan järkyttävä näky. Ihan "kotikulmilla": Eteläisellä Airistolla, vartin matkan päässä meidän mökiltä!

Minä en ole kovin innostunut veneilystä. Mutta kun on aurinkoinen, lämmin ja suht. koht. tyyni päivä, niin pikkureissut on kivoja. Toki aina pitää olla mukana matkakässy. Karvisen veneessä on oivallinen lokero matkaneuleen ohjetta varten:

Tosin jos on oikein helppo malli niin kuka se ohjetta lukis? Koska meillä ei pureta, niin pitää muistaa vaan tehdä samanlainen virhe huivin toiseen päähän...

Kotirannassa oli illalla upea iltarusko:

En nyt muista mitä ne sananlaskut kertova ilta- ja aamuruskoista, mutta joka tapauksessa torstaiyönä saatiin kauan kaivattua sadetta ja puolilta päivin metsäpalovaroitus oli ohi :)

Ja sisäinen pyromaanini pääsi viimein toteuttamaan kutsumustaan kolmen kaadetun puun risujen kanssa!

Pari päivää on kulunut mökkiä siivoillen. Eilen sisältä ja tänään saunakamaria ja terassia. Ihan kelpo mökötyskin meni ohi kun äidille kerroin puhelimessa raivoavani Karviselle. Oli pakko revetä nauruun, koska äiti heti tiesi et kysymys on niistä viidestäkymmenestä parista käyttämättömiä työrukkasia, jotka täyttää kaikki paikat! Yhden rikkinäisen poltin tänään saunan pesässä...

Hyvä ruoka - parempi mieli...Grillihiilet on lopussa ja pikkupropleemi meinas tulla miten sapuskat tänään kokataan (minähän en mielelläni tee ruokaa ainakaan sisätiloissa). Pihagrilliin tulet, jääkaapista kaikkee mitä sattui löytymään (sipulia, paprikaa, herkkareita, grillijuustoa, soijaa ja pippuria) ja muurikkapannun rasvaus, poltto ja taas oli herkkuruokaa. Lihat oli Karvinen marinoinut aamulla (meillekin riitti vähän, vaikka Tassu tietenkin sai oman osuutensa).


Tassu on ollu nyt kolme viikkoa putkeen mökillä. Alkaa pojalla olla turnauskestävyys vähissä:

Meidän kalasaaliit on olleet surkeita, onneksi Tassun kummeilta saatiin aamulla ahvenia ja yks kuha. Tassu söi viisi ahventa putkeen - sitä mukaa kun ehdin fileroimaan. Kuha me syödään kyl ihan itte huomenna.

Tällä hetkellä sielunmaisema on sateinen ja vaahtopäitä täynnä:

Eilisiltana sen sijaan tunnelma ennen myräkkää oli kuin scifileffassa:

Oikean loman jälkeen on taas kivaa palata töihin. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan taas viikon kuluttua!