Ihan totta! Tuntuu, ettei kesän aikana ole syntynyt silmukkaaakaan, mutta kun kuvia kattelee, niin... Varsin ajankohtaisia kuten:
Asiakastilaus kahdelle pienelle pojalle. Niin hauskaa tälle "Inhoanjoulua" -neulojalle: Ihan mahtava juttu keskellä kesää. Innoissani tikuttelin vielä kolmennenkin malliksi omaan puotiin. Tosiasiassa tämä tilaustyö oli hurjan mieluinen - yleensä näitä kysytään kolme päivää ennen aattoa ja siihen ei voi venyä.
Syksyn uudet sukkalangat putkahtelee puotiin ja olo on ihan hysteerinen, kun kaikista teksi mieli hetipaikalla tehdä jotain. Siispä Instassa KristiinaS heitti idean et yks sukka molemmista ja mä tartuin:
Niin kivaa oli, että sain tehtyä parit molemmille.
Ensin Katian Symmetric Socksista kärjestä aloittaen. Halusin kokeilla miten pitkän sukan saa yhdestä kerästä.
En ole kauhean innostunut kärkialoituksista. Niistä on tupannut tulemaan liian suuria. Siksipä otin "mittatikuksi" sopivan kokoisen peinteiseen tapaan ohuesta langasta tehdyt sukat. Osasin aloitttaa kiilalevennykset ajoissa. Toinen juttu, mitä vierastan on monissa ohjeissa oleva kiilakantapää. Halusin vahvistetun vaikka sukka oli neulottu "väärin päin". Selkeän ohjeen löysin Äidiltä Tyttärelle - blogista.
Lainesin Ecletic Sockin neuloin varresta terään perinteiseen tapaan:
Kun en uskaltanut tehdä riittävän pitkää vartta, niin lankaa (420 metriä) jäi molemmista sukista käyttämättä just ne kaikkest kivoimmat keltaiset...
Molemmat parit tikuttelin 2½ mm 15 mm sukkapuikoilla yks sukka kerrallaan. Looppaus ei edelleenkään ole kolahtanut...
Hassu juttu: Itse tykkäsin enemmän Katian rauhallisesta Symmetric Rainbow -langasta, mutta miltei kaikki muut ovat ihastuneet Lainesin Ecletecciin, joka on omasta mielestäni "aika hysteerinen".
Nyt kun kännykän kuvia selailen, niin onhan purkalieta ja yhdet terät. Kummityttö pyysi ehjäämään ohuet sukkansa. Lupasin - toki myöhemmin huomasin ettei ne sukat olleet alun perin mun käsiälaa. Mun steppisukissa ei koskaan ole raidat täsmälleen ja jämpisti kohdalaan. Nää on pakko olla tyttelin Mummin käsialaa. Joka tapauksessa yhtenä lauantaisena kesäiltana istuin keinussa:
Kesä on ollut tosi erilainen. Saarimökki, jossa olen viettänyt koko elämäni kesät (tai oikeastaan jo ennen syntymäänikin - äidin vatsassa) on nyt uusilla kivoilla asukkailla. Mieli on vähän haikea, mutta myyntipäätöstä olen miettinyt jo vuosia ja joskushan se piti tehdä. Kesässä on ollut niin paljon muuta - iloa ja huolta, etten ole ehtinyt suremaan.
Kesäkaupan lisäksi olen juhlinut ystävien kanssa (Keijukaiset tassii),
kerännyt mustikoita ja kanttarelleja ja opetellut ajamaan traktoria ;)
Syksy saa tulla!
