Moni varmaan tuntee myötähäpeää, kun lukee mun juttuja. Miks ihmeessä kaikki möhläykset pitää kertoa? No ensinnäkin siks, et "vahingonilo paras ilo" ja siks, et kun kerron, niin muut ei tee samoja virheitä. Tällä kertaa - kuten monta kertaa aikasemminkin - kysymys on huovuttamisesta.
Pari viikkoa sitten vietetiin mökillä Hissun Kissun kissanristiäisiä. Pelattiin korttia, syötiin hyvin ja nukuttiin huonosti. Syyllinen kuvassa yllä.
Koska oli myös pyhäinkissainpäivä, niin sytytettiin kynttilä muistoksi kaikille sateenkaarisillalle lähteneille kissarakkaille: Tassulle, Patelle, Juicelle, Sissille, Rontille ja Pessille.
Ristiäisten jälkeen mulla oli tilaisuus viettää muutama päivä yksikseni. Tai siis Hissun kanssa. Pimeän ajan vietin soffalla takkatulen ääressä äänikirjaa kuunnellen. Ja neuloen.
Valoisan ajan käytin syyspuuhiin:
Käytin myös hyvän aikaa hankkiakseni "lapselle" ruokaa. Matopilkillä sainkin yhden ahvenen!
Kyllä Hissusta vielä hyvä saalistaja tulee! Ruodottomaksi perattu ahvenfilekin piti "tappaa" ennen syömistä. Ei auttanut, vaikka sanoin ettei ruualla saa leikkiä! Kalanpaloja löytyy varmaan vielä myöhemminkin mattojen alta.
Pilkkinä oli kupari/hopea Nautilus. Netti kertoi, että Nautilus "ui houkuttelevasti". Pystypilkkihän vaan poukkoilee ylös ja alas. Ei ui. Vesikin on jo tähän aikaan vuodesta niin kirkasta, että jos laiturin alla olisi ahven uinut, niin sen olisi kyllä nähnyt. Siispä seuraavana päivänä heittelemään ja:
Lapselle ruokaa! Kyllä kalastaminen tuntui taas tosi kivalta, mutta perkaaminen tarvitsi jo "kaatoryypyn". Ja keitettynä fileetkin kelpasi puukiipijälle suoraan kupista!
Lomaselta kotiin palattuani innoissani heitin kaikki Intoneuleeni kerralla pyykkikoneeseen huopumaan. Kyytiin 2 hiutunutta kylpypyyhettä ja 40 asteen normipesu. Olishan kivaa mennä taas töihin mukanaan valmista! Koska pyykkikoneeni on tunnetusti huono huovuttaja, niin olin varma siitä, että toinen kierros on tulossa ja jopa kolmaskin kuudessa kympissä. No miten meni?
Pesuohjelman jälkeen avasin luukun jännittyneenä... Ainakin tuli todistettua, että Into huopuu tosi innokkaasti! Minikokoisia tönkkölapasia ja -tossuja ja koko lomasen käsityöt hukkaan heitettyä! Melkein itkua väänsin. Nyt noista ei ole edes purkaleeksi! En vienyt tekeleitäni yön pimeinä hetkinä suoraan roskikseen (kuten olen männävuosina usein tehnyt) vaan seuraavana lauantaina esittelin ne Neuleklubissa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä EI kannata tehdä.
AINA varoittelen asiakkaita siitä, että pesukonehuovuttaminen kannattaa aloittaa varovasti. Jokainen kone huovuttaa omalla tavallaan. Jokainen lanka huopuu eri tavoin ja myös käsiala vaikuttaa lopputulokseen! Vaan mitä teen itse? Vedän kaikki työt koneeseen intona samalla kertaa! Intona säästin tietenkin sähköä, aikaa ja vettä...
Torstaiaamuna huovutetut tekeleet olivat vielä lauantaiaamuna klubissa vähän kosteita. Hyvin pienikokoinen kurssilaiseni alkoi kiskoa tossuja jalkaansa ja lapasia käteen. Kosteinahan huovutuksia voi hiukan muotoilla. Näyttää siltä, että aikuisen naisen tassuihin tarkoitetut ovat ihan kelvollisiet kokoon 35. Nyt mietin, että jatkanko harjoituksia vai... Lanka on joka tapauksessa ihan kelpoa 100% villaa, joten eihän sitä ole pakko huovuttaa! Mutta jos, niin aloita varovasti!
Seuraava töppäykseni jääköön nyt kuitenkin kertomatta julkisesti. Viittä vaille susukatastroofiksi päätynyt "kylmääitteosaan" -putkiremonttini päättyi lopulta onnellisesti. Laaduntarkastajakin sen todistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!