Kaunista...

Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse?

Sain viimein valmiiksi oman kesäneuleeni ja tykkään siitä ihan mahdottomasti!

Lanka: Blend Bamboo (70%bambua, 30%puuvillaa) 7 tai 8 kerää

Puikot: 3 (perinteiset metalliset tietenkin...)

Ilman mutkia ei tämäkään neule valmistunut, tosin purkupäiviä en pitänyt. Etukappale on yhtä erää, takakappale toista ja hihat kolmatta ja kaikki erät on erivärisiä. Eipä haittaa... Loppumetreillä myin omaan puserooni varatut langat pois ja onneton UFO odotteli hihalankaa monta viikkoa...

Hjertegarnin ohje toimi hienosti! Tuo pääntien muoto on mielestäni tosi kaunis ja hihat istuivat paikoilleen ihanasti ilman taistelua. Helmaosaa piti tietysti vähän muutella...koska mä en kertakaikkiaan VOI tehdä neuletta täysin ohjeen mukaan.

Sileästä neuleesta ei tahdo tulla tasaista, vaikka miten yrittäisin. Siispä minulla on ystävä, joka tasoittaa pahimmat epätasaisuudet - pesukone! Heitin uutukaisen neuleeni villaohjelmaan ja pahimmat kuhmut tasoittuivat. Niin innoissani olin kerrankin jostain kunnollisesta itselle tehdystä, että sovitin sitä märkää neuletta parikin kertaa päivän aikana...  Sori vaan kaikki, jotka jouduitte katsomaan... Tulipa samalla huomattua, että BB tuntuu ihanalta iholla myös märkänä!

Jos joku ihmettelee, miksei kokonaisuudesta ole kuvaa niin se johtuu siitä, että vaikka tykkään neuleesta, niin kuvassa näkyi kaikki mun kurvit, mutkat ja läskimuhkurat. Ei niitä voinut julkaista. Ja kuvat nähtyäni vaivuin epätoivoon, sirottelin päälleni tuhkaa, raivosin Karviselle ja melkein itkin ja päätin myydä OMAN kesäneuleeni eniten tarjoavalle. Ja pukeutua jätesäkkiin loppukesän. Huomenna otetaan uusi kuva puserosta ilman sisälmyksiä. Ja aion joka tapauksessa sitä käyttääkin.

P.S. Tämäkin lanka on Anjalinin kesälanka-alessa...

 

 

 

Toipilaaana…

Olen tosi harvoin kipeänä, mutta torstaiaamusta alkaen mulla oli karmea kurkkukipu. Yritin sitä perjantai-iltana lääkitä kurlaamalla Vana Tallinnaa ja neulomalla Noroa (tappaakseni yhden viiruksen toisella), mutta en varmaan tehnyt sitä tarpeeksi, koska lauantaiyönä heräsin kauheaan kipuun ja taskulampun valossa löysin kurkustani valkoisia pilkkuja. Ei siinä muu auttanut, kuin lähteä heti aamutuimaan hakemaan Turusta penisilliinikuuria… Lauantaipäivä menikin pääasiassa nukkuen – tosin mökin takana ”kenttäsairaalassa” auringossa maaten - bikinit päällä ja villasukat jalassa…

 

Sunnuntaiaamuna olo oli kuin toisella ihmisellä! Löysin paikan, jota räkätit eivät olleet vielä bonganneet ja keräsin neljä rasiaa näitä:

 

 

Karvisen intohimo on hankkia kaikenlaisia koneita. Perjantaina sain lahjaksi kulmahiomakoneen (eiks olekki romanttista?). Kun kysyin että mitä mä sillä teen niin vastaus oli että voin lainata sitä hänelle. En sit enää kysynyt mitä HÄN sillä tekee… Mielestäni hänellä on jo yksi kulmahomakone ja viimeeksi "minä" sain iskuporakoneen... Toinen viime päivien hankinta on tässä:

 

 

Klapikone!

 

Siitä on ollut puhetta jo pari vuotta, mutta mun mielestä se on samanlainen turhake kuin esim. silmukkamerkki tai bambubuikkoJ Onhan meillä kirveitä pilvin pimein ja mulla oma halkomislaitteeni! Iltapäivällä uutta aparaattia sitten kokeilemaan. Minä toipilaana pääsin koneenkäyttäjäksi (= painamaan nappulaa) ja homma oli niin hauskaa, etten meinannut malttaa lopettaa ollenkaan vaikka kesän ensimmäiset kanttarellit odottivat pääsyä kastikkeeksi:

 

 

Vatsa täynnä grilliherkkuja ja kanttarellisoosia odotellaan saunan lämpeämistä. Päätettiin venyttää ”pilalle” mennyttä viikonloppua vielä yön yli ja lähteä töihin vasta aamu-uinnin jälkeen…

 

Mukavaa kesäistä alkuviikkoa kaikille!

 

P.S. Seuraavaa postausta voikin taas odottaa...Sonera on sitä mieltä että meidän talossa pitää olla valokuituliittymä vaikkei ole niitä kuituja. Yhteydet on ollu poikki viime keskiviikosta lähtien...

 

Turhakkeet käytössä

 

Turhakkeita (mun mielestä)

 

 

Bambubuikot: Perinteist luistaa paljon savakammin! Sitä paitsi Herra Hassu Tassu Kissanen pureksii bambut sytykkeiksi jos vaan saa tassuihinsa

 

Silmukkamerkki: Onhan mulla silmät päässä ja insinööri osaa laskea

 

40 cm pyöröpuikko: Addit sentään menettelee, mut pyöröt yleensäkin on inhot. Sitä vaan tekee ja tekee loputonta ympyrää eikä valmista tuu. Jos mahdollista, yritän muuttaa kaikki mallit pitkille puikoille. Ja 40 cm on kyl ihan liian lyhyt joka tapauksessa.

 

Virkkuukoukku: virkkaus – yök.

 

 

Noo.. jos on vaan kaks silmukkaa puikolla niin perinteiset metalliset luistaa vähän liiankin hyvin…

 

 

 

Kimmoke tähän juttuun tuli lukuisissa blogeissa nähdyistä hyrräpipoista ja jakuista. Mulle tulee kaikista niistä muistoja lapsuuskodin puhelinpöydällä olleesta neulotusta viskoosipöytäliinasta…ja tää on jotain, mitä en ole koskaan ennen kokeillut. Helpoin mahdollinen malli löytyi 2006 kesänovitasta.

 

 

Jossain vaiheessa silmukoita on kuitenkin liikaa ja kun oikein tikuttaa niin kerroksen vaihtumiskohta saattaa mennä ohi…joten ehkäpä silmukkamerkille on jotain käyttöä sittenkin.

 

Päättelyyn tarvitaan viimeistä ihnokkiani:

 

 

 

Ja lopputuloksena on pölyrätti! Kysyin Karviselta rehellistä kommenttia mitä tästä tulee mieleen ja vastaus oli et meritähti. Kerrankin oikea vastausJ

 

 

 

Da Daa:

 

 

JOULU TULEE!

 

Päivä on lyhentynyt jo suunnilleen puoli tuntia…

 

Sen takia meidän kaupassa Anjalinilla alkaa maanantaina 14.7. kesälankojen alennusmyynti! Eli napataan neljännes kesäisten lankojen hinnoista veks…

 

Hyttyset ja hikoilevat kädet eli Ylistystä villasukille

Huomenta!

Olen tainnut jo monta kertaa hehkuttaa villasukkafaniuttani, mutta pakko hehkuttaa lisää kun ne vaan on ihan ehdoton juttu! Mökille lähtiessäkin pakkaan mukaan niin monet pikkupöksyt, kuin ollaan öitä perillä ja sit erilaisia villasukkia ainakin kolmet (ja pilkkivillasukat asuu vakkaristi saaressa). Muilla vaatteilla ei oo niin väliä...

Kymmenisen vuotta sitten ihmettelin naapurin kalaseuralaisia - itse olin hermoromahduksen partaalla hätistellessäni hyttysiä nilkoista ja ne vaan istuskeli ihan rauhassa sandaaleissaan eikä hyttyset kiusanneet niitä yhtään. Mua sitten valistettiin että sandaalien lisäks niillä kaikilla oli VILLASUKAT jalassa! Mulla oli siihen aikaan lenkkarit ja puuvillasukat. En uskonut villasukkien hyttysenestoon ollenkaan ennekuin sain Leenalta omat "hyttysukkani" ja sen jälkeen en ole koskaan kärsinyt kutiavista paukamista nilkoissani. Kiitos Leena!

Eilen piti töissä nimikoida kahteen kastemekkoon uusien vauvojen nimiä ja päivämääriä. Kädet hikoilivat niin, että niitä piti käydä pesemässä muutaman minuutin välein. Kunnes - yllätys, yllätys - laitoin villasukat jalkaani ja kädet pysyivät kuivina! Inhokkityö tuli valmiiksi ja tänään saan tehdä jotain kivaa puikoilla ja langalla:-)

 

Rokkilankapussukka

Tällä pussukalla ei ole muuta tekemistä rockin kanssa kuin että se syntyi Ruisrock-viikonloppuna. Mulla on hyvä periaate tehdä jotain jokaisesta uudesta langasta, joka puotiin tulla tupsahtaa ja siksi tämän pussukkä näki päivänvalon. Lanka on Almina 8/4, joka on uusimman Modalehden tarjouslanka. tarkemmat tiedot löydät täältä. Ohje uusimmassa Moda-lehdessä.

 

"Sipulipussi"

 

Koska virkkaus ei edelleenkään maistu, hain lehdestä mallin, joka näytti kaikkein nopeimmaltaJ. Pohjan virkkasin perjantaina töissä kaksinkertaisella langalla 3:n koukulla. Jatkoin verkkoa yksinkertaisella langalla ja kakkosen koukulla automatkan Piikkiöstä Uittamonrantaan sekä venematkan saareen. Uimapulahduksen jälkeen hemmottelin itseäni Noroviiruksella saunanlämmityksen ajan…

 

Lauantaina lähdettiin veneellä Ruisrokkikansaa katsomaan mereltä käsin. Olin olevinani kovinkin rock ja puin päälleni mustan Hector-paitani ja mustat trikoot. Ollakseni vielä kovin Susu – puin niiden päälle hassun kesäverkkopaitani ja virkkasin koko matkan. Työ edistyikin mukavasti, koska tuuli sen verran, että mukava matkanopeus oli luokkaa hiljainen…

 

Keski-ikäinen täti-ihminen virkkasi veneessä, eikä tullut tippaakaan sellainen olo, että pitäisi hikoilla teinien joukossa Ruissalon rannassa korvatulpat korvissa ja jonotella kaljatelttaan… Kauan on kulunut niistä ajoista kun tulin junalla Tampereelta rokkeihin ja pelkäsin kotona yöpyessäni, että äiti näkee mustaksi värjätyt hiukseni…

 

Eniten nautin reissussa siitä, että Karvinen kertoili asiantuntevasti lähes kaikista näkemistämme Ruissalon pitsihuviloista (emmekä saaneet osumaa golfpallosta)! Kotirantaan tullessa lämmitettiin sauna ja paistettiin muurinpohjalettuja.

 

Sunnuntaina risusavotan jälkeen oltais lähdetty kaupunkiin, mutta Tassulla oli jotain tärkeämpää tekemistä. Sitä odotellessa virkkasin verkkokassin valmiiksi. Olkahihna tehtiin kolmikertaisella langalla nelosen koukulla. Karvinen oli narunjatkeena solmiamisnauhaa punottaessa. Löytyihan se kattikin viimein ja pääsimme lähtemään. Kotimatkalla lämmittelin Noron parissa…

 

Kaikenkaikkiaan Almina tuntui ihan mukavalta virkattavalta. Harmittaa hiukan, etten sittenkään tehnyt huivia...

 

Eriskummallinen viikonloppu kaiken kaikkiaan: mukana neljä käsityötä ja kaikkiin löytyi kässäpussista oikeat koukut ja puikot ja juuri sopiva määrä lankaakin!

Viikonlopun purkupäivä

Viime perjantaina oli viimein edessä sellainen viikonloppu, jolloin ei ollut PAKKO tehdä jotain koko ajan.

 

Puuvajan luota löytyivät nämä:

 

 

 

Kesän ensimmäiset kanttarellit! En olisi uskonut niitä vielä löytäväni – niin vähän meilläpäin on satanut  alkukesän aikana. Osasin hakea, koska äiti oli raportoinut ensimmäisistä Atussa löytyneistä jo viime viikon maanantaina! Myös mustikat alkavat saada väriä. Miten mahtaakaan käydä jokavuotisessa sodassani rastaita ja sorsia vastaan. Ne kun tyhjentävät mustikat vuorokaudessa kun sille päälle sattuvat. Onkohan kellään vinkkejä?

 

Saunaa lämmittäessä istuttiin terassilla ihaillen ilta-aurinkoa tämän kanssa:

 

 

Sen ainoan kerran kun lähdin viikonlopun viettoon varaamatta mukaan vähintään puolta kiloa lankaa niin Noro loppui jo perjantai-iltana. Voi itku. Vaikka lauantaiaamuna käänsin taas kässäpussini nurin niin sieltä ei putkahtanut yhtään kerää lisää.

 

Lauantaiaamu valkeni pilvisenä, joten päätimme ryhtyä purkuhommiin. Purettiin pari vuotta rantaa rumentaneet vanhan laiturin osat. Homma oli yllättävän helppo ja saimme sen valmiiksi juuri ennen sadetta. Uusien perunoiden ja grillatun maksan jälkeen jatkoin purkupäivää kuunnellen Ainon tarinoita Kiinasta ja samalla purin tilausneuleen alkutekijöihin. Olin resorin jälkeen vaihtanut 3 mm 60 cm Prymmit 3 mm 60 cm Addeihin…piti olla 3½. Ilman puikkoja siis tämäkään työ ei edennyt.

 

Onneksi mukana on AINA sukankudin. Tällä kertaa joskus keväällä koolattu Trekking Undyed – joka on aloitettu ja purettu jo ainakin 4 kertaa. Jostain syystä se lanka ei puhuttele yhtään ja tartun siihen vain äärimmäisessä hädässä.

 

Saunan jälkeen ilta pimeni sateisena. Istuttiin terassilla ja kuunneltiin Hectoboxin levyt 6-4 ja tarinoitiin. Sukankudin vaihtui mökkikässyyn kun tuli liian pimeää kahden silmukan palmikkoonkin.

 

Sunnuntaiaamuna lähdimme Airistolle kaloja narraamaan pilkillä. Kalat olivat meitä ovelampia ja ahkerasta heittelystä huolimatta palasimme kotiin vain yhden (komean) ahvenen kanssa. Ainakin yksi meistä oli tyytyväinen. Sama yksi pyydysti muuten varmaan elämänsä ensimmäisen oikean hiiren ja söikin siitä todistettavasti ainakin osan! Kirjosieppolapset olivat viikon aikana lähteneet maailmalle, joten niistä ei Tassun massu onneksi täyttynyt.

 

Illalla oli tarkoitus lähteä kaupunkiin, mutta katselimme taivaalle ja totesimme että Turussa varmaan sataa… Vietimme ihanan aurinkoisen illan kerrankin ilman grillailua (eli herkuteltiin Juhannuksena tarjoamatta jääneillä juustoilla) ja lähdettiin vasta aamulla töihin aamu-uinnin jälkeen.

Kiitti vaan Sonera

 

Muutaman päivän blogihiljaisuudesta saadaan kiittää Soneraa. Se lähetti tarjouskirjeen uudesta tosi nopeasta valokaapeliyhteydestä. En vastannut tarjoukseen, koska tämä kone on sen verran hidas, ettei kannata yhteyttä vaihtaa. Maanantaiaamuna sain tekstarilla kiitoksen tilauksesta, jota EN ollut tehnyt ja ilmoituksen, että uusi yhteys on kytketty… Maanantai-iltana sitten kotiin tullessa totesin huippuhienon valokaapeliyhteyden nopeuden – ei yhteyttä ollenkaan! Yhteyttä ei ollut myöskään naapureilla (jotka saivat kiitokset tilauksesta vasta tiistaina).

 

Soneran asiakaspalvelu kertoi, että kun kerran valokaapelit on taloyhtiöön asennettu, niin kytkentä tapahtuu automaattisesti… Miten niin automaattisesti kysyn vaan? Soitin sitten päivällä tekniseen asiakaspalveluun, joka sanoi ettei voi tehdä mitään, koska en ole kotona boxin vieressä (boxin, joka oli irti seinästä päivällä). Kuuliaisena tyttönä jonottelin asiakaspalveluun taas illalla kotona (kytkettyäni boxin piuhat seinään). Kun viimein sain vastauksen niin mitä sieltä sanottiin? No tietysti pyydettiin ottamaan ne piuhat irti seinästä, jotta he voivat katsoa onko yhteys kunnossa! Näkivät heti että ongelma on. Kas kas – niinhän mä olin kertonut niille jo aamulla! Hassuinta on, että meidän talon kaikki Soneran laajakaista-asiakkaat joutuivat soittamaan samasta asiasta – ei riittänyt, että yksi soitti kaikkien puolesta.

 

Kaivoin esiin sen alkuperäisen tarjouskirjeen, jossa kerrottiin, että yhteyden toimitus saattaa kestää kolmesta päivästä kolmeen viikkoon… Asennoiduin niin, että tässä sitä ollaan ilman nettiä seuraavat kolme viikkoa.

 

Yllätys yllätys – jo tänä aamuna meidän pihalle oli ilmestynyt korjaajia komeasti kaksi autollista. Olivat ihmetelleet asiaa aikansa ja kytkeneet netit päälle. Naapurille olivat ihmetelleet että kun tässä taloyhtiössä ei mitään valokaapeleita edes ole???

 

Kun tulin kotiin äsken niin postiluukusta oli tipautettu JÄLLEEN Soneran kirje joka alkaa: ”Hyvä asukas, taloyhtiöösi on toimitettu valokuitutekniikalla toteutettu laajakaistayhteys…” KÄÄK! Tuuppasin piuhat seinään ja mitä tapahtui? Yhteys toimii. En tiedä onko kyseessä valoisaa vai pimeää kuitua…